20. toukokuuta 2018

Äitienpäiväviikonloppu

Onpa ihanaa juhlia viikonloppuisin kun Suomen kesä on kauneimmillaan! Tänä viikonloppuna oli Sintin syntymäpäivät, mutta niihin palaan tuonnempana - äitienpäivä nimittäin on jäänyt aivan vallan välistä viime viikon kiireiden vuoksi. Äitienpäiväviikonlopun vietimme perheen kesken rentoillen. Oli todella kivaa ettei ollut sen kummempia suunnitelmia joten saimme lauantainakin nauttia myöhäisen aamupalan Tammelassa Cafe Aamuruskossa, kollata yhden koulun peräkonttikirppiksen ja käydä katsastamassa Kintulammin luontopolun.



Pakkasimme hodarit nakkeineen ja pillimehuineen reppuun ja suuntasimme ihanaan kangasmetsään jonka helppokulkuiset polut olivat myös pienille jaloille etenemiskelpoiset. Papu kulki reippaasti kulkueen edessä juoksennellen polulla edestakaisin innosta puhkuen ja usutti muita seuraamaan nopeammin. Sintti yritti kerätä heti ensimmäisestä polunmutkasta kaikki mahdolliset kävyt mukaan mutta kun käpyjen mukana roijaaminen meinasi muodostua kynnyskysymykseksi etenemisen suhteen jouduimme linjaamaan, että kaikki kävyt piti jättää metsään seuraavien retkeilijöiden ihasteltaviksi. Lopulta Sintti saikin pienimuotoisen slaagin muurahaisista joten matka eteni joutuisammin kun poika heitettiin rinkkaan. Toistuvista "KENKÄ" -huudoista päättelimme, että tyyppi pelkäsi muurahaisten menevän hänen kenkiinsä jonka vuoksi muurahaisten kansoittamalla polulla kulkeminen tuntui hänestä lähes mahdottomalta.



GRR-paita on saatu.

Polku oli kuitenkin erittäin mukava kulkea pehmeän maapohjan ja kauniin vihreän metsän vuoksi. Reilun puolentoista kilometrin kulkemisen jälkeen tulimme Kintulammille jonka rannalla oli laavu nuotiopaikkoineen sekä iso vuokramökki toisella puolen lampea. Laavulla oli muutamakin porukka ja makkarahiillokset olivat mukavasti valmiina kun tulimme paikalle. Lämmitimme hieman nakkeja pojille hodareiden väliin, mutta ei niin yllätyksellisesti nakit pyörivät innostuksen piikkiin pariinkin otteeseen maassa - mutta mikäs siinä. Ketsuppia löytyi jotakuinkin kaikkialta muualta kuin sämpylän välistä mutta lievästi stressaantuneen äidin ohella nuotiolla istuskeli silminnähden iloisia ukkeleita.



Äitienpäivä koitti aivan yhtä kauniina. Koska perin äänekäs jälkikasvu heräsi jo hyvissä ajoin minäkin luovuin oikeudestani nukkua pitkään ja huhuilin pojat herättelemään. Kohta kainalossa pötköttelikin kaksi aika ihanaa lasta joista toinen höpötteli aamun piirretyistä ja hoitopaikassa tehdyistä korteista ja isin kohta mukanaan tuomista äitienpäivälahjoista. Toinen tyytyi makaamaan kyljessä ja toteamaan sopivin väliajoin "MMÄ" korostaakseen, että hänkin oli katsonut piirrettyjä ja tehnyt kortteja.

Sain lahjaksi hauskan paperista taiteltavan Star Wars -hahmon (josta koko perhe tuntui olevan tasaisen innostunut) sekä toivomani Yo Zenin Dove-korvikset. Pojat olivat jo syöneet aamupuuron joten noustuani katselin heille siistimmät vaatteet ja lasten istuessa hiljaa aloillaan piirrettyjen voimin sain itse laittautua melko verkkaisesti. Siinä on jotain maagista kun saa rauhassa seistä aamusuihkussa ilman pakottavaa tarvetta suoriutua. Tiedättekö mistä puhun?




Se tietenkin sitten hieman kostautui, sillä verkkaisuuden humalluttamana emme tajunneet tarkistaa sunnuntain bussiaikatauluja ja kenkien laittamisesta ja lippisten etsimisestä johtuen missasimme linja-auton jolla olisimme kerenneet keskustaan brunssille ajoissa. Joten eipä siinä auttanut kuin tuottaa pettymys ainakin toiselle pikkupojista ja lähteä kaupunkiin henkilöautolla. Viisi kilometriä myöhemmin edelleen toistuva "mutta miksi me emme menneet bussilla, minä niin olisin halunnut mennä bussilla" -mantra alkoi hieman kiristää allekirjoittaneen pään vannetta, mutta onneksi keskustaan päästyämme olimme koko porukalla pelkästään tyytyväisinä roikkumassa Pella's Cafen ovenrivassa.

Isänpäivän brunssipaikan metsästyksestä viisastuneena olin kehottanut Tommia varaamaan pöydän Pellasiin jo hyvissä ajoin, sillä todella monet paikat alkavat tarjoilla brunssia vasta lähempänä puolta päivää (joka on Sintin päikkäreiden takia liian myöhäinen aika meille) ja Pella's Cafessa väkeä houkutteleva brunssi alkaa jo puoli yhdeltätoista. Olimme siis äitienpäiväbrunssilla hyvissä ajoin ja pääsimme nauttimaan runsaasta valikoimasta ensimmäisessä kattauksessa lukuisten muiden brunssailijoiden kanssa.


Jälleen kerran taputin itseäni ja Tommia selkään katsoessani miten hienosti pojille maistui kaikki, mitä brunssipöydästä heille tarjottiin - eikä se todellakaan ollut pelkästään karjalanpiirakka, croissantti ja hieman hedelmiä. He eivät nirsoile juuri lainkaan vaan maistavat lähes poikkeuksetta kaikkea ja syövät nenäänsä nyrpistelemättä todella monipuolisesti. Ehdottomaksi suosikiksi tästä brunssivalikoimasta nousivat poikien mielestä vesimelonisiivut joita jätkät vetivät varmaan puolikkaan melonin verran, sekä jälkiruokapöydässä komeillut mansikkakakku joka katosi kitusiin reippaasti. Pellasin salaatit olivat meille aikuisille lievä pettymys, mutta croissantit, juustot, hedelmät ja etenkin kahvi olivat vallan mainioita herkkuja äitienpäivän brunssilla nautittavaksi. Itse olin lopulta hieman sitä mieltä, ettei hinta-laatu aivan päässyt kohtaamaan, mutta kokonaisuutena aivan kelvollinen setti.

Äitienpäivä omalta osaltani huipentui siihen kun pakkasin maastopuvun laukkuu ja suuntasin Etelä-Pohjanmaalle omaa äitiäni katsomaan, sillä seuraava viikko kuluikin harrastushommissa maanpuolustushengessä. Vaikka oli haikeaa vilkuttaa omille pojille junan ikkunasta Tampereen asemalla oli silti ihana nähdä oman elämäni supernaista edes parin tunnin ajan äitienpäivänä - se kruunasi kauniin päivän mainiosti. <3

Papun oranssi GRR-paita on saatu Pikku Viirusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!