2. toukokuuta 2018

Vappu, kvaak!

Mitä me teimme viime vappuna?

Sitä me pohdimme eilen, mutta en enää muista muistimmeko lopulta Tommin kanssa tarkasti vastausta. Jotain ehkä selittää vauvavuoden loppukiri ja Sintin lähestyvät yksivuotissynttärit, omat blogikiireet European Bridal Weekilla ja tapahtuman jälkipuinti. Tästä keväästä jää ehkä vähän enemmän mieleen, vaikka se kuuluisa oravanpyörä pyöriikin vinhaa vauhtia.

Me vietimme säätä uhmaten rennon vapun ydinperheen kesken. Vappuaattona nautimme aurinkoisesta iltapäivästä ja ajelimme kauko-ohjattavalla Nikkolla takapihalla kunnes ison pojan ajo-oikeuksista päihtynyt Papu ajoi ysäriltä ehjänä sinnitelleen auton katteet rikki pihalampun tolppaan. Siitä seurasi harmitus isille, mutta niin seurasi ajo-oikeuden menettämisestä myös pojalle. Pahaa mieltä paikattiin sitten hieman käymällä koko perheen vappusaunassa ja nauttimalla puuron jälkeen tippaleipää ja simaa. Sanokaa mitä lystäätte, tippaleipä on kaikista näistä juhlapäivän leivoksista paras! Tommin työpaikkaruokalan sima sen sijaan ei päässyt jatkoon, ensi vuonna teen kyllä taas sen neljä litraa itse - vaikka joka kerta kauhistelen simaan käytettävän sokerin määrää. (Tieto lisää tuskaa, tiedättehän.) Herkkuhetken pyhitti Martti Servo ja Napanderin kipale Vapun tullen.



Kun lapset olivat menneet ei-niin-kiltisti-vaan-aika-paljon-uhkailun-saattelemina nukkumaan me vanhemmat korkkasimme alkoholittomat oluet, kävimme vielä kahdestaan saunassa ja istahdimme sitten sipsikulhon kera olohuoneen sohvalle pelaamaan Nintendoa. Sitä kasibittistä, suoraan kasarilta. Tyhjensimme pullon Mionettoa samalla kun pelasimme klassikkopelejä puolille öihin. Ai että!

Vappu koitti sään puolesta synkkänä. Ennusteet olivat jo lupailleet sateita, mutta pessimistikin joutui pettymään kun sälekaihdinten välistä ei pukannutkaan ennusteet vesittävä aurinko. Sen sijaan sade vesitti kyllä koko vapun, mutta vain kirjaimellisesti. Me nimittäin otimme aamun rauhassa, pakkasimme mukaan sadetakit ja suuntasimme autolla Valkeakoskelle. Papu pyysi, että olisimme kuunnelleet Kikattavaa Kakkiaista, mutta minä sanoin, että tällaisena päivänä tulisi kuunnella työväen musiikkia. Ja kun en muutakaan siihen hätään keksinyt kuuntelimme koko perhe varsin tyytyväisenä M.A. Nummisen tuotantoa. 

Kävimme toteamassa ettei Valkeakosken torilla ollut mitään SDP:n ja Vasemmistoliiton kojun lisäksi vielä puoli yhdentoista aikaan joten ajelimme Toijalaan katsastamaan paikallisen torielämän. Aika samalta näytti kuin naapurikunnassa. Piipahdimme Toijalan keskustassa sijaitsevaan Leskirouvaan kysymään vapaita pöytiä vappubrunssille ja saimme nauttia erinomaisesta brunssista varsin kelvolliseen hintaan. Emme keksineet mitään, mitä jäimme kaipaamaan tarjolla olevien herkkujen lisäksi ja palvelu pelasi mainiosti. Pojat söivät reippaasti kaikkea mitä seisovasta pöydästä löytyi ja olivat enemmän kuin tyytyväisiä jälkiruokapöydän tarjontaan. Erinomainen ex tempore vappubrunssi!



Valkeakoskella satoi vielä puolilta päivinkin, mutta kun minä lykin Sinttiä matkarattaissa tutustuen paikallisen Citymarketin hyllyihin erityisen tarkasti pojan vedellessä päikkäreitään, Tommi kävi Papun kanssa katsomassa keppiheppakilpailua kosken rannassa. Sen jälkeen pidimme porukalla hetken sadetta Citymarketin varsin isossa leikkitilassa jossa Papu viihtyi todella hyvin. Kolmelta seurasimme muun vappukansan keskellä miten 10 000 keltaista ankkaa vapautettiin koskeen ja jännitimme porukalla olisiko joku neljästä kilpa-ankastamme voittajien joukossa. Ei ollut, mutta yhtä kaikki, tiukka kisa. Ankanuitto oli hauska idea Tommilta, mutta erityisen kivan siitä teki se, että Sintti on jo jonkin aikaa ollut todella kiinnostunut ankoista. Perin ponnekkaasti poika laulelee laulua leikkimään lähteneistä ankanpojista: "Ikkä - ankka - KVAAAK!". Ja saimmepa ainakin olla ulkona hyvällä syyllä, vaikka nyt sää ei parhaasta päästä ollutkaan. Vaikka päävoittona ollut moottorivene meni toisaalle, meillä iloittiin Vuosiankasta jonka Tommi osti koristamaan Sintin kaksivuotissynttäreiden juhlapöytää - pidetäänhän ne ankkateemalla.





Ankanuitto, vaikkakin meille uusi tuttavuus, järjestettiin jo kymmenennen kerran Valkeakoskella vappuna. Se on paikallisten urheiluseurojen ja erinäisten yhteistyökumppaneiden vuosittainen ponnistus jolla kerätään talkoovoimin varoja nuorten liikunnan tukemiseksi. Kosken rannassa olikin useita makkaraa, munkkeja, kahvia ja lettuja myyvää kojua ja hieman melkein harmitti, että reilun brunssin vuoksi vatsassa ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa erilaisille herkuille. Sään suosiessa kosken rannassa olisi varmasti vielä vilkkaampi ja iloisempi tapahtuma, vaikka iloista väkeä nytkin löytyi sateenvarjojen ja sadetakkien alta. Lisäksi paikalla oli ihka oikea paloauto ja paikalla pyöri palomiesten lisäksi pari poliisiakin. Kaupungin kaduilla ajeli kolme vanhaa traktoria, joten oli ainakin meidän pojille monta asiaa joista innostua.



Mukavan vappupäivän kruunasi Herra Heinämäen lato-orkesteri, joka esiintyi torilla ankanuiton päätteeksi. Viikonloppuna somekohun keskiössä ollut orkesteri tuli lavalle pystypäin ja tempaisi yleisön pomppimaan ja ilakoimaan ikään katsomatta ja sateesta piittaamatta. Meilläkin on tunteet kuumentuneet kohun ympärillä ja kaksi keski-ikäistyvää anarkistia nostivat nyrkkinsä hyväntahtoiseen tervehdykseen joka kerta kun orkesterin mukana laulettiin "UGH". Amerikan alkuperäiskansoja kaikin tavoin arvostavasti.

Pitkä päivä ja siitä vielä valtaosa ulkosalla vietettynä tekivät tehtävänsä eivätkä perheen pienimmät räyhähenget jaksaneet vappuiltana enää vastustaa nukkumaan menoa aivan yhtä ponnekkaasti kuin muina iltoina. Ja hyvinhän tuo ulkoilma tuntui ramaisevan vanhempiakin. Tämä vappu meni mukavasti ei niin suurilla suunnitelmilla, sateesta piittaamatta. Toivottavasti se sujui mukavasti myös teillä muilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!