28. marraskuuta 2017

Syyslomaviikko rehellisellä rantalomalla

Kuukauden takaisiin lomakuviin palaaminen on itselle kuin pieni annos D-vitamiinia, joten jaan hieman syyslomaviikkomme fiiliksiä neljän viikon takaa teille muillekin.

Viime syyslomalla olimme poikien kanssa Levillä vanhempieni seurana nauttimassa.. ööh.. syksyn ihastuttavista loskasäistä. Viikkoon mahtui mukavia asioita, mutta armottomien syyssäiden ja osakemökkimme vuosisiivouksen mukanaan tuoma ketutus konkretisoitui punaviinilasillisen äärellä ääneen sanottuun ideaan: "Ensi syyslomalla ollaan kyllä sitten jossain etelän lämmössä!"

Ajatus vietiin käytäntöön hiihtolomalla samassa mökissä missä se syntyikin. Silloin selasimme äidin kanssa kuumeisesti syyslomaviikon lomakohteita ja lopulta valitsimme Hanian, joka sijaitsee Kreetan saarella. Syyslomaviikko, eli viikko 42 oli viimeisiä lomaviikkoja joita suurin osa matkatoimistoista myi. Niin myös Aurinkomatkat joilta matkan lopulta varasimme meidän koko perheelle, vanhemmilleni ja veljelleni. Otimme kaksi huoneistohotellin kaksiota joissa majoittuisimme puoliksi, meidän perhe toisessa, vanhempani ja veljeni toisessa. Kävi kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä lähempänä matkaa majoituksemme siirrettiin koko perheen majoittavaan villaan. Ei huono!

Koko Kreeta pääsi vallan unohtumaan kesän ja häähommien aikana, mutta syksyn saapuessa sitä todellakin rupesi jo odottamaan. Säätiedotukset lupailivat Välimeren saarille epävakaista säätä, mutta itse olin sitä mieltä, että mikä tahansa olisi parempi kuin Suomen harmaa ja märkä syksy. Mutta kuinkas lopulta kävikään? Viikolla 42 Kreetalla vietettiin syksyn kaunein viikko!

Body saatu: Pikku Viiru

Lähdimme syyslomaa edeltävänä sunnuntaina aikaisin Helsingistä yövyttyämme ensin koko poppoon voimin lentokenttähotellissa. Ihmeen hyvin pojatkin rauhoittuivat unille hotellissa, mutta he ovatkin kyllä todella mukautuvia tyyppejä kaiken kaikkiaan. Lentokentällä otetaan nykyään hienosti lapsiperheet huomioon: saimme apua lähtöselvityksessä tavaroidemme ja matkarattaidemme kanssa, pääsimme kulkemaan perheille tarkoitetun turvatarkastusportin kautta, lapsia kohdeltiin esim. turvatarkastuksessa tavalla joka ei pelottanut heitä ollenkaan, ja lentokentällä pystyimme käyttämään kentän omia lastenrattaita jotka sai jättää lähtöportille.

Lento sujui aivan hyvin, eikä vähiten siksi, että istuimme aivan edessä vallaten yhden kokonaisen penkkirivin koneen molemmilta puolilta. Pojilla oli nousun ja laskeutumisen välillä tilaa leikkiä lattialla autoilla ja muutenkin puuhastella aikuisten valvovan silmän alla. Vaikka neljä tuntia on sinänsä lyhyt lentoaika on se pienille lapsille todella pitkä aika istua paikoillaan. Papu viihtyi hyvin mummin kanssa piirrellen ja kirppikseltä ostettuja matkakirjoja lukien, Sintti ihastui ikihyviksi myöskin kirpparilta ostettuun pieneen keltaiseen kaivuriin jolla hän jaksoikin leikkiä koko syysloman ajan.

Haniassa otimme ennakkoon tilatun tilataksin, ja vaikka majoituksen muuttumisesta johtuen määränpäämme tuntui olevan lähes koko matkan ajan suoranainen mysteeri kuskillemme, pääsimme lopulta turvallisesti perille. Lapset eivät matkustaneet kaikista turvallisimmin, sillä vaikka äitini oli ollut tarkkana ja varannut matkoille turvaistuimet, eivät ne todellakaan olleet sitä turvallisuusluokkaa mihin kotona olemme tottuneet. Onneksi automatka sujui kuitenkin ilman sen kummempia ongelmia.


Majoituimme koko viikon ajan Villa Eleftheriassa, kolmekerroksisessa talossa jossa meillä oli paitsi omat huoneet (pojat nukkuivat isovanhempien kanssa samassa huoneessa), myös keittiö, olohuone ja jokaisen kolmen makuuhuoneen yhteydessä oma kylpyhuone. Ulkona oli oma uima-allas josta oli erotettu pieni lastenallas, sekä runsaasti tilaa leikkiä ja lekotella auringossa.

Rantaan oli noin 300 metriä matkaa ja rannan myötäisesti kulkevalla päätiellä oli kauppoja ja ravintoloita joissa riitti tutkailtavaa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja rannalla viihtyivät paitsi lapset myös aikuisetkin erinomaisesti lähes päivittäin. Poikien pitkähihaiset UV-paidat tulivat hyvään käyttöön, harmi vain, että en pakatessa löytänyt kummankaan UV-hattua. Hellehatut meinasivat ottaa merivedestä hieman osumaa.


Ravintolat ottivat lapset hienosti huomioon joskin sesongin loppumisen alkoi jo huomata monissa paikoissa. Useissa ravintoloissa kesän ajan toimineet lasten leikkihuoneet oli jo purettu kauden loppumisen merkiksi. Istuimme ensimmäisten päivien aikana lounaalle Plataniaksella sijaitsevaan Jorgen Bariin ja erinomaisesta palvelusta ilahtuneena teimme siitä vakkaripaikkamme koko viikon ajaksi. Kaksi kertaa kiipesimme myös saman omistajan ravintolaan Astreaan mäen päälle ja nautimme siellä parhaat sapuskat koko matkan aikana. Lapset huomioitiin jälleen kerran hienosti: heille juteltiin mukavia (kielimuurista huolimatta), heitä hemmoteltiin jäätelöannoksilla ja Astreassa heillä oli jopa oma norjalainen lapsenvahti leikittämässä ja viihdyttämässä heitä. Me aikuiset saimme seurata lasten viihtymistä ja rentoutua samalla - juuri sitä, mitä lomalta toivookin.




Muutamana päivänä kävimme Haniassa katselemassa nähtävyyksiä ja shoppailemassa: kerran koko porukalla, kerran kolmistaan äitini ja veljeni kanssa, ja kerran jopa kahdestaan Tommin kanssa. Oli helppo jakaantua pienempiin porukoihin kun mukana olivat vanhempani ja veljeni. Pojilla oli aina tuttuja ja turvallisia aikuisia huolehtimassa heistä mutta samalla myös aikuiset pääsivät viettämään hieman päiväuni- ja ruokailurytmistä irrotettua lomaa. Papu käveli suurimman osan matkoista, mutta pidemmille reissuille sekä illoiksi otimme hänet rattaisiin Sintin kulkiessa ystävältä lainatussa Manducassa.




Loman kohokohtia oli monta, mutta eniten nautimme aikatauluttomuudesta (siinä määrin mitä se pienten lasten kanssa on mahdollista), siitä, ettei mitään suunniteltua ohjelmaa oikeastaan ollut koko loman aikana. Loppuviikosta kävimme kaupunkijunalla pienen kierroksen johon varasimme liput etukäteen, sillä Papu oli junan nähtyään toivonut pääsevänsä sen kyytiin. Muita kellonaikaan sidottuja juttuja emme sitten tehneetkään. Säät hemmottelivat meitä ja tarjosivat kauniita pilvettömiä päiviä, melkein tyynen meren ja lämmintä rantahiekkaa. Lapset sopeutuivat uuteen ympäristöön välittömästi ja höpöttelivät sujuvasti kreetalaisten ja muunmaalaisten kanssa, söivät mitä eteen kannettiin ja nauttivat mansikka- ja ananasmehuistaan aterioilla.







Me saimme viettää Tommin kanssa todellista lomaa nukkuen kahdestaan merelle avautuvalla näköalalla varustetussa huoneessa (myönnän, varasin sen itsevaltiaan elkein heti villalle saavuttuamme) ja luovuttaen aamupuurorutiinit isovanhemmille. Eivätkä isovanhemmatkaan tuntuneet pistävän pahakseen viikon intensiivijakson poikien kanssa. Ja enomieskin tuntui viihtyvän! Mitä nyt joutui toimimaan mm. aurinkotuolina siskonpojalleen.






Emme tähän asti ole oikein ymmärtäneet koko rantalomailun päälle mutta nyt täytyi todeta, että kyllä teki hyvää vain rehellisesti olla tekemättä juuri mitään. Palasimme keskelle syksyn harmautta auringossa lataantuneina mieli täynnä hyviä muistoja, joista Papukin jaksaa viikko toisensa jälkeen pälpättää innoissaan. Tällä kokemuksella tykästyimme Kreetaan todella kovasti ja voimme lämpimästi suositella sitä matkakohteeksi pientenkin lasten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!