23. heinäkuuta 2018

Vanhempien täydellinen häämatka

Häämatkastamme on jo kohta kaksi kuukautta aikaa enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään. Säälittävää! Osa ehkä seurasikin häämatkaa Instagramissa (@sayneverblog) erityisesti Instastoriesin kautta, mutta onhan se toki ollut tarkoituksena jo hyvän aikaa kirjoitella tänne blogiinkin matkastamme Kroatiaan. Tulossa on useampi teksti, sillä viikon loman tiivistäminen yhteen postaukseen ei vain meikäläiseltä onnistu, ainakaan mitenkään lukijaystävällisesti. Tässä siis pohjustus.

Emme toivoneet häälahjaksi mitään. Meille tärkeintä oli juhlia häitämme meille tärkeiden ihmisten kanssa. Se toive toteutuikin parhaalla mahdollisella tavalla ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kutsutut pääsivät paikalle. Jopa Sveitsistä ja Yhdysvalloista asti. Se oli täydellistä!



Koska kuitenkin tiedostimme, että vierailla on tapana muistaa hääparia jollain lahjalla ilmoitimme kutsussa, että mahdolliset muistamiset suunnattaisiin häämatkarahastoomme. Vieraamme muistivat meitä runsain lahjoin ja syksyn koittaessa, melko pian häiden jälkeen teimme tarvittavat varaukset häämatkalle Kroatiaan.

Vein pojat kesäkuun ensimmäisenä perjantaina vanhemmilleni Etelä-Pohjanmaalle ja tulin junalla takaisin Tampereelle pakkaamaan. Lähdimme Tommin kanssa ensimmäisen kerran viikon reissulle kahdestaan melkein neljään vuoteen. Se oli outoa, mutta tuli todella tarpeen. Lensimme Helsingistä Dubrovnikiin shampanjaa nautiskellen. Minä ostin Helsinki-Vantaan kentältä uuden Game of Thrones -pokkarin aikasemmin kadottamani version tilalle ja fiilistelin Kuninkaan satamaan matkustamista. Tommi-raukka ei tiennyt GoT-fiilistelystä vielä alkumatkasta mitään, mutta siihenkin saatiin muutos.

Löysimme itsemme nimittäin lomalta, jossa olimme vain omien mielivaltaisuuteen perustuvien aikataulujen, tai aikatauluttomuuden, varassa. Se oli kertakaikkisen hämmentävää, mutta ihan hemmetin rentouttavaa. Ei tarvinnut herätä ennenkuin teki mieli herätä, sai hyvillä mielin skipata aamupalan ja siirtyä suoraan pitkälle lounaalle, eikä ollut päivä- tai yöuniaikatauluihin sidottuna laisinkaan.



Emme olleet tutustuneet matkakohteeseemme turhan tarkasti ja itse hassuttelin vielä lentokoneessakin näyttämättä Tommille Game of Thronesin sisäkannen alta paljastunutta karttaa: "Kato, tonne me ollaan menossa, tonne missä lukee King's Landing". Game of Thrones olikin yksi niistä harvoista asioista jotka jollain asteella rytmittivät matkaamme, siitäkin huolimatta, ettei Tommi ollut ennen reissua katsonut tai lukenut sarjaa lainkaan. Dubrovnikissa varasimme kuitenkin teeman ympärille räätälöidyn kävelykierroksen ja Tommi järjesti yllätyksesti illallisen laivalla, jota oli käytetty sarjan kuvauksissa.

Näiden kokemusten ohella häämatkamme suurimpiin anteihin todellakin kuului vapaus valita missä söisimme, mitä söisimme, milloin söisimme, koska ottaisimme päivän ensimmäisen viileän valkoviinilasillisen, kuinka pitkään nukkuisimme, tai valvoisimme, ja kuinka tehottomasti haluaisimme lomamme viettää. Se oli meille pitkästä aikaa uutta ja otimme siitä ja toistemme seurasta kaiken mahdollisen irti.



Palaan häämatkan suosituksiin ruokien, majoitusten ja tekemisten suhteen vielä tulevassa (tai tulevissa) postauksessa, sillä kuvia ja asiaa on tuttuun tapaan liiaksikin asti. Onko jotain erityistä, mitä Dubrovnikista ja/tai Chavtatista haluaisit kuulla huikealla viikon lomakokemuksellamme kerrottuna?

17. heinäkuuta 2018

Hääpäivä: Baari

Tanssin jälkeen seurasi päivän ehkä odotetuin hetki: baari aukesi.

Hyödynsimme Einon pirtin pienemmän juhlatilan ja rakensimme sinne sekä baarin, että herkkubuffan. Baarista tuli aivan älyttömän hieno! Siis jotain aivan huikeeta! Siitä suuren suuri kiitos kuului vanhemmilleni. Isäni nimittäin penkoi varastostaan aikoinaan äitini viiskypäsille hankkimansa baaritiskin esille ja maalasi sen harmaaksi, puursi Mainosvarikon Jussi Alasalmen kanssa toiveideni mukaisen BAARI-valokyltin ja ripusti sen pirtin kattoon. Äitini oli uskollisesti kiertänyt Etelä-Pohjanmaan kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia haalien puoli-ilmaisia laseja, sillä eihän meidän häissä nyt muovikupeista juotaisi. He molemmat tietenkin olivat järjestämässä edellisenä päivänä ja iltana juhlatilaa kuntoon. 



Harmasta baaritiskiä jatkettiin sen oikealle puolelle levittämällä harmaa verho pöytäliinaksi tason päälle. Hopean ja punaisen sävyiset pillit olin tilannut kiinakaupasta parilla markalla. Toisen vesihanoista olin ostanut Minimanista ja toisen Facebookin hääkirppikseltä - niiden tarkoitus oli varmistaa, että juhlakansa muistaisi nauttia myös jotain oikeasti nesteyttävääkin. Einon pirtin seiniin ja paaluihin teipattiin kirppareilta löytyneitä LP-sinkkujen kansia ja ns. roskalevyjä (sellaisia, joita saa ilmaiseksi kierrätyskeskuksista kun ne ovat liian naarmuilla soidakseen). Muutama baaripöytä sai valkoisen pöytäliinan ja tuikkuja koristeeksi.

No entäs se baarin sisältö sitten. Se käytiin lunastamassa etelänaapurista Virosta viime keväänä kaasojen kanssa, siitä enemmän täällä. (Viime vappuna pohdin muuten pääni puhki mitä teinkään viime vuoden vappuna. No selvisi sekin!) Hankittavien juomien lista oli pitkä. Hankimme sieltä lähestulkoon kaiken nestemäisen häihimme. Baariin tarvittiin uskottava kattaus jalojuomia. Loppupeleissä tarjolla oli viittä eri ylämaalaista viskiä, yksi rokkiviski, kahta giniä, kahta rommia, konjakki ja likööri. Sekä tietenkin yhden tähden Jaloviina. Kolme single malt viskiä löytyi omasta kaapista, Smokehead Rock edition ja Ardbegin Corryvreckan tuotiin Virosta. Gineissä veri veti Pohjanmaalle joten Napue oli saatava, sen seuraa täydensi kaksi pulloa Bombayta (kun toinen löytyikin kaapista sitten kun yksi oli ostettu reissusta, hups). Rommit olivat kuubalaisia, sillä rakastamme Kuubaa. Ja rommia. 




Jotta välttäisimme jalojen viskien tahraamisen väärillä asioilla, esim. kolajuomilla, hankimme viskikolaa varten pullon Jack Danielsia. Se korkattiin sitten lopulta vasta saunalla, mutta ei vara venettä kaada! Jackia varten oli oikein opaste baarissa, ettei vain sattuisi vahinkoa. Tein tarjolla olevista vaihtoehdoista kyltit Canvalla ja olinkin niiden ulkonäköön erittäin tyytyväinen. Giniä varten baarista löytyi tietenkin tonicia ja juomia varten oli pilkottu sitrushedelmiä. 




Kovempien alkoholijuomien lisäksi tarjolla oli mietoja juomia. Ne pysyivät kylmänä sinkkisaaveissa tarjoilupöydällä kuivajään ansiosta. Kävimme hakemassa kuivajäätä seitsemän kiloa Tommin kanssa häitä edeltävänä päivänä TOOLS Tampereelta ja se oli säilynyt aika hyvin kylmälaukkuun pakattuna. Laitoimme kuivajään kaikki varo-ohjeita noudattaen saavien pohjalle ja lisäsimme jääpaloja sen päälle. Tölkit pysyivätkin todella viileinä koko kesäisen illan ja aamulla saavin pohjalta löytyi jopa pari melkolailla umpijäistä tölkkiä vedessä lillumasta. Mietoja juomia tuli ehkä otettua hieman varman päälle, niitä nimittäin juotiin kotona vielä talvellakin. Noloa olisi kuitenkin ollut jos juomat olisivat rokkihäissä loppuneet kesken, joten parempi näin!

Oluiden, siidereiden ja lonkeroiden lisäksi tarjolla oli Coca-Colaa, Pepsi Maxia ja Jaffaa. Hieman harmitti se, että unohdimme muutamaa vierasta varten varatut gluteenittomat oluet pirtin suurtalouskeittiön jääkaappiin ja ne jäivät juomatta. Mutta nähdäkseni kukaan ei jäänyt kuivin suin, joten turha tuota niin on harmitella.


Ja ettei kukaan olisi ollut onneton oli tietenkin valko- ja punaviiniä, tosin hieman epäseksikkäästi pöntössä baaritiskin kulmalla. Myös viinien iltamenekki oli arvioitu hieman vipuun ja pönttöjä jäi parikin ylimääräiseksi, mutta kaikki on vuoden mittaan juotu. Viemäriin ei jouduttu laskemaan juuri mitään, edes puolityhjistä tölkeistä seuraavana päivänä!

Baari oli suksee ja se vastasi kaikkia odotuksiamme. Vanhempamme auttoivat toteutuksessa vimpan päälle, jopa niin, että hankkivat tuttunsa meille talkoohommiin baarimikoiksi. Se loi vielä enemmän oikean baarin tuntua ja auttoi hieman hallitsemaan pullojen trafiikkia - ainakaan yksikään parempi viski ei päätynyt kulmapöytään limsojen kanssa sekoitettavaksi eikä erittäin suurta suosiota nauttinut Napue lähtenyt kenenkään kanssa hukkasten teille. 



Baarin fiiliksen kruunasi isäni suhteillaan hankkima aito jukeboksi, jota juhlaväki sai vapaasti soittaa pitkin iltaa. Se oli kerrassaan huikea! Olimme vieläpä itse saaneet valita sen täyteen levyjä useasta eläkkeelle siirtyneestä jukeboksista, joten muutamaa pakollista biisihirvitystä lukuunottamatta jukeboksi oli täynnä erinomaista musaa.

Omasta mielestäni baarimme oli yksi häidemme kohokohdista. Ei pelkästään siksi, ettemme joutuneet häpeämään sen sisältöä kyllä millään lailla, mutta etenkin siksi, että se toteutui kaikista Pinterest-unelmista todellisuudeksi niin monella aspektilla. Baari oli mahtava! Kiitos Alasalmen Jussille upeista kylteistä, vanhemmilleni kaikesta työstä jonka he tekivät sen toteutuksen eteen, kaasoilleni naurettavan juomalastin roudaamisesta selkä vääränä ja juhlaväelle baarissa viihtymisestä.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

8. heinäkuuta 2018

Yksi hyvä asia lisää Joensuusta (sis. alekoodi)

Yhteistyössä Samaskoru

Kuka olisi arvannut, että Joensuusta tulee jotain niin kivaa kuin Samaskoru? 

No hyvä on, tuleehan Joensuusta paljon kivoja juttuja. Ystävyyteni Kummin kanssa, Hienot Naiset, nykyinen parisuhteeni... Viikon päästä vietettävä Ilosaarirock. Mutta että vielä tyylikkäitä korujakin!

Törmäsin Samaskoruun etsiessäni netistä puusta tehtyjä korviksia ja yllätyin siitä kuinka laaja valikoima kivoja, graafisesti muotoiltuja koruja Samaskorulta löytyikään. Korut ja sisustustaulut suunnitellaan ja valmistetaan Joensuussa Samaskorun omalla pajalla, jossa tapahtuu myös tuotteiden pakkaus ja niiden lähetys. Yritys on toiminut vuodesta 2014 ja valmistaa tuotteensa puusta ja akryylistä laaserleikkauksella.


Itse pidän erityisesti graafisista eläinaiheisista korvakoruista. Etenkin uuden, kooltaan isomman Uljas-mallisto myötä olen ihastunut ikihyviksi ja olenkin useasti selaillut sivuja pohtien mitkä korvikset haluaisin kaikista eniten. Vaihtoehtoja on niin paljon! Iso kauris -kaulakorukin on jo useasti ollut ostoskorissa odottamassa viimeistä ostopäätöstä, se on upea. Myös uusi ELO-mallisto on ihastuttava värikkäine koruineen ja tuovat mukavaa vaihtelua muuten tasaiseen mustan ja koivun värimaailmaan. Myös lemmikkien omistajille löytyy korviksia ja kaulakoruja kaikenkarvaisten eläinten muodossa, koirarotujakin on ainakin kymmeniä. Bostonterrierikorvikset olivat aika suloiset!



Ilahduin kun sain mahdollisuuden yhteistyöhön Samaskorun kanssa. Sain heiltä kahdet ihastuttavat korvikset, savutammikset Sulka tuulessa -korvikset ja puuterinsävyiset Pikku Bambit. Molemmat korvikset ovatkin olleet jo käytössä, etenkin Pikku Bambit jotka toimivat asusteenani Sintin 2-vuotisjuhlilla sekä useana päivänä häämatkallamme Kroatiassa.




Poikien huoneeseen sain valita mieluisan sisustustaulun ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin Istuvaan kettuun. Se nostettiin seinälle unien vartioketuksi poikien uuden kerrossängyn päälle ja ilahduttikin ukkeleita kovasti, erityisesti yläpunkan Papua. Luulen, että häntä lohduttaa unta vahtiva ystävällinen kettu. Kettu tuli korujen kanssa hyvin pakattuna pahviin ja se oli helppo kiinnittää maalatulle seinälle kaksipuoleisella teipillä. Akryylin päällä ollut suojamuovi irtosi helposti ja muovin ansiosta pinta oli pysynyt hyvässä kunnossa postituksen aikana. Suunnittelin jo kaurista olohuoneeseen tai makuuhuoneeseemme mikäli sitä tehtäisiin vaaleana, vaikka koivuvanerista. Mustien sisustustaulujen ohella se olisi varmasti huikean hieno elementti seinälle nostettavaksi.



Samaskoru antoi blogin lukijoiden käyttöön tarjouskoodin NSN10 jolla saa 10% alennuksen koko tilauksesta vuoden 2018 loppuun asti. Itse taidan viimeinkin tilata sen Ison kauriin kaulaani. Mikä on sun suosikki?

* Korvakorut ja sisustustaulu on saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

4. heinäkuuta 2018

Juhannus perinteisissä merkeissä

Kuten aikaisemmin olen ehkä monestikin todennut, meillä on Tommin kanssa sopimus jonka myötä juhannus vietetään lähes poikkeuksetta hänen perheensä mökillä Itä-Suomessa kun taas jouluun rauhoitumme Etelä-Pohjanmaalla, minun kotiseudullani. Tämä juhannus noudatteli pitkälti samaa kaavaa kuin edeltäjänsäkin. Säät kylmenivät juhannuksen alusviikkojen aurinkoisista ja lämpimistä päivistä viidentoista asteen huonommalle puolelle ja vettäkin ropisi toisinaan, mutta yhtä kaikki mökkimaisemissa pääsi vaihtamaan arjen kuvioista vapaammalle.

Pitkän automatkan päätteeksi mökillä oli vastassa lasten riemuksi isovanhemmat ja lämmin rantasauna. Sen lempeissä löylyissä näyttöpäätehartiatkin hellittävät jännityksensä ainakin hetkellisesti ja järvimaisemassa on mukava lepuutta silmiään samalla, kun yrittää olla nukahtamatta saunan lämpöön. Pojat nukkuivat mummon ja ukin kanssa päämökissä joten me saimme Tommin kanssa kömpiä aittamökin viileään hiljaisuuteen ja nukkua salakavalasti kerääntynyttä väsymystä pois - toiselle piisasi kahdeksan tuntia, toinen saattoi ehkä nukkua jopa yksitoistatuntisia öitä juhannusviikonloppuna.





Alunperin pikkuveljeni oli tarkoitus tulla tyttöystävänsä ja koiriensa kanssa seuraksemme itään, mutta flunssan takia päätimme jättää vierailun toiseen kertaan. Se harmitti suuresti, mutta samalla karisivat hitaasti yltyvät ruokaorgiasuunnitelmat ja loppupeleissä päätimme tänä juhannuksena mennä tutuilla, hyväksi todetuilla ja helpoilla klassikoilla. Perjantain burgereihin panostimme hieman, mutta lauantain ribsit ja perunasalaatti on jo niin hyvin harjoiteltu menneinä kesinä, että ne syntyivät hyvin pienellä panostuksella. Yhtä kaikki, hemmetin herkullisia makuja saimme silti pöytään tarjolle.




Kesän kakkuhaaste oli ehkä ainoa kulinaristinen päänvaiva tänä(kin) vuonna. Lähiviikkojen synttärisankari Tommi toivoi tänä vuonna kakkuunsa ehkä armollisestikin "pelkästään" kahvin makua, suklaata ja "jotain eksoottista hedelmää". Suunnitelmani pitaijasta (tai dragonfruitista) ja sen kokeellisesta testaamisesta kariutuivat läheisen Citymarketimme heviosastolle, sillä kyseistä pinkkiä hedelmää ei yksinkertaisesti löytynyt. Siinä vaiheessa kunnianhimo ropisi viimeistään ja päädyin valitsemaa helpon, mutta hyvän korvikkeen ja väittämään sitä eksoottiseksi. Loppupeleissä kahvipöydässä pönötti Pauligin Havana -kahvilla terästetty suklaa-kirsikkakakku. Koska vedin kirsikkatäytteen suhteen överit kulutin kaiken kerman, eikä päälle valutetusta suklaakuorrutteesta tullut kovin kaunis, mutta... semmosta se on. Hyvältä se ainakin maistui ja sen puolesta totesin kakkuhaasteen tänäkin vuonna kunniakkaasti suoritetuksi.




Poikien kanssa olimme aika paljon pihalla epävakaisesta säästä ja miljoonista lentävistä pirulaisista huolimatta. Juhannuksen luontoretken suoritimme "Sulolle" eli mökkitien varressa olevalle roska-astialle, sillä noin puolen kilometrin matkalla roskikselle ennätimme nähdä ilmielävän sammakon, onneksi erittäin kuolleen kyykäärmeen sekä valitettavasti myöskin hengettömän vaskitsan. Lisäksi poimimme mukaan komean korpin sulan jonka ripustimme mökillä tukin rakoon terassille. Oli siinä pojilla ihmettelemistä kerrakseen ja samalla saimme opetettua miten luonnossa kohdattavien eläinten kanssa tulisi käyttäytyä. Sammakkoa ei tallota, ja käärmeen lähelle ei ole asiaa edes, vaikka kuvittelisi sen olevan kuollut.





Lähtöpäivänä lämpötila alkoi kohota lähemmäksi kahtakymmentä ja aurinko paistoi tyynen järven yllä, aivan kuin parhaanakin kesäpäivänä! Hyttysetkin kaikkosivat lämmön tieltä ja laiturilla hetken istuskeltua oli kerrassaan kiitollinen, että juuri tämän päivän saisi kuluttaa autossa istuen. Lähdön melankoliasta huolimatta juhannuksena sai ladattua akkuja ja nautittua raittiista ilmasta, herkuteltua maltilla ja vietettyä aikaa perheen kesken. Hyvinhän se keskikesä siis taittui!