18. joulukuuta 2017

Hääpäivä: Morsiamen saattaminen

Jos nyt ei vielä ole tullut selväksi, niin me emme halunneet mitenkään perinteisiä häitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Emme menneet naimisiin kirkossa, kielsimme kaikki hääleikit, Tommi näki pukuni ennen vihkimistä, en nähnyt vaivaa kootakseni jotain vanhaa, lainattua ja... noh, ei perinteitä.

Yksi perinne oli kuitenkin erittäin tärkeää minulle. Halusin nimittäin, että isäni saattaa minut vihittäväksi. Luovuttaa minut tulevalle miehelleni.



Tästä saattamis- tai luovuttamishommasta riittää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Jokainen on toki oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja onkin mainiota, että jokainen saa mennä naimisiin haluamallaan tavalla. Minulle ainoa oikea tapa astella avioon oli isäni saattelemana. Halusin, että hän "luovuttaa" minut tulevalle aviomiehelleni siitäkin huolimatta, ettei hän ollut päässyt varsinaisesti vaikuttamaan tuon taivaallista siihen kuka tuleva aviomieheni oli - sen valinnan olin tehnyt itse.

No hyvä on, kyllä isä tavallaan pääsi vaikuttamaan, sillä olin tehnyt Tommille jo hyvissä ajoin selväksi, että mahdollisen kosinnan lähestyessä isältäni tulisi pyytää asiaan lupa. Halusin, että miesten välillä vallitsisi kunnioitus ja pyytämällä ensimmäiseltä elämäni mieheltä kättäni, viimeinen elämäni mies osoittaisi ottavansa huomioon isäni mielipiteen näinkin merkittävässä asiassa. En koskaan sanonut mitä olisi tapahtunut jos isäni olisi kieltäytynyt, mutta ei minun tarvinnut. Tiesin kyllä tehneeni oikean ratkaisun Tommin valitessani ja isäni myös näkevän sen.


Minä olen ollut isin tyttö aina. Tai isseen, kuten eteläpohojammaalla ja ainakin meidän perheessä on tapana sanoa. Aivan pienestä pitäen sain kuulla tylsistymiseen saakka näyttäväni aivan häneltä, harrastimme lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni partiota yhdessä, ja aikuisiällä olemme kaiken muun ohella vaeltaneet yhdessä koluten Suomen Lappia. Isä on vienyt minut matkoille, tutustuttanut minut luontoon ja ottanut apulikaksi kuorma-autoonsa kun olin lapsi, opettanut kädestä pitäen laskettelemaan, pyöräilemään, pakkaamaan rinkan ja noin miljoona muuta asiaa. Siksi olisi ollut luonnotonta evätä häneltä tämä yhteinen matka. Tämä toivottavasti vain kerran elämässä tapahtuva kädestä pitäen -hetki. 

Yhtään väheksymättä erittäin rakasta äitiäni, olen aina ollut ja tulen aina olemaan isseen tyttö. Ja siksi isäni nouti minut Einon pirtin yläkerrasta odottamasta, talutti sateisen pihan poikki juhlatilaan, ja luovutti minut siellä odottavalle sulhaselleni. Kaikkien perinteiden mukaan.

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

2 kommenttia:

  1. Onnea! Blogisi on mukana Vuoden Hääblogi 2018 -finaalissa! Käythän lukemassa finalistien ohjeet osoitteesta https://lovemedo.fi/entry/vuoden-haeaeblogit-2018 ja nappaa blogiisi Vuoden Hääblogi 2018 -finalistien tunnistebanneri, joka kannustaa lukijoitasi äänestämään blogiasi Vuoden hääblogiksi! Mikäli haluat osallistua Hääbloggaajien miittiin 21.1.2018 Kaapelitehtaalla Love me do -häämessujen yhteydessä, laitathan meille meiliä osoitteeseen fanny@lovemedo.fi otsikolla Hääblogimiitti 8.1.2018 mennessä. Ohh the fun we're gonna have!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Blogisi on mukana Vuoden Hääblogi 2018 -finaalissa! Käythän lukemassa finalistien ohjeet osoitteesta https://lovemedo.fi/entry/vuoden-haeaeblogit-2018 ja nappaa blogiisi Vuoden Hääblogi 2018 -finalistien tunnistebanneri, joka kannustaa lukijoitasi äänestämään blogiasi Vuoden hääblogiksi! Mikäli haluat osallistua Hääbloggaajien miittiin 21.1.2018 Kaapelitehtaalla Love me do -häämessujen yhteydessä, laitathan meille meiliä osoitteeseen fanny@lovemedo.fi otsikolla Hääblogimiitti 8.1.2018 mennessä. Ohh the fun we're gonna have!

    VastaaPoista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!