5. tammikuuta 2018

Hei vaan 2017, olit hieno!

Hei, me olemme olleet tänään jo viisi kuukautta naimisissa! Ei ole vuoden viimeisinä hetkinä ollut hirveästi vapaa-ajan ongelmia, mutta kun kerran huomaan ajattelevani juuri menneeksi vaihtunutta vuotta tuon tuosta niin pitihän siitä jokunen sana sanoa. Seuraavaksi siis muutamia vuoden 2017 huipputeemoja.


Vuosisadan festarikesä
Sinänsä hassua, sillä festareita kesään mahtui vain yhdet. Mutta ne olivatkin ne huikeimmat: itse järjestämämme hääfestarit. Todellinen rakkauden juhla. Juhlien läpikulku on vielä kesken, mutta mitä useammin hääkuviamme katselen sitä pöyristyttävämmältä tuntuu, että saimme niin mahtavat kekkerit järjestettyä niin monella tavalla. Tulossa on paljon, paljon lisää tarinaa häistämme joten matka hääblogina ei todellakaan ole vielä kesken.

Kuva: Vierula Photography


Elämä on juhla
Häiden lisäksi vuoteen on mahtunut muita juhlia. Minä täytin kolmekymmentä, Tommi yhden kymmenen lisää. Paappani pääsi kunnioitettavaan 90 vuoden ikään, mutta sen perusteella kuinka teräspaappa häissämme jorasi ei kyllä voisi kuvitella, että ikää on melkein sata.

Sintille pidettiin keväällä ensimmäiset syntymäpäivät ja Papun kolmevuotisjuhlat meinasivat jäädä elokuun toisten juhlien jalkoihin. Mutta molempia poikia juhlittiin läheisten ihmisten kera.




Yksi vuoden suurimmista juhlista oli Suomen 100-vuotisjuhlat, jotka vaikka eivätkään vaatineet suuria juhlavalmisteluja perheessämme muuten, olivat todella, todella tärkeät ainakin minulle. Ensimmäisen kerran ikinä osallistuin maanpuolustusjärjestöjen paraatiin kantaen veteraanien lippua ja osallistuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Kalevankankaan hautausmaalla. Tunnelma oli hieno.


3 x tuntematon
Tästä piti kirjoittaa oma juttunsa, mutta en ole yksinkertaisesti ennättänyt. Siksi mainitsen sen tässä. Vuonna 2017 koin kolme hienoa hetkeä joita kaikkia yhdistää yksi kansalliseepoksistamme: Tuntematon sotilas. Kirja on omiin suosikkeihini kuuluva klassikko ja Edvin Laineen elokuvaversio Väinö Linnan teoksesta on suorastaan pyhä, mutta tänä vuonna tunteisiin uivat kolme tulkintaa tuntemattomasta.

Ensimmäiseksi tuli Haloo Helsingin Tuntematon. Ystäväni Ninnu vinkkasin sen heti biisin julkaisun jälkeen ja ensimmäisellä kuuntelulla en oikein tiennyt mitä olisin siitä ajatellut. Vaikka Haloo Helsinki on yksi suosikeistani ensimmäinen kuuntelukerta jäi hieman vaisuksi. Sen jälkeen olen joka kerralla nauttinut biisistä yhä enemmän, niin paljon, että istun autossa kuuntelemassa biisin loppuun jos se soi radiossa kotipihaan ajaessani. Biisi on jotain älytöntä.



Toisena tuli Aku Louhiniemen filmatisoima Tuntematon sotilas. Kävin katsomassa sen reserviupseerikavereiden kanssa ja vaikka yritin pitää avoimen mielen olin hieman skeptinen siitä, miten uusi Tuntematon pärjäisi Edvin Laineen versiolle. Kävi niin, että vaikka Laineen versio säilyykin klassikkona, tämä uusi oli aivan uskomaton. Se oli hyvin näytelty, se oli alkuperäiselle teokselle uskollisempi, ja se oli kaiken kaikkiaan uskottava. Se ei ollut pelkästään suomalaisten paraatimarssi Uralille ja rökäletappio muutamalla vitsillä murjaistuna. Se todellakin kosketti syvältä.

Kolmanneksi mainitsen Tampereen Komediateatterin esityksen Päämäärä tuntematon. Ninnu vei minut sitä katsomaan syksyllä ja vaikka en tiennyt koko esityksestä oikeastaan mitään, olin monttu auki melkein koko esityksen ajan. Tuukka Huttunen näytteli Väinö Linnaa sekä tusinaa eri hahmoa älyttömän hyvin ja esitys piti otteessaan. Oli myös mukava päästä kurkistamaan itse teosta eri vinkkelistä kuin normaalisti, itselle kun tarina on tuttu lähinnä vain kirjana tai elokuvana. Bravo Komediateatteri!


Ystävät ovat perhe, jonka itse valitset
Syntymäpäiväillallinen, polttarit (sekä Tallinnan reissu, että ne omat), häät, useat teehetket ja leffaillat, hetket mökkisaunassa ja myöhäiset lasilliset viiniä. Sohvalla löhöilyt kalsareissa ja hiusten kihartaminen ennen ravintolailtaa. Kesäinen suppailu ja piknik.

Ystävyys kaasoihini selvisi häävuodesta ja kaikesta sen jälkeisestä turbulenssista, pienestä ja suuresta. Hienot Naiset jatkavat virkistyspäivien viettoa Evon metsissä, nykyään vain mukana kulkee pieniä eräjormia ja -pirkkojakin. Olen monesti tuntenut onnellisuutta ajatellessani, että olen saanut näin hienoja ihmisiä elämääni ja uusi vuosi on hyvä aloittaa tuntien omaavansa ihmisiä, joiden kanssa homma jatkaa kulkuaan pienistä nikotuksista huolimatta.

Olemme vierailleet lapsiperheiden ja koiraperheiden luona yhdessä ja erikseen, olemme vaihdelleet menovuoroa Tommin kanssa ja nauttineet kavereidemme kanssa vietetystä laatuajasta keikoilla, ravintoloissa ja milloin missäkin. On ollut mahtavaa huomata, miten ystävyys on syventynyt ja muuttanut muotoaan. Ihmisistä joihin itse olen tutustunut vasta Tommin myötä on tullut tärkeitä ja läheisiä, tyyppejä, joita ilman elämä olisi monin verroin mälsempää.






Tervetullut oravanpyörä
Kesällä riitti vauhtia, sillä hääjärjestelyjen lisäksi heittäydyin pääedellä työmaailmaan. Olin juuri ennättänyt märistä Tommille, etten varmaan ikinä tulisi saamaan töitä. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin sain puhelun, jossa minulle tarjottiin pestiä oman alan hommista. Ihan puskista. 

Työssäkäynti on sopinut minulle. Pidän työn tuomasta rytmistä ja olen rehellisyyden nimissä nauttinut siitä, että kotiäitivuoteni ovat ohi. Sintti aloitti häiden jälkeen samassa perhepäivähoidossa missä Papukin on ollut jo pari vuotta ja pojilla on sujunut hoidossa hienosti. Eikä vähiten siksi, että poikien hoitotäti on fantastinen.

Arjesta on tullut paljon kiireisempää, mutta myös uudella tavalla palkitsevaa. Työt ovat haastaneet aivoja ja työpaikalta on löytynyt uusia ystäviäkin. Päivät sulautuvat viikkoihin ja viikot kuukausiin. Aika kuluu älytöntä vauhtia! Illoista ja viikonlopuista täytyy yrittää ottaa kaikki irti niin perheen, parisuhteen kuin omankin ajan suhteen. Bloggaamiselle on jäänyt merkittävästi vähemmän aikaa ja se on hieman harmittanut. Myös tuottanut huonoa omaatuntoa. Myös liikunta on jäänyt syksyn mittaan paitsioon, joten jotain ryhtiliikettä täytyisi todellakin saada aikaan. Mutta muuten tässä hullunmyllyssä on mennyt melko mukavasti!

Paidat saatu: Pikku Viiru

Lisäksi mieleen on jäänyt kevään Levin reissu ja European Bridal Week, sekä tietenkin syysloman Kreetan matka joka oli erinomainen irtiotto syksyn kiireistä. Oli mukava viettää perheen kanssa rauhallista laatuaikaa. Kävimme Kummin ja äitini kanssa pyörähtämässä joulukuussa Tallinnassa tyttöjen reissussa, siitä en olekaan muistanut kertoa mitään koska ks. yllä. Huoh. Mutta sekin oli kerrassaan mainio! Vuoteen sisältyi ihania messuja, kivoja yhteistyökuvioita ja hyviä, rauhallisia hetkiä ihan vain perheen kesken.

Oli hyvä vuosi tuo 2017. Mutta innolla otan tämän tuoreen, juuri alkaneen vuodenkin vastaan. Toivottavasti siitä tulee ihan super!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!