25. toukokuuta 2018

Sintti 2 vuotta - kerrankin juhlat ilman stressiä

Jos nyt ei ole tullut vielä selväksi näiden vuosien aikana, niin minä pidän juhlien järjestämisestä. On kiva miettiä juhlille teemaa, miten sen toteuttaa, mitä juhlissa tarjoaa ja miltä lopputulos näyttää. Ideaalitapauksessa juhlaväelle lähetettäisiin postissa kirjalliset kutsut, mutta tässä kohtaa olen jo joutunut alistumaan vallitsevalle arjen kaaokselle eikä esimerkiksi Sintin kaksivuotisjuhlille enää lähetetty kutsua. Papun vastaaville juhlille vajaa kaksi vuotta sitten vielä niin tehtiin, joskin nekin printattiin jo omalla printterillä kiireessä eikä niitä varten otettu valokuvakaan edustanut parasta mahdollista laatua. Sintti raukka joutui toisen lapsen kohtalon pyörteisiin viimeistään nyt - kutsut jäivät tekemättä.


Mutta juhlat tietenkin järjestettiin. Viime vuonna ne pidettiin äitienpäivän viikonloppuna mutta tänä vuonna pyrimme varmistamaan, että Sintin kummitkin pääsisivät pidemmän matkan päästä ja päätimme pitää ne seuraavana viikonloppuna. Se oli aivan hyvä idea, sillä kaikki kummit pääsivät kuin pääsivätkin perille. Pieni suunniteluvirhe tässä silti kävi: itse olin nimittäin koko juhlia edeltävän viikon poissa kotoa, kertausharjoituksessa.

Siinä olikin sitten potentiaalinen hermoromahduksen paikka. Alkuperäisen tiedon mukaan olisin päässyt takaisin kotiin juhlia edeltävänä iltana melko myöhään jolloin juhlien valmistelu jäisi todella olemattomaksi - tai hirvittäväksi stressitekijäksi. Onneksi minun ei tarvinnut suorittaa kaikkea itse. Äitini leipoi juhliin tuttuun tapaan Kalastaja-Eemelin kalapiirakan ja pieniä korvapuusteja ja laittoi ne meillä pakkaseen juhlaviikolla meillä käydessään. Juhlapäivänä äiti toi vielä gluteenittomankin version piirakasta. Tommi siivosi kotimme loppuviikosta illalla kun pojat olivat ruvenneet jo nukkumaan, ja minä olin tehnyt pari viikkoa aikaisemmin kasvis-fetapiirakan pakastimeen josta sen sai nostaa uuniin sulamaan hieman ennen juhlia. Ja lopulta minäkin vapauduin harjoituksesta hieman oletettua aikaisemmin, joten olin jo kotona hakeakseni pojat hoidosta.






Kakku on luonnollisestikin ollut perinteisesti juhlapäivän murheenkryyni, mutta tänä vuonna päätin päästää itseni helpolla ja tein edellisenä iltana tuorejuustokakun joka tekeytyi jääkaapissa yön yli. Juhlapäivänä koristelin sen sokerimassalla ja kekseillä, sekä teemanmukaisella pienellä kumiankalla. Koska ankkaservettejä oli suhteellisen mahdoton löytää (muutamat kaupat Ratinan uudessa kauppakeskuksessa lounastauolla kiertäneen asiantuntemuksella) päätin, että väriteemaan sopivat keltaiset lautasliinat saavat riittää. Viikolla lähetin Tommille kuvakaappauksen googlettamalla löytämistäni ankoista joita Tommi sitten etsi ja printtasi, ja jotka minä teippasin ikkunankarmiin koristeeksi hieman ennen juhlien alkua.




Ja varmaan kaikille olikin mukavaa vaihtelua ettei keittiössä riehunut kettuuntunut äitiä muistuttava ihmishirviö hieman ennen syntymäpäiväjuhlan alkua!

Juhlat olivat siis kaiken kaikkiaan onnistuneet. Sää oli mitä mainioin, melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle ja sankari sai paljon hienoja  ja hyödyllisiä lahjoja. Me olimme hankkineet Sintille Pukyn potkupyörän (mikä olikin kiva, sillä edellisenä päivänä isoveljen potkupyörä aiheutti nuoremmalle ukolle aika paljon kateutta), kummit lahjoivat mm. kirjalla, lipulla HopLopiin sekä lahjakortilla huvipuistoon joskus tulevaisuudessa. Lisäksi Sintti sai käytännöllisiä lahjoja kuten uuden verkkapuvun, juomapullon ja viikonloppukassin johon mahtuvat kätevästi vaatteet ja lelut. Ryhmä Hau-saippuakuplat olivat aivan varsin mahtava lahja, ainakin sankarin mielestä.




Hienon sään vuoksi hengailimme illalla vielä porukalla ulkosalla jossa kakusta kiskottujen sokeriövereiden pahin terä saatiin taitettua. Vanhempani jäivät yöksi joten sankarin ja tämän veljen mentyä nukkumaan vietimme vielä mukavan illan grillaten, höpötellen ja Nintendoa pelaillen.



 Melko stressitöntä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!