10. syyskuuta 2018

Hääpäivä: Tatuointistudio

Minä kannoin selässäni melkein kymmenen vuotta ensimmäistä tatuointiani josta en pitänyt. En ollut pitänyt oikein alusta lähtien ja kun sitten rupesin miettimään pukuani huomasin etsiväni mallia, joka peittäisi lapaluideni välissä olevan tatuoinnin. Koska oikeasti en halunnut selän peittävää pukua heräsin jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että mieluumin teen selästäni kauniimman ja esittelen sitä kaikelle kansalle sen sijaan, että piilottelisin epämieluisaa osaa itsestäni koko hääpäivän ajan. Minä siis hankin, en pelkästään tietenkään hääpäivää varten, mutta kuitenkin, melko ison, viimeinkin kauniin tatuoinnin selkääni hääpäiväksi. 


Tatuointeja ja hääideoita Pinterestissä bongaillessani silmiini pisti "hääkarkkina" toteutettu siirtokuvatatuointi - muisto häävieraille vaikkapa fiftari- tai rock'n'roll-henkisistä juhlista.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Vaikka tatuoinnit eivät niinkään ole meidän juttu, sillä Tommilla ei ole yhtään tatuointia (vielä!), jotenkin ajatus tatuointistudiosta tuntui ihan hirveän kivalta jutulta. Festareilla nyt ei sinänsä kannata tatuointia ottaa, ei siis ihan oikeasti, mutta mitä enemmän tuumailin tatuointien tuomista mukaan teemaan sitä hauskemmalta ajatukselta se rupesi tuntumaan.

Selailin eri nettisivuja ja yritin löytää järkevintä ja kustannustehokkainta siirtokuvatoimittajaa, mutta joko tilausmäärät olivat poskettomia tai yksittäishinnat kohosivat melko korkeiksi. Lopulta päädyin tilaamaan  neljä kappaletta siirtokuva-arkkeja Asematunnelin Kuvapisteestä. Käytin netistä löytämiäni kuvia jotka olin asetellut Canvan avulla A4-arkeille ja lähetin ne pdf-tiedostona suoraan Kuvapisteelle. Lisäksi ostin jostain lelukaupasta muutaman lastenjuhlille tarkoitetun siirtokuvasetin, ihan vain varmuuden vuoksi. Etteivät nyt vain pääsisi loppumaan kesken.


Tilasin Mainosvarikon Jussilta tatuointistudiollemme kyltin, joka ripustettiin seinälle samaan tilaan jossa baari ja herkkubuffa olivat. Jussi sai kyltin toteutukseen vapaat kädet eikä siihen tarvinnut pettyä, se oli todella hieno! Porukoiden varastosta hyödynnettiin vanhoja tynnyreitä joiden päälle tatuoinnit laitettiin pieneen puiseen laatikkoon esille. Lisäksi laitoin tynnyrin päälle kylpysienen palat ja purkkiin vettä, joiden avulla siirtokuvat saatiin vieraiden iholle. Lisäksi oli tietenkin ohjeet, kun nyt ei oikeaa tatuoijaa ollut käytettävissä.

Aika monet vieraista olivatkin käyneet hakemassa itselleen tatuoinnin illan aikana ja se oli kiva "ohjelma" meidän ei-ohjelmaisessa hääpäivässä. Oli superhauskaa nähdä äidin kaulalla ruusutatuointi, tädillä lintu käsivarressa ja olipa yksi tatuointi tainnut eksyä erään vieraan pakaraankin. Harmittelin jälkeen päin sitä, ettemme itse tajunneet Tommin kanssa ottaa tatuointeja illan aikana, jotenkin se vain jäi tekemättä. Lisäksi mietin, että olisi ollut hauska jäynä laittaa siirtotatuoinnit jo hääaamuna ja esitellä niitä sukulaisille heti vihkiseremonian jälkeen: "hei katsokaa, me otettiin sit heti tällaiset sydäntatuoinnit hääpäivän kunniaksi!" Sekin unohtui toteuttaa, höh!

Sanotaanko nyt kuitenkin pienenä varoituksen sanana, että kuulemma siirtokuvat oli hieman vaikea saada juhlien jälkeen iholta pois. Tämä lähinnä haittaisi ehkä heitä, jotka olivat innostuneet ottamaan kuvan jonnekin perin näkyvälle paikalle ja joiden piti mennä alkuviikosta taas töihin, mutta sellaista se on - tatuoinnit kuuluu ottaa harkintaa käyttäen!



Baari, herkkubuffa, jukeboxi ja tatuointistudio tekivät Einon pirtin pienemmästä juhlatilasta mielestäni erinomaisesti toimivan kokonaisuuden jossa vieraat viihtyivät pitkin iltaa rupatellen ja fiilistellen. Hyvä festaritunnelma, vaikka itse sanonkin.

Mutta älkää silti hankkiko tatuointeja festareilta!

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

20. elokuuta 2018

Hääpäivä: Herkkubuffa

Samassa tilassa juomabaarin kanssa oli tietenkin syömäbaari. Siis herkkubaari. Karkkibuffa ei aivan sopinut kuvaamaan tarjontaa, sillä vaikka pöydässä oli kyllä karkkia (ja sitähän oli about 21 kiloa) sieltä löytyi myös suolaista naposteltavaa.


Karkit olivat ehdoton elementti häihin, olkoonkin, että karkkibuffa on jo todella so last season. So, so last season. Todella nähty, kaikissa häissä. Silti se piti saada. Jos en olisi itse sitä ehdottomasti halunnut, niin makealle(kin) persot kaasoni olisivat sen viimeistään vaatineet. Karkkia täytyi saada, joten lopulta päätimme Tommin kanssa tilata sopivan erän Urjalan Makeistukusta, Verkkokauppa.comista ja hieman jopa Lidlistä. Ongelmaksi meinasi muodostua vain se, että me pidämme Tommin kanssa näemmä jotakuinkin aivan erilaisista karkeista. Ja kyseessä oli kuitenkin tukkupakkauksissa tilattavat makeiset. Mutta kuten juomienkin suhteen päätimme, että on tyylikkäämpää vetää mieluumin överit kuin vajarit.

Niinpä herkkubuffasta löytyi muistaakseni kolmeatoista eri karkkilajia. Suurin osa tilattiin Urjalan Makeistukusta ja Tommi otti ne kyytiin erään työmatkan yhteydessä. Olin parin vuoden ajan haalinut kristalliastioita kirppareilta ja saanutkin mukavan kokonaisuuden aikaan, muutama kulho lähti mukaan vielä Ikeasta ja Einon pirtin keittiön valikoimasta sai täydennettyä buffaan tarvittavat astiat. Kaasoni Ninnu järjesti buffan edellisenä iltana niin, että karkit kumottiin hääpäivän aamuna valmiina odottaviin tarjoiluastioihin ja voila, buffa oli valmis. Karkkien alustoina toimineet pahvikipot ja paperipussit löytyivät Facekirppiksiltä ja kiinakaupasta. Ottimina käytimme alpakkalusikoita jotka löysimme joltain lähetyskirppikseltä pilkkahinnalla.



Salmiakki näytteli suurta osaa, sillä minä rrrrrakastan salmiakkia. Sitä oli Lätkäliigojen, salmiakkikallojen ja Turkinpippurien muodossa. Lakuja saimme häiden teemaväreissä valitsemalla Narrin hopea- ja vadelmalakuja, sekä Fazerin lakupötköistä. Väriä tuli sateenkaariremmeistä, hedelmäpanttereista sekä erivärisistä pääkalloista. Olin ihastunut siitä, että sain sateenkaariteeman ujutettua näin herkullisesti mutta vähäeleisesti häihimme - aihe kun on itselleni tärkeä mm. läheisten ihmisten kautta. Suklaata edusti minun ja Kummin lemppari Pätkis joita löytyi kuin tilauksesta isoissa 30 kappaleen laatikoissa Lidlistä viime kesänä. Lisäksi Makeistukusta tilattiin Kermatoffeekuulia. Tommi vaati pienen erän vadelma- ja lakristiveneitä joten niitäkin oli tarjolla. Ja koska more is more, Verkkokaupasta tarttui myös laatikollinen Hopeatoffeeta mukaan. Herrrrkullinen kattaus!



Hieman makean vastapainona oli pari pussia perusperunalastuja ja omia suosikkejani, kermaviilin ja sipulin makuisia sipsejä, sekä ruissipsejä. Nekin olivat tehneet illalla kauppansa iltapalaa odotellessa, ja ehkä muutama tunti vielä sen jälkeenkin.

Herkkubuffa aukaistiin samaan aikaan baarin kanssa, eli häätanssin jälkeen. Olin tosin näkevinäni, että osa vieraista kävi auttamassa itseään ainakin herkkubuffan luona ennen kuin tila aukesi, asiallisista esteistä ja "suljettu" -kylteistä huolimatta, mikä oli hieman ärsyttävää. Mukavaa tietenkin oli nähdä illan mittaan monella karkkipussi hyppysissä, ja seuraavana päivänä saimme jakaa ehkä hivenen krapulaisille vieraillemme matkamässyä kotimatkaa varten. Kaikkia muita paitsi turkinpippureita jotka olivat kostean kesäyön jälkeen sulaneet yhdeksi isoksi möhkäleeksi. Olisinpa tajunnut kumota niiden sekaan pullollisen kossua.

Oh well.

Herkkubuffa - ehkä kulunut idea, mutta ah, niin toimiva!

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

9. elokuuta 2018

Ensimmäinen hääpäivä feat. Harley-Davidson

Vuosi sitten juhlitut superhauskat häät tuntuvat olevan kaukaista historiaa. Vihkivalojen ja ensimmäisen hääpäivän väliin jäänyt aika tuntuu älyttömän pitkältä. Siihen väliin on mahtunut minun viime kesänä yllättäen alkaneet työni ja niihin totuttelua, lapsiperheen arjen pyörittämistä uudella sykkeellä, aktiivista harrastustoimintaa, uusien työpaikalta löytyneiden ystävien kanssa hengailua, megalomaaninen aviokriisi, pari ulkomaanmatkaa ja taas tänäkin kesänä meikäläisen uudet, kohta alkavat työkuviot.

On ollut aika villi vuosi.

Kun muut hääbloggaajat postailivat uutisia tulevasta perheenlisäyksestä, minä jouduin miettimään, miten hääbloggaaja oikein kirjoittaisi mahdollisesta avioerosta. Onneksi asiat ovat näin paperihääpäivän tienoilla sillä tolalla, että voin sen sijaan kertoa ihanasta yhteisestä moottoripyöräreissustamme, jonka teimme Tommin kanssa viikonloppuna.


Sain joskus heikkona hetkenä Enomiehen tyttöystävänsä kanssa lupaamaan apua lastenhoitoon ja lunastimme lupauksen viikonloppuna. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Enomies oli vastuussa poikien hoidosta kokonaisen vuorokauden, joten oli jo aikakin laittaa velipoika täyttämään enon ja kummin ominaisuudessa saatuja velvollisuuksiaan. Koska halusimme viettää myös varsinaisen hääpäivämme kahden kesken Tommin kanssa, vahti Kummi poikia sunnuntaina Enomiehen suunnatessa tyttöystävänsä kanssa kotiin ennen kuin äitini ehti Tampereelle ottamaan seuraavan vahtivuoron. Rakkaat ihmiset mahdollistivat meille kahdenkeskisen reissun hääpäivänämme, kiitos heille siitä!

Homma tosin meinasi kaatua siihen, ettei lainaan luvattu moottoripyörä ehtinytkään kuntoon ennen viikonloppua, vaan jäi pajalle odottamaan varaosia Japanista asti. Hetkeksi meinasi tulla tenkkapoo, kun pihassa olikin vain yksi kaksipyöräinen, mutta Tommi päätti soittaa Tampereen Moottoripyörävuokraamoon, sillä verkkosivujen mukaan heillä oli vielä Wide Glide vapaana. Kävi ilmi, että sekin oli juuri vuokrattu, mutta heillä olisi 883 Sportster Iron Nightster vapaana – hieman pelti ruvella edellisen vuokraajan ajettua sen pöpelikköön, mutta ajokuntoisena.


Kävimme kuittaamassa uudenkarhean, joskin vähän lommoisen, Harley-Davidsonin erittäin kohtuulliseen hintaan lauantaina ja lähdimme matkaan. Tommi oli parin päivän aikana reitittänyt meille upeat ajoreitit Pirkanmaan ja Hämeen maaseutujen kautta sopivilla välietapeilla. Lauantaina huristelimme Tampereelta Nokian kautta Siuroon ja Häijään päätyen Sastamalaan ihailemaan Pyhän Olavin kirkkoa (tai kuten meillä sitä kutsutaan, ”Koiramäen kirkkoa”) ja kahvittelemaan persoonalliseen Cafe Garageen. 










Tommi oli varannut meille majoituksen vanhaan kyläkouluun perustetusta Guesthousesta Sastamalan Huittisista. Itseäni hieman nauratti nähdä iso kirpputorikyltti rakennuksen seinällä – totta kai romu-ukkoni valitsisi meille kirpputorin yöpaikaksi. Kaksi isoa makuuhuonetta, keittiön ja kylpyhuoneen sisältänyt vierashuoneisto sijaitsi vanhan koulurakennuksen päädyssä ja oli oikein rauhallinen paikka yöpyä. Se oli omassa simppeliydessään yllättävänkin viihtyisä paikka, jota ylläpiti samassa pihapiirissä asuva ja kirpputoria pyörittävä ystävällinen pariskunta. Hyvä yösija läpikulkumatkalaisille.




Illalla kävimme vielä nauttimassa illallisen Tyrvään Vanhassa Pappilassa Sastamalan keskustan liepeillä. Miljöönä Vanha Pappila oli kaunis kirkkoherran edustusasunto järvenrannassa, jonka pihalle oli katettu terassi ja kesäkeittiö. Ruokalista oli ihastuttavan suppea tarjoten vain muutaman alkupala-, pääruoka- ja jälkiruokavaihtoehdon. Söimme alkupalaksi kalalautasen puoliksi Tommin kanssa (ja niin nopeasti, ettei siitä jäänyt kuvaa todisteeksi), pääruuaksi minä valitsin makkaralautasen ja Tommi hauki-Wallenbergin. Jälkiruoaksi otimme molemmat listan jälkiruokavaihtoehdot, grillatun ananaksen ja Pappilan paremman hätävaran, joka oli viedä kielen mennessään. Pääruoka-annokset olivat hinnaltaan alle parikymppiä, joka on pääruoasta ainakin omasta mielestäni edullinen. Lisäksi maut olivat enemmän kuin kohdillaan ja raaka-aineet tuoreita ja paikallisia. Jälkiruoatkaan eivät olleet hintavia. Saimme myös erinomaista palvelua koko visiittimme ajan, todellakin suositeltavan arvoinen paikka! 




Sunnuntaina söimme vierastalon vitosen aamupalan ja kiersimme tietenkin kympiltä auenneen kirpparin, minkä jälkeen lepäilimme vielä hetken, luovutimme huoneen pois ja suuntasimme prätkillä kohti seuraavaa etappia. Aikamoinen rankkasade pääsi yllättämään meidät alkumatkasta ja jouduimme pysähtymään katoksellisen bussipysäkin luo laittaaksemme sadeasut ajopukujen päälle. Odottelimme pahimman vesisateen laantumista ennen kuin jatkoimme matkaamme. 

Suuntasimme Vammalasta Taikayöntietä Punkalaitumen ja Urjalan kautta Forssaan. ”Vorssassa” katsoimme TripAdvisorin vinkit lounaspaikan suhteen ja päädyimme testaamaan kattoterassille perustetun Bistro54:n. Se oli erinomainen valinta! Pienen keittiökopin uumenissa hääräävät kundit ”Soossi” ja ”Muussi” taikoivat älyttömän herkullisen pekonimunahampurilaisen minulle ja yhtä herkullisen kana-halloumsalaatin Tommille. Oma burgerini oli niin hyvää, etten olisi edes huomannut, ettei siinä ole jauhelihapihviä lainkaan, ellei Tommi olisi asiasta huomauttanut. Ja minä en edes lähtökohtaisesti niin hirveästi pidä pekonista! Tequila-lime-kanatacot jäivät hieman himottamaan, mutta pihvittömän purilaisen jälkeen ei missään nimessä ollut vatsassa tilaa enää lisäruualle. Ensi kerralla testaan ehkä niitä!





”Vorssasta” tie vei kohti Karjalohjaa Tammelan, Someron ja Hämeen Härkätien kautta. Saimme viime keväänä lahjan Häämetsältä, ikioman puun häämetsästä, ja sen luona käyminen oli yksi vuosipäiväreissumme alkuperäisistä tavoitteista. Saimme vähän etsiä Häämetsän parkkipaikalle menevää tietä mutta ajettuamme kerran sen ohi ja palattuamme takaisin saimme pyörät parkkiin ja aloitimme ajovarusteissamme hieman hikisen patikan Häämetsään. Olihan se kiva löytää omat nimet ja hääpäivä laatasta puun kyljestä. Nimettyjä puita olikin yllättävän paljon ja nimien ja päivämäärien bongailu oli hauskaa puuhaa. Muutama tuttu hääblogipari iski silmään, ja yksi hieman kuuluisampikin pariskunta. Kauniille avoimelle paikalle oli pystytetty taukopaikka, jolta löytyi vieraskirja. Mekin jätimme terveisemme siihen. Jos meillä olisi ollut eväitä, ne olisi ollut mukava nauttia siinä. 






Päivän viimeinen etappi oli Häämetsästä vain parikymmentä kilometriä eteenpäin Karjalohjalla sijaitseva Kylpylähotelli Päiväkumpu*. Olin kysellyt Päiväkummusta majoitusta ensimmäiselle hääpäivällemme ja he olivatkin kutsuneet meidät testaamaan uutta superior-huonetta juuri valmistuneista rantataloista. Matkalla sattuneista sateista sekä Häämetsässä vierähtäneestä ajasta johtuen olimme Päiväkummussa vasta vähän seitsemän jälkeen, mikä oli hieman harmillista, sillä hotellin kylpylä suljettiin jo kahdeksalta. Vielä harmillisempaa tosin oli se, ettei meitä myynnin sekaannuksesta johtuen osattu odottaa hotellin vieraiksi ollenkaan. Respassa ollut henkilökunnan edustaja soitteli muutamia puheluita, mutta mitään varausta omallani tai blogini nimellä ei löytynyt. Lisäksi uuden rantatalon kaikki huoneet oli jo varattu. 

Hieman neuvottomalta vaikuttanut asiakaspalvelija ojensi meille pyyhkeet ja kehotti meitä käymään kylpylässä sillä aikaa, kun hän selvittäisi majoituksemme kohtaloa. Ehkäpä ratkaisu löytyisi vapaista superior-huoneista. Kannoimme siis koko mukana olevan omaisuutemme pukuhuoneisiin ja lähdimme rentoutumaan kylpylän puolelle. Tosin koska olimme tulleet sen verran myöhään ja selvitelleet majoituksemme puuttumista tovin, ei kylpylä ollut auki kuin parikymmentä minuuttia sinne saapuessamme. Se oli harmillista, sillä nopealla läpivilkaisulla kylpylä vaikutti aikuiseen makuun oikein houkuttelevalta. Ehdimme lojua muutaman minuutin lempeässä suolasaunassa ja itse makasin koomantapaisessa olotilassa kylpylän kuuma-altaassa Tommin hieroessa ajamisesta jumiutuneita hartioitaan juoksevan veden alla. Olisimme viihtyneet kylpylässä pidempäänkin ja harmittelimme, että se meni kiinni ennen kuin ehdimme nauttia siitä kunnolla.







Lopulta meidät majoitettiin keväällä 2014 valmistuneeseen rantataloon kahden hengen huoneeseen. Seuraavana päivänä huone näyttäytyi jo aivan kelvollisessa valossa, mutta odotuksista ja ehkä pitkästä ajopäivästäkin johtuen näkymä terassilta kuivalle jalkapallokentälle ja hieman huonosti siivottu huone oli suuri pettymys, etenkin kun kyseessä oli paikka, jossa juhlisimme ensimmäistä hääpäiväämme. 



Koska hotellin ravintolan keittiö sulkeutui puoli kymmeneltä, vaihdoimme siistimmät vaatteet melko joutuisasti ja siirryimme ravintolaan nauttimaan illallista. Harmittelin hieman nähdessäni typistetyn kesämenun, mutta erittäin ystävällinen tarjoilijamme selitti, että hotellin palvellessa satoja ruokailijoita päivittäin kesän aikana laajempi a la carte –lista ei yksinkertaisesti ole mahdollista toteuttaa. Koska alkupaloja ei ollut listalla tarjolla valitsimme suoraan pääruuan, minä paistettua nieriää jokirapukastikkeessa ja ravunpyrstöillä, Tommi rukiisia ahvenfileitä. Molemmat ruuat sisälsivät kasviksia ja valitsimme perunavaihtoehdoista lohkoperunat.

Jos nyt odotukseni hotelliravintolan ruokien suhteen eivät olleet korkealla, olimme Tommin kanssa silti ruokaan pettyneitä. Oma annokseni näytti aivan kelvolliselta, mutta nieriä oli paistettu ylikypsäksi, minkä vuoksi kala oli menettänyt kaiken rakenteensa, kasvikset olivat pehmeitä ja perunat pelkkää rasvaa. Kastike maistui melko teolliselta enkä löytänyt ainoatakaan ravunpyrstöä lautaseltani. Tommin annoksessa ahvenfileet olivat ihan ok, mutta lisukkeet vastasivat oman annokseni kasviksia ja perunoita. Suurin osa jäi syömättä. Ruuan kanssa nauttimamme ranskalainen riesling oli sentään aivan kelvollista.



Jälkiruoaksi tilasimme raparperi creme bruleen ja mansikkaohukaiset. Annokset olivat oikein kauniita ja erityisesti ohukaiset hillottuine mansikoineen ja paksun kermavaahdon kera olivat todella herkullisia. Creme brulee oli melko mauton, mutta vahvemmalla maulla yhdistelmä on ehkä kotonakin testaamisen arvoinen. Yleisesti ottaen illallinen oli pettymys, jota korosti ravintolan, varmaankin kesäsesongin helpottamiseksi, pöytiin asetellut vihreät paperiliinat. Jos a la carte viittasi muovitettuun menukorttiin, niin sitten paikan kriteerit täyttyivät. Muuten odotin kyllä hieman enemmän, valkoisia pöytäliinoja ja sitä rataa.



Meitä palvellut tarjoilija pelasti kokemusta hieman, sillä hän selkeästi halusi rehellisen vastauksen kysymykseen ”maistuiko ruoka” ja kuultuaan mielipiteemme pahoitteli kovasti ja antoi pääruokien hinnasta hieman alennustakin. Jos ehkä sielu jäi ravitsematta tällä kertaa niin kropan saatua polttoainetta olimme valmiita vetämään peiton korviin, päivä oli ollut monin puolin kiva mutta myös pitkä.

Yö sen sijaan ei ollut. Aamuviideltä luulin kuolevani kuumuuteen, huoneessa kun ei ollut ilmastointia eikä avonainen tuuletusikkuna päässyt oikeuksiinsa pimennysverhon takaa. Valitsin siis pimeyden sijasta raikkaan ulkoilman ja avasin verhoja niin, että ikkunasta pääsi ilma sisään. Aamulla heräsin kymmenen yli seitsemän viereisestä huoneesta kuuluvaan kolinaan ja ryminään kun, hotellin siivoojat laittoivat tyhjiä huoneita kuntoon. Tehotiimi paiskoi töitä siihen malliin, etten itse saanut enää nukuttua. Se niistä pitkistä aamu-unista sitten.


Voisinpa sanoa, että asiat muuttuivat paremmaksi aamupalalla, mutta etsittyämme paistettuja munia, tai nakkeja, tai lihapullia, tai karjalanpiirakoita, tai croissantteja, tai… no, ymmärrätte varmaan, turhaan, totesimme, että aamupalakaan ei aivan täyttänyt odotuksiamme. Tarjolla olleet sämpylät olivat kyllä vielä lämpimiä uunin jäljiltä, puuron kanssa oli hilloa ja jogurtin kanssa marjoja, mutta kaiken kaikkiaan aamupala oli melko riisuttu.

Lähtiessämme juttelin hetken erittäin ystävällisen myynnin edustajan kanssa, joka vaikutti olevan vilpittömän pahoillaan sekaannuksesta varauksemme suhteen ja kutsui meidät vielä uudestaan hotellin vieraiksi syksyllä. Koska kylpylä oli mielestämme enemmän aikuiseen kuin pikkulasten makuun voisimme harkita viikonlopun parisuhdeaikaa jokin viikonloppu, kun syksy on synkimmillään ja arki kaoottisimmillaan. Katsellaan.






Kotiinpaluupäivänä matkakilometrejä oli noin 160, joista suurimman osan saimme ajella pilvipoutaisessa säässä. Ajoimme Karjalohjalta Pusulan kautta Liesjärven kansallispuiston ohi Tammelaan, siitä Lautaportaaseen ja Tarttilan kautta Toijalaan. Toijalassa kävimme vielä lounaalla useasti testaamassamme Ravintola Leskirouvassa ja nautimme paikallisesta lampaasta valmistetut purilaiset. Muutaman kerran ripsaisi vettä, mutta vasta Tampereelle saapuessa alkoi sataa oikein kunnolla. Silloin jo takamus kiitti, kun vuokratallin avonaiset ovet olivat vastassa ja matka alkoi olla lopussa. Mutta olipa onnistunut moottoripyöräreissu kokonaisuutena arvostellen!

*Majoitus Kylpylähotelli Päiväkummussa on saatu näkyvyyttä vastaan.