10. syyskuuta 2018

Hääpäivä: Tatuointistudio

Minä kannoin selässäni melkein kymmenen vuotta ensimmäistä tatuointiani josta en pitänyt. En ollut pitänyt oikein alusta lähtien ja kun sitten rupesin miettimään pukuani huomasin etsiväni mallia, joka peittäisi lapaluideni välissä olevan tatuoinnin. Koska oikeasti en halunnut selän peittävää pukua heräsin jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että mieluumin teen selästäni kauniimman ja esittelen sitä kaikelle kansalle sen sijaan, että piilottelisin epämieluisaa osaa itsestäni koko hääpäivän ajan. Minä siis hankin, en pelkästään tietenkään hääpäivää varten, mutta kuitenkin, melko ison, viimeinkin kauniin tatuoinnin selkääni hääpäiväksi. 


Tatuointeja ja hääideoita Pinterestissä bongaillessani silmiini pisti "hääkarkkina" toteutettu siirtokuvatatuointi - muisto häävieraille vaikkapa fiftari- tai rock'n'roll-henkisistä juhlista.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Vaikka tatuoinnit eivät niinkään ole meidän juttu, sillä Tommilla ei ole yhtään tatuointia (vielä!), jotenkin ajatus tatuointistudiosta tuntui ihan hirveän kivalta jutulta. Festareilla nyt ei sinänsä kannata tatuointia ottaa, ei siis ihan oikeasti, mutta mitä enemmän tuumailin tatuointien tuomista mukaan teemaan sitä hauskemmalta ajatukselta se rupesi tuntumaan.

Selailin eri nettisivuja ja yritin löytää järkevintä ja kustannustehokkainta siirtokuvatoimittajaa, mutta joko tilausmäärät olivat poskettomia tai yksittäishinnat kohosivat melko korkeiksi. Lopulta päädyin tilaamaan  neljä kappaletta siirtokuva-arkkeja Asematunnelin Kuvapisteestä. Käytin netistä löytämiäni kuvia jotka olin asetellut Canvan avulla A4-arkeille ja lähetin ne pdf-tiedostona suoraan Kuvapisteelle. Lisäksi ostin jostain lelukaupasta muutaman lastenjuhlille tarkoitetun siirtokuvasetin, ihan vain varmuuden vuoksi. Etteivät nyt vain pääsisi loppumaan kesken.


Tilasin Mainosvarikon Jussilta tatuointistudiollemme kyltin, joka ripustettiin seinälle samaan tilaan jossa baari ja herkkubuffa olivat. Jussi sai kyltin toteutukseen vapaat kädet eikä siihen tarvinnut pettyä, se oli todella hieno! Porukoiden varastosta hyödynnettiin vanhoja tynnyreitä joiden päälle tatuoinnit laitettiin pieneen puiseen laatikkoon esille. Lisäksi laitoin tynnyrin päälle kylpysienen palat ja purkkiin vettä, joiden avulla siirtokuvat saatiin vieraiden iholle. Lisäksi oli tietenkin ohjeet, kun nyt ei oikeaa tatuoijaa ollut käytettävissä.

Aika monet vieraista olivatkin käyneet hakemassa itselleen tatuoinnin illan aikana ja se oli kiva "ohjelma" meidän ei-ohjelmaisessa hääpäivässä. Oli superhauskaa nähdä äidin kaulalla ruusutatuointi, tädillä lintu käsivarressa ja olipa yksi tatuointi tainnut eksyä erään vieraan pakaraankin. Harmittelin jälkeen päin sitä, ettemme itse tajunneet Tommin kanssa ottaa tatuointeja illan aikana, jotenkin se vain jäi tekemättä. Lisäksi mietin, että olisi ollut hauska jäynä laittaa siirtotatuoinnit jo hääaamuna ja esitellä niitä sukulaisille heti vihkiseremonian jälkeen: "hei katsokaa, me otettiin sit heti tällaiset sydäntatuoinnit hääpäivän kunniaksi!" Sekin unohtui toteuttaa, höh!

Sanotaanko nyt kuitenkin pienenä varoituksen sanana, että kuulemma siirtokuvat oli hieman vaikea saada juhlien jälkeen iholta pois. Tämä lähinnä haittaisi ehkä heitä, jotka olivat innostuneet ottamaan kuvan jonnekin perin näkyvälle paikalle ja joiden piti mennä alkuviikosta taas töihin, mutta sellaista se on - tatuoinnit kuuluu ottaa harkintaa käyttäen!



Baari, herkkubuffa, jukeboxi ja tatuointistudio tekivät Einon pirtin pienemmästä juhlatilasta mielestäni erinomaisesti toimivan kokonaisuuden jossa vieraat viihtyivät pitkin iltaa rupatellen ja fiilistellen. Hyvä festaritunnelma, vaikka itse sanonkin.

Mutta älkää silti hankkiko tatuointeja festareilta!

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.