30. lokakuuta 2017

Love me do:n muotinäytökset

No niin. Se on valmis. Se on pitkä, se on kyllästetty kuvilla, mutta se on valmis. Nimittäin kohta kuukauden takaisen hurmaavan erilaisen häätapahtuman muotinäytöspostaus joka ei meinannut valmistua, ei sitten millään. Nyt on! Kiitos ja anteeksi.

Love me do:ssa oli jälleen upeita häämuotinäytöksiä: kotimainen ja kansainvälinen häämuotinäytös sekä jo toistamiseen järjestetty Vuoden suomalainen häämuotisuunnittelija -kilpailun näytös. Hääblogimiittiin osallistuneet pääsivät katsomaan sekä kotimaisen että kansainvälisen näytökset VIP-paikoilta ja vaikka VSHS-näytökseen ei merkattuja paikkoja ollutkaan itse änkesin ainakin eturiviin, sillä sitä näytöstä odotin kaikista eniten.

Kansallisessa näytöksessä nähtiin tietenkin upeita pukuja suomalaisista hääpukuliikkeistä ja varmasti monelle tulevalle morsiamelle valkenikin millaista tarjontaa kotimaasta löytyykään. Itse pidän ehkä hieman valtavirrastasta poikkeavasta tyylistä, joten etenkin Boutique Minnen, Design Sinivuokon ja Fleur d'Orangen esittelemät mekot miellyttivät silmää. Design Sinivuokon koruja kävin hypistelemässä osastollakin useampaan otteeseen, sllä ne ovat miellyttäneet silmää jo useamman vuoden ajan. Nyt niillä oli ihanasti stailattu myös näytöksiä.

Boutique Minne 
Design Sinivuokko
Fleur d'Orange


Kansainvälinen muotinäytös laittoi catwalkille viime keväänä Essenissä, European Bridal Weekilla nähtyjä pukuja. Ne ovat viimeinkin saapuneet myös Suomen hääpukumuotiin ja mielestäni jatkavat pitkälti samaa linjaa, mitä hääpukumuodissa on jo parin vuoden ajan nähty. Suuret häämuotitalot loihtivat kieltämättä upeita malleja joista löytyy varmasti useimmille morsiamille mieluista päälle pantavaa tärkeään päivään. Pitsi piti edelleen pintansa useissa puvuissa ja selkään oli panostettu joko erilaisen pitsin tai muun koristuksen kautta. Sen vastapainona oli selkeitä, yksinkertaisia ja tyylikkäitä satiinipukuja ilman turhia rimpsuja ja hörhelöitä. 

Morilee
Lillian West 
Lillian West
Lillian West
Gladis

Omiin suosikkeihini kuuluivat runsaat helmat - sellainen minulla oli omassakin puvussani. Erityisesti pidin Demetrioksen puvusta, jossa oli irroitettava laahus. Se oli fantastinen! Näytöksen stailaus oli jotain aivan älytöntä. Jos yksisarvisten sarvet, Sinivuokko Designin korut, mallien kampaukset ja meikit eivät riittäneet huokailuttamaan, niin viimeistään lavalle astellut keijukainen siipinen päivineen veti kyllä maton alta. Todella hienosti toteutettu näytös, tämäkin.



Demetrios

Vuoden suomalainen hääpukusuunnittelija 2017 -kilpailua odotin näistä näytöksistä kaikista eniten. Pidin siitä jo viime vuonna, sillä ensinnäkin se on mahtava näytönpaikka alan suomalaisille superosaajille, mutta usein catwalkilla nähdään myös "valtavirrasta" poikkeavia luomuksia. Niistä pystyy ammentamaan inspiraatiota omaan hääpukeutumiseen ja samalla voi myös rohkaistua teettämään itselleen juuri sen oikean puvun kun näkee, kuinka taitavia pukuja suunnittelijoiden näpeissä syntyy. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. 

Suunnittelija: Terhi Löfman
Suunnittelija: Riikka Mellin
Suunnittelija: Riikka Mellin
Suunnittelija: Riikka Mellin

Terhi Löfmanin puvut olivat mielestäni kauniita ja mielestäni melko perinteisiä, ajan henkeä myötäileviä luomuksia. Riikka Mellin taasen oli yhdistellyt kolmeen pukuunsa eri aikakausia ja siinä, missä ensimmäisestä tuli mieleen 60-luku ja toisesta ehkä 40-luku, niin kolmas olikin jo paljon modernimpi tyyliltään. 

Suunnittelija: Anni Toivanen
Suunnittelija: Anni Toivanen
Suunnittelija: Anni Toivanen
Suunnittelija: Anni Toivanen 

Anni Toivasen suunnittelemasta kolmikosta tuli vahvasti Suomi 100 -teema mieleen ja se oli varmaan yksi syy, miksi nämä kolme pukua nousivat omien suosikkieni joukkoon. Kolme pukua erosivat toisistaan mutta muodostivat yhtenevän linjan. Erityisesti sytyin viimeisestä jossa oli epäsymmetrinen sinivalkoinen helma ja pitsinen yläosa. Se oli upea! 

Hanna Talsin mallisto oli elegantti ja kaunis. Yksinkertaiset linjat saivat persoonaa säihkyvistä yksityiskohdista ja etenkin upean mansikkablondimallin kantama säihkyväselkäinen puku salpasi hengen. Olisipa vartta kantaa tällaista pukua joskus. Ei näillä senteillä.

Suunnittelija: Hanna Talsi 
Suunnittelija: Hanna Talsi
Suunnittelija: Hanna Talsi
Suunnittelija: Hanna Talsi

Heidi Tuiskun kisapuvut olivat hyvin toimiva kokonaisuus ja pidin siitä, että hieman rehevämmällekin morsiamelle oli suunniteltu puku trioon. Syvään uurrettu kaula-aukko oli mielestäni niin kiva, että olisin voinut kuvitella sellaisen itsellenikin. Kaksi muutakin pukua toimivat hienosti ja olivat kauniin kevyitä pitsiyläosineen ja laskeutuvine helmoineen. 

Suunnittelija: Heidi Tuisku
Suunnittelija: Heidi Tuisku
Suunnittelija: Heidi Tuisku

Katariina Tuttavainen oli myöskin ottanut rehevämmät morsiamet huomioon puvuissaan jonka lisäksi asuissa oli hieman rock'n'rollin henkeä. 

Ira Kostoulas, joka palkittiin kunniamaininnalla kisassa, oli suunnitellut laskeutuvia ja yksinkertaisia asuja joiden jujuna oli perässä liehuva viitta. Housupuku toi mukavaa piristystä muuten melko mekkopainotteiseen linjaan ja henki ajan erikoisuutta, sillä housupuvut ja jopa onepiecet ovat tehneet tuloaan myös häämuotiin jo jonkin aikaa. Suunnittelijan kreikkalaiset juuret näkyivät puvuissa mielestäni kivasti.


Suunnittelija: Katariina Tuttavainen
Suunnittelija: Katariina Tuttavainen
Suunnittelija: Katariina Tuttavainen
Suunnittelija: Ira Kostoulas
Suunnittelija: Ira Kostoulas
Suunnittelija: Ira Kostoulas

Suvi Leinosen puvuissa nähtiin kolme hyvin erilaista mallia joista parhaiten jäi mieleen lyhyt, fiftarityylinen mekko. Sen tyttömäisyys oli itselleni hieman liikaa, mutta oli silti oikein viehättävä. Kaksi pitkää pukua erosivat toisistaan yhtä paljon kuin lyhyestäkin mekosta, mutta osoittivat toki monipuolisuutta. Sarjana ei ehkä kaikista yhteneväisin, mutta toimiva, sillä suunnittelija sai toisen kunniamaininnan kisassa tuomariston katsottua hänen kehittyneen viime vuodesta merkittävästi.

Suunnittelija: Suvi Leinonen

Irina Rogusinan mallisto poikkesi kaikista muista merkittävästi. Se oli todella erilainen ja omasta mielestäni melko erikoinen. Samanlaista tyyliä näki keväällä European Bridal Weekilla, joten varmasti tällaiselle tyylille löytyy kysyntää muuallakin Euroopassa kuten tuomaristokin totesi perusteluissaan julistaessaan Irina Rogusinan vuoden kilpailun voittajaksi. Vaikka itseäni tyyli ei suoraan sanottuna miellyttänyt niin jopa tällainen maallikko näki, että puvut oli toteutettu erinomaisella taidolla.

Katariina Karppisen puvut olivat kauniita, sellaisia, joita näkee häälehtien sivuilla ja Facebookin hääryhmien morsianten hääkuvissa. Etenkin pidin yhden puvun murretusta sävystä ja kauniista kirjailusta puvun miehustassa. 

Suunnittelija: Irina Rogusina
Suunnittelija: Irina Rogusina
Suunnittelija: Katariina Karppinen
Suunnittelija: Katariina Karppinen

Kyllä. Love me do:ssa todellakin nähtiin monipuolista häämuotia sekä kotimaiselta, että kansainväliseltä kentältä. Näytökset ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia ihastella kauniita hääpukuja jos ei oman metsästämisen merkeissä, niin ihan vaikka esteettisistä syistä. Itse en todellakaan ajatellut viihtyväni mekkojen paraatimarssissa kerta toisensa jälkeen näin hyvin, mutta jostain syystä koen joka kerta jonkin asteista ihastusta catwalkin reunalla istuessani ja kauniita pukuja katsellessani. Ehkä se on se iloinen tapahtuma taustalla, jonka vuoksi hääpukuja tehdään. Ehkä se on se, että ne ovat niin kauniita. Ehkä se on se kuohuviini. En tiedä. Mutta tälläkään kertaa en joutunut pettymään muotinäytöksiin kuluttamaani aikaan. Ehdottomasti yksi Love me do -tapahtuman parhaista puolista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!