4. heinäkuuta 2018

Juhannus perinteisissä merkeissä

Kuten aikaisemmin olen ehkä monestikin todennut, meillä on Tommin kanssa sopimus jonka myötä juhannus vietetään lähes poikkeuksetta hänen perheensä mökillä Itä-Suomessa kun taas jouluun rauhoitumme Etelä-Pohjanmaalla, minun kotiseudullani. Tämä juhannus noudatteli pitkälti samaa kaavaa kuin edeltäjänsäkin. Säät kylmenivät juhannuksen alusviikkojen aurinkoisista ja lämpimistä päivistä viidentoista asteen huonommalle puolelle ja vettäkin ropisi toisinaan, mutta yhtä kaikki mökkimaisemissa pääsi vaihtamaan arjen kuvioista vapaammalle.

Pitkän automatkan päätteeksi mökillä oli vastassa lasten riemuksi isovanhemmat ja lämmin rantasauna. Sen lempeissä löylyissä näyttöpäätehartiatkin hellittävät jännityksensä ainakin hetkellisesti ja järvimaisemassa on mukava lepuutta silmiään samalla, kun yrittää olla nukahtamatta saunan lämpöön. Pojat nukkuivat mummon ja ukin kanssa päämökissä joten me saimme Tommin kanssa kömpiä aittamökin viileään hiljaisuuteen ja nukkua salakavalasti kerääntynyttä väsymystä pois - toiselle piisasi kahdeksan tuntia, toinen saattoi ehkä nukkua jopa yksitoistatuntisia öitä juhannusviikonloppuna.





Alunperin pikkuveljeni oli tarkoitus tulla tyttöystävänsä ja koiriensa kanssa seuraksemme itään, mutta flunssan takia päätimme jättää vierailun toiseen kertaan. Se harmitti suuresti, mutta samalla karisivat hitaasti yltyvät ruokaorgiasuunnitelmat ja loppupeleissä päätimme tänä juhannuksena mennä tutuilla, hyväksi todetuilla ja helpoilla klassikoilla. Perjantain burgereihin panostimme hieman, mutta lauantain ribsit ja perunasalaatti on jo niin hyvin harjoiteltu menneinä kesinä, että ne syntyivät hyvin pienellä panostuksella. Yhtä kaikki, hemmetin herkullisia makuja saimme silti pöytään tarjolle.




Kesän kakkuhaaste oli ehkä ainoa kulinaristinen päänvaiva tänä(kin) vuonna. Lähiviikkojen synttärisankari Tommi toivoi tänä vuonna kakkuunsa ehkä armollisestikin "pelkästään" kahvin makua, suklaata ja "jotain eksoottista hedelmää". Suunnitelmani pitaijasta (tai dragonfruitista) ja sen kokeellisesta testaamisesta kariutuivat läheisen Citymarketimme heviosastolle, sillä kyseistä pinkkiä hedelmää ei yksinkertaisesti löytynyt. Siinä vaiheessa kunnianhimo ropisi viimeistään ja päädyin valitsemaa helpon, mutta hyvän korvikkeen ja väittämään sitä eksoottiseksi. Loppupeleissä kahvipöydässä pönötti Pauligin Havana -kahvilla terästetty suklaa-kirsikkakakku. Koska vedin kirsikkatäytteen suhteen överit kulutin kaiken kerman, eikä päälle valutetusta suklaakuorrutteesta tullut kovin kaunis, mutta... semmosta se on. Hyvältä se ainakin maistui ja sen puolesta totesin kakkuhaasteen tänäkin vuonna kunniakkaasti suoritetuksi.




Poikien kanssa olimme aika paljon pihalla epävakaisesta säästä ja miljoonista lentävistä pirulaisista huolimatta. Juhannuksen luontoretken suoritimme "Sulolle" eli mökkitien varressa olevalle roska-astialle, sillä noin puolen kilometrin matkalla roskikselle ennätimme nähdä ilmielävän sammakon, onneksi erittäin kuolleen kyykäärmeen sekä valitettavasti myöskin hengettömän vaskitsan. Lisäksi poimimme mukaan komean korpin sulan jonka ripustimme mökillä tukin rakoon terassille. Oli siinä pojilla ihmettelemistä kerrakseen ja samalla saimme opetettua miten luonnossa kohdattavien eläinten kanssa tulisi käyttäytyä. Sammakkoa ei tallota, ja käärmeen lähelle ei ole asiaa edes, vaikka kuvittelisi sen olevan kuollut.





Lähtöpäivänä lämpötila alkoi kohota lähemmäksi kahtakymmentä ja aurinko paistoi tyynen järven yllä, aivan kuin parhaanakin kesäpäivänä! Hyttysetkin kaikkosivat lämmön tieltä ja laiturilla hetken istuskeltua oli kerrassaan kiitollinen, että juuri tämän päivän saisi kuluttaa autossa istuen. Lähdön melankoliasta huolimatta juhannuksena sai ladattua akkuja ja nautittua raittiista ilmasta, herkuteltua maltilla ja vietettyä aikaa perheen kesken. Hyvinhän se keskikesä siis taittui!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!