3. syyskuuta 2017

Papu 3 vuotta

Tuntuu jotenkin aivan käsittämättömältä, että oma esikoinen on jo kolme vuotta vanha. On varmaan jokavuotinen klisee päivitellä samaa asiaa, mutta teen sen silti: mihin tämä vuosi on taas vierähtänyt?

Kävimme tällä viikolla Papun kolmevuotisneuvolassa joka olikin aivan erilainen neuvola kuin mihin olemme tottuneet. Tällä neuvolakerralla testattiin vaikka ja mitä! Papu sai rupatella neuvolatädin kanssa, kertoa mitä hänelle näytetyissä kuvissa tapahtuu, piirtää viivoja, heittää palloa ja pomppia. Aloin hieman ymmärtämään mistä esimerkiksi futismutsius rakentuu, sillä tunsin niin suurta ylpeyttä lapseni suoriutuessa hänelle osoitetuista tehtävistä sujuvasti, että teki aivan mieli hurrata.



Papulle oli tullut vuodessa kymmenen senttiä pituutta lisää, ja painoakin oli kertynyt mukavasti. Ei kai se ihme olekaan jos paitojen hihat alkavat olla hieman lyhyitä, kun koko vuoden poika on kulkenut 98cm:n kokoisissa vaatteissa. Nyt pituutta oli jo 100 senttiä, joten alkaa olla aika siirtyä seuraavaan vaatekokoon. Näin talvea ja tulevia flunssakausia varten oli hyvä tietää myös nykyinen paino, sillä sitä tarvitaan lääkkeitä annostellessa. Vaaka osoitti Papun painavan jo 15 kiloa, joten kaiken kaikkiaan hyvän kokoinen tyyppi.

Tänä vuonna Papun syntymäpäiväjuhlat jäivät melko pahasti hääjuhlien jalkoihin. Tai niin ainakin kerron itselleni kun tunnen huonoa omaatuntoa asiasta. Emme nimittäin ottaneet kahden edellisen vuoden tapaan kuvaa pojasta emmekä laatineet siitä kutsukorttia sukulaisille ja ystäville, kuten aikaisemmin. Syntymäpäivien ajankohdasta puhuttiin sivulauseessa lähimpien sukulaisten eli lähinnä poikien isovanhempien kanssa pitkin loppukesää, mutta varsinainen kutsu tarkempine ajankohtineen lähti vasta juhlia edeltävänä tiistaina tekstiviestillä niille muutamille vieraille jotka kutsuimme perheen ulkopuolelta.




Jo kesällä kävi selväksi, että Papu halusi Angry Birds -aiheisen syntymäpäiväkakun. Se olikin sitten melkeinpä ainoa panostus juhlien teemaan, sillä en muistanut miettiä kiukkukanateemaisia koristeita kuin vasta edellisenä iltana, ja siinä vaiheessa toteutus oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Niinpä näissä juhlissa mentiin helpolla.

Mutta sankari oli tyytyväinen, sillä tärkein tietenkin toteutui. Mummi, paappa ja enomies saapuivat Etelä-Pohjanmaalta ja Kummi tuli 9-vuotiaan poikansa kanssa, joka oli Papusta fantastista, sillä kyseinen iso poika on jotakuinkin Papun suurin idoli. Lisäksi paikalle saapui Papun vauvauinti- ja taaperosirkuskaveri, jonka kanssa treffaamme silloin tällöin leikkien ja uintireissujen merkeissä. Kyllähän siinä jo juhlakansaa riittikin.




Lahjat olivat hienoja ja pidettyjä. Papu sai lipun sisäleikkipuistoon, jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, muumilusikoita (joita meillä käytetään päivittäin eri aterioilla), Miina & Manu -kirjoja cd-levyjen kera sekä Salama McQueen -lelun ja Autot-kirjan. Isäni saapui junalla ja hieman pakkasi hymyilyttämään, kun rautatieasemalla odotti paappa, jonka kassista pilkotti suuri oranssi pomppulelu. Possun ja kirahvin sekoitukselta näyttävä otus on jo ristitty "Polleksi". Me olimme antaneet Papulle oikeana syntymäpäivänä lahjaksi ison Scanian paloauton, jonka löysimme edellisenä viikonloppuna korttelikirppikseltä. Se on ollut kovasti pikkupoikien mieleen.




Itä-Suomen isovanhemmilta Papu sai pienen cd-soittimen, jonka löysimme Torista. Ajatus omasta soittimesta taisi lähteä minulta, sillä kun Papun päiväunet ovat jääneet melkein kokonaan pois, keksin, että pojan voisi saada rauhoittumaan, jos hänet laittaisi kuuntelemaan satuja. Jo syntymäpäivien iltana Papu istui toista tuntia huoneessaan pienellä "Jäähypenkillään" ja kuunteli uudet Miina & Manu -sadut moneen kertaan läpi. Hän on ollut silmin nähden ilahtunut siitä, että saa kuunnella satuja samalla kuin selailee hänelle rakkaita kirjoja.



Vaikka nämä syntymäpäivät eivät olleetkaan mitkään Pinterest-kelpoiset juhlat olen melko varma, että sankari ei tule muistelemaan teeman vaillinaista toteutusta pahalla. Ja tavallaan itselläkin oli pinna paljon löysemmällä kuin muiden juhlien alla - kun ei kerran ollut suunnitellut täydellisiä juhlia ei niin haitannut, ettei kaikki ollut täydellistä. Ja sitten samalla kuitenkin kaikki oli aika täydellistä.

Mutta ehkä ensi vuonna pyrin panostamaan näihinkin juhliin hieman enemmän. Edes niiden kutsujen verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!