11. kesäkuuta 2018

Hyvästi pinnasängyt

Pitikin kertoa poikien uudesta nukkumajärjestelystä. Päätimme nimittäin, että Sintin täytettyä kaksi vuotta oli aika saada lastenhuoneeseen vähän lisää tilaa ja hankkia sinne kerrossänky. Ajatus kerrossängystä oli syntynyt jo hyvän aikaa sitten, mutta pitkään etenkin Tommi oli sitä mieltä, että lapset olivat liian pieniä nukkumaan korkealla.

Vilkuilin aina Ikean reissulla lasten kerrossänkyjä, mutta kieltämättä ne vaikuttivat melko korkeilta ja turhan kookkailta paitsi korkeus- myös pituussuunnassa. Olin melko varma, että syksyllä neljä vuotta täyttävä esikoisemme osaisi jo kiivetä tukevasti kerrossängyn yläpetiin, mutta ajatus rämäpäästä kuopuksesta kaahimassa melkein kahteen metriin hirvitti - saati sitten ajatus siitä alastulosta, puupää tai ei.



Vanhempani vinkkasivat jo aikoja sitten Veken kerrossängyistä, sillä ne olivat pienille lapsille paljon paremman kokoisia kuin monet muut. Selailimme Tommin kanssa Veken sivuilla olevia malleja ja haeskelimme jälleenmyyjiä. Lopulta löysimme kohtuullisella tarjouksella olevan kerrossängyn jonka tilasimme ja jonka Tommi ja isäni lopulta pykäsivät kasaan Sintin 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Sängyt ovat pituudeltaan 155cm ja kerrossängyn kokonaiskorkeus kasattuna on 140cm joten tällainen hukkapätkäkin onnistuu peittelemään yläpedin asukin melko vaivattomasti. Sängyt saa käyttöön myös kahtena erillisen vuoteena, jos vaikka pojilla joskus olisi omat makuuhuoneet. Eipä tartte heti olla uusimassa näitä, ellei nyt tapahdu jokin megalomaaninen kasvupyrähdys! 

Hiemanhan se oli iso muutos siitä, että pojat nukkuivat vierekkäisissä sängyissä, ja Sintti vieläpä kaltereiden takana. Hän nimittäin oli laidattoman pinnasänkykokeilumme aikana kova poika kapuamaan sängystä pois ja marssimaan olohuoneeseen nukkumaanmenon jälkeen, toisin kuin veljensä joka saattoi pienempänäkin protestoida äänekkäästi nukkumaanmenoa, mutta teki sen sängystään. Olimme kuitenkin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hienosti pojat asettuivat uuteen sänkyynsä. Papu oli todella ylpeä etuoikeudestaan yläsänkyyn jonka sai isompana poikana, ja yllättävän hyvin Sinttikin tyytyi siihen, ettei hänellä ole lupaa nousta isoveljen petiin korkealle. Pikkupoika selkeästi nauttii kun saa järjestää kaikki pehmolelunsa isoksi kasaksi päänsä alle ja hautautui niiden joukkoon nukkumaan mennessään.





Ensimmäiset kaksi viikkoa kerrossängyn vieressä oli vieraspatja - ihan vain varmuuden vuoksi. Siirsin sen kuitenkin hissukseen syrjään suojelevan isäihmisen huomaamatta, sillä kumpikaan poika ei osoittanut merkkiäkään laitojen yli kaahimisesta. Jalkojen alla luistava patja lähinnä häiritsi nukkumaan rauhoittumista.

Nyt poikien huone näyttää merkittävästi isommalta tilalta kuin mitä tähän asti. Lelut myös löysivät siistimmän säilytyspaikan sängyn päädyn vierestä ja sängyn alalaatikkoon saa vielä mainiosti vaikkapa vaatteita tai poikien lakanoita säilytykseen kunhan ennätän miettiä miten ne saisi pölyltä parhaiten suojattua. Leikkitilaakin on nyt enemmän, joka on ainakin teoriassa kiva - leikkiminen kun tuntuu edelleen pääasiassa tapahtuvan olohuoneessa.

Hieman tuntui haikealta purkaa hyvin palvelleet pinnasängyt osiin ja luovuttaa ne seuraaville käyttäjille. Meidän pikkupojat ovat jo aika paljon isompia kuin... noh, ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!