18. kesäkuuta 2018

Hääpäivä: Häävalssi

Ohhoh, onpas ennättänyt vierähtää taas tovi näistä hääaiheisista postauksista! Häämatkallakin ehdittiin käydä ennen kuin hääpäivä ehdittiin loppuun asti, hups. Mutta toisaalta, onpahan vielä aiheita mistä tarinoida! Tässä seuraava.

No, eihän se ohjelma ihan niihin puheisiin päättynyt. Jo aikaisemmin, vuosi sitten kesällä, puhuin meidän häätanssiharjoituksistamme Lunddancella. Tanssiopettajamme Sami Lund kuunteli viime kesänä biisitoiveemme, keskusteli yhteisestä tarinastamme ja kehitti meille biisiin sopivan askelkuvion. Useammin kuin riittävästi olen todennut häidemme suhteen, että niissä ei hääperinteitä näy, mutta häätanssiksi valitsimme kuitenkin valssin. 

Niinpä sitten Akselin ja Elinan häävalssin tuttujen alkusointujen kajahtaessa ilmaan Tommi nousi viereisestä penkistä, kumarsi minulle ja talutti tanssilattialle. Otimme hieman vaivaantuneen yläastenojan toisiimme ja aloimme tanssia. Muutama ihastunut huokaus ennätti kuulua, kunnes biisi otti ja vaihtui, kesken kaiken. Veljeni, joka oli vastuussa biisin teknisestä toteutuksesta, eli oikean tiedoston valinnasta tietokoneelta, meinasi mennä aivan vallan paniikkiin. Sain ärjäistyä Tommin käsivarsilta, että "ANNA SEN OLLA" ja sitten mentiin.


Nimittäin, että Akselin ja Elinan häävalssi? No älkää nyt viitsikö!

"Yksi, kaksi, kolme vaihtuu valssin askeleet. Ei ne taitu niinkuin vuodet ovat taittuneet. Painajaisten vierasväki saapuu irvimään: 'ei ne osaa tanssia omissa häissäänkään!'"

Minä tiesin jo vuosia sitten, että haluaisin häävalssikseni Jarkko Martikaisen kappaleen Valssi tanssitaidottomille. Onneksi Tommi suostui pienen suostuttelun jälkeen samaan kipaleeseen! Se on nerokkaan miehen nerokas biisi, etenkin sanoiltaan mutta myös melodialtaan. Perhanan nopea se tosin on, joten olimme hieman ahdistuneita siitä kuinka tanssiope-Sami saisi meidän jalkamme tottelemaan - mutta Sami on rautainen ammattilainen eikä meillä lopulta ollut mitään hätää.


"Vaan Fred Astairekin kademielin tanssii taivaassa, hän tanssii niinkuin enkeli vaan kuollut on, ei voi palata maailmaan. 

Vanhaherra Cohen tanssi loppuun rakkauden. Itse suosin jatkuvuutta siksi tanssi en. Jos vain toisten toiveita käyn täällä täyttämään, niin sekoitan vain pahemmin jo valmiin sekopään."

Oli todella voimaannuttavaa huomata, että kolmen tanssitunnin ja kahden kotona harjoitellun illan jälkeen osasimme noin kolmen minuutin koreografian aivan nappiin. Kumpikaan ei tallonut helmalleni, tai liukastunut, tai seonnut askelissaan. Onnistuimme myös väistelemään Einon pirtin juhlasalin tolpat sekä vieraat, jotka ihanat kaasoni olivat yllyttäneet tanssilattian ympärille puhaltamaan saippuakuplia - niille kuplille kun ei muuta käyttöä pihavihkimisen peruuntumisen vuoksi ollutkaan. Se oli todella kiva idea!


"Siksi muita selitysten syitä kuule et: vain toisilleen on mies ja nainen ja vain toisilleen tilivelvolliset, tällä matkalla jossa näin:

Ylämäessä tönin sua eteenpäin, alamäessä vauhtias jarrutan, vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän. Opin sinut."

Olimme ohjeistaneet bestmaneja ja kaasoja, että loppubiisin ajaksi toivomme muidenkin liittyvän tanssin pyörteisiin, ja mukavasti juhlaväki innostuikin tanssimaan Martikaisen tahtiin. Häävalssimme jälkeen olimme varanneet soittolistalle kolme muuta valssia, ihan vain tehdäksemme sille vanhemmalle väelle mieliksi. Lopulta kuitenkin Fredin Puhu hiljaa rakkaudesta, YUP:n Alla Jalavapuun ja Martti Servon ja Napanderin Reimarivalssin aikana tanssilattialla oli lähinnä morsian joko oman isänsä, setänsä tai kummisetänsä kanssa. Ei huono sekään, mutta kertonee jotain siitä, ettei niitä valsseja tai muita humppia nyt hirveästi häissä välttämättä kaivata.

Tai sitten se oli se baarin aukeaminen, joka jengiä kiinnosti vain enemmän! Siitä lisää seuraavaksi, ehkä jopa ihan kohtapuoliin!


"Kuka häissään oli päissään? Aivan sama se! Kunhan matka yhteinen on eikä kesken jää matkanvarrelle."

Sen kuitenkin vielä sanoisin, että jos vaan yhtään tulevat hääparit harkitsevat tanssituntien ottamista, niin lämpimästi suosittelemme! Ammattilaisella on hyviä havaintoja omasta ryhdistä ja askelluksesta ja aivan muutamalla ulkopuolisen tekemällä huomiolla tanssimisesta tulee itsellekin mieluisampaa kuin mitä olisi kuvitellut. Lisäksi pidimme todella paljon siitä, miten Sami kuunteli meidän persooniamme ja räätälöi meille sopivan koreografian tanssillisesti vaikealta tuntuvaan biisiin. 


"Yksi lysti mulle nyt kun kaksi on perhe. Siirto siitä mihin vain on mahtava erhe. Ja yhden väitteen vielä laulaa tanssitaidoton: Alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on."


Jarkko Martikainen - Valssi tanssitaidottomille

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

11. kesäkuuta 2018

Hyvästi pinnasängyt

Pitikin kertoa poikien uudesta nukkumajärjestelystä. Päätimme nimittäin, että Sintin täytettyä kaksi vuotta oli aika saada lastenhuoneeseen vähän lisää tilaa ja hankkia sinne kerrossänky. Ajatus kerrossängystä oli syntynyt jo hyvän aikaa sitten, mutta pitkään etenkin Tommi oli sitä mieltä, että lapset olivat liian pieniä nukkumaan korkealla.

Vilkuilin aina Ikean reissulla lasten kerrossänkyjä, mutta kieltämättä ne vaikuttivat melko korkeilta ja turhan kookkailta paitsi korkeus- myös pituussuunnassa. Olin melko varma, että syksyllä neljä vuotta täyttävä esikoisemme osaisi jo kiivetä tukevasti kerrossängyn yläpetiin, mutta ajatus rämäpäästä kuopuksesta kaahimassa melkein kahteen metriin hirvitti - saati sitten ajatus siitä alastulosta, puupää tai ei.



Vanhempani vinkkasivat jo aikoja sitten Veken kerrossängyistä, sillä ne olivat pienille lapsille paljon paremman kokoisia kuin monet muut. Selailimme Tommin kanssa Veken sivuilla olevia malleja ja haeskelimme jälleenmyyjiä. Lopulta löysimme kohtuullisella tarjouksella olevan kerrossängyn jonka tilasimme ja jonka Tommi ja isäni lopulta pykäsivät kasaan Sintin 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Sängyt ovat pituudeltaan 155cm ja kerrossängyn kokonaiskorkeus kasattuna on 140cm joten tällainen hukkapätkäkin onnistuu peittelemään yläpedin asukin melko vaivattomasti. Sängyt saa käyttöön myös kahtena erillisen vuoteena, jos vaikka pojilla joskus olisi omat makuuhuoneet. Eipä tartte heti olla uusimassa näitä, ellei nyt tapahdu jokin megalomaaninen kasvupyrähdys! 

Hiemanhan se oli iso muutos siitä, että pojat nukkuivat vierekkäisissä sängyissä, ja Sintti vieläpä kaltereiden takana. Hän nimittäin oli laidattoman pinnasänkykokeilumme aikana kova poika kapuamaan sängystä pois ja marssimaan olohuoneeseen nukkumaanmenon jälkeen, toisin kuin veljensä joka saattoi pienempänäkin protestoida äänekkäästi nukkumaanmenoa, mutta teki sen sängystään. Olimme kuitenkin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hienosti pojat asettuivat uuteen sänkyynsä. Papu oli todella ylpeä etuoikeudestaan yläsänkyyn jonka sai isompana poikana, ja yllättävän hyvin Sinttikin tyytyi siihen, ettei hänellä ole lupaa nousta isoveljen petiin korkealle. Pikkupoika selkeästi nauttii kun saa järjestää kaikki pehmolelunsa isoksi kasaksi päänsä alle ja hautautui niiden joukkoon nukkumaan mennessään.





Ensimmäiset kaksi viikkoa kerrossängyn vieressä oli vieraspatja - ihan vain varmuuden vuoksi. Siirsin sen kuitenkin hissukseen syrjään suojelevan isäihmisen huomaamatta, sillä kumpikaan poika ei osoittanut merkkiäkään laitojen yli kaahimisesta. Jalkojen alla luistava patja lähinnä häiritsi nukkumaan rauhoittumista.

Nyt poikien huone näyttää merkittävästi isommalta tilalta kuin mitä tähän asti. Lelut myös löysivät siistimmän säilytyspaikan sängyn päädyn vierestä ja sängyn alalaatikkoon saa vielä mainiosti vaikkapa vaatteita tai poikien lakanoita säilytykseen kunhan ennätän miettiä miten ne saisi pölyltä parhaiten suojattua. Leikkitilaakin on nyt enemmän, joka on ainakin teoriassa kiva - leikkiminen kun tuntuu edelleen pääasiassa tapahtuvan olohuoneessa.

Hieman tuntui haikealta purkaa hyvin palvelleet pinnasängyt osiin ja luovuttaa ne seuraaville käyttäjille. Meidän pikkupojat ovat jo aika paljon isompia kuin... noh, ennen.