27. syyskuuta 2017

Häiden alusviikot

Tänään kilahti viimeinkin odotettu viesti puhelimeen: Postissa odotti valokuvaajiemme lähettämät hääkuvat! Pääsen viimeinkin purkamaan juhliamme kohta kohdalta ja esittelemään ihanaa, ihanaa päiväämme teille kaikille. Ja mikä parasta, pääsimme Tommin kanssa istahtamaan illalla alas ja käymään uudestaan läpi hääpäivämme. Ja sitten sama täytyy tehdä tietenkin kaasojen, perheenjäsenten ja muiden ystävien kanssa! Kohta alkaa paukkua eetteriin hääaiheita niin, että oksat pois!


Nyt onkin varmaan sitten hyvä hetki palata hieman ajassa vielä taakse päin ja kertoa mitä meidän loppukesä ja häiden alusviikot pitivät sisällään.

Kolme viikkoa ennen häitä olivat melko kiireisiä. Minä aloitin uusissa töissä ja yritin oppia kahden viikon perehdytysjaksolla kaiken oleellisen uusista tehtävistä ja hoitaa iltapäivisin ja iltaisin häihin liittyviä juoksevia asioita. Hain kehyksiä Hatanpäältä, Toholammilta ja Ikeasta, kävin kolmannella ja viimeisellä tanssitunnilla LundDancella Nekalassa Tommin kanssa, suunnittelin, taitoin ja tulostin häiden paperituotteita ja tilasin vielä viimeisiä juttuja jotka ehtisivät juhliimme. Laadimme tukkulistaa häiden iltapalan ja brunssin osalta, leikkasimme istumajärjestyksen nimilappuja ja laadimme tiedotteita häiden Facebook-ryhmään. Koska Tommikin oli heinäkuun viimeisen viikon töissä olivat pojat vanhempieni hoivissa mökillä, mutta siltikään vuorokauden tunnit eivät tuntuneet riittävän kaikelle.

Minulla oli selkeästi vaikeuksia rentoutua iltaisin ja saada unta, kun miljoonat keskeneräiset (ja ne valmiitkin) asiat pyörivät päässäni. Kovalevyn täyttymistä edesauttoi myös työasioiden aktiivinen opettelu ja kun lopulta sainkin unta, sekoittuivat toimistotyöt ja hääjärjestelyt ärsyttäväksi sekamelskaksi jonka jäljiltä ei ollut lainkaan levännyt olo. Luulen kuitenkin, että saan olla tyytyväinen kun kärsin tällaisista öistä vasta pari viikkoa ennen häitä - joillakin painajaiset alkavat jo vuosi ennen hääpäivää.

Onneksi olin jo työhaastattelussa ilmoittanut etten olisi töissä hääviikolla. Vaihto-oppilasvuoteni aikaiset kaksi isäntäperhettäni tulivat häitämme varten Suomeen lomalle viikkoa ennen juhlia, joten ennätin viettää jenkki-isieni ja -äitieni kanssa aikaa sekä Tampereella että mökillä. Syötimme vieraillemme suomalaisia ruokia, käytimme heitä Tornin Skybarissa sekä Pyynikin Munkkikahvilalla ja vierailimme koko porukalla Muumimuseossa josta meidän aikuisten ohella Papu oli varsin innostunut. Muutama päivä isommalla porukalla mökillämme Virroilla auttoi hieman rentoutumaan hääviikon keskellä, ja se todellakin tuli tarpeeseen loppuviikkoa ajatellen.




Palasimme mökiltä keskiviikkona ja torstai menikin pitkälti sitten häihin lähteviä asioita pakkaillen. Onneksi Tommin vanhemmat tulivat torstaina meille, joten perjantaina ennätin vielä tehdä liudan rästiin jääneitä asioita. Pakkasimme molemmat automme tupaten täyteen tavaraa perjantaita varten ja minä lakkasin vielä puolen yön jälkeen varpaankynsiäni Game of Thronesia katsellen. Talkoita varten tekemäni kiusaukset jäähtyivät keittiössä ja niiden tuoksu tunki kaikkialle.

Perjantaina suukottelimme pojat aamutuimaan ja jätimme heidät mummon ja ukin hellään hoivaan. Suuntasimme Tommin kanssa noutamaan kuivajäätä Lielahdesta Tamrexilta, talkooväen eväitä sekä aamupalavärkkejä Prismasta ja Lidlistä, sekä iltapalan hodarinakkeja Wigreniltä Pirkkalasta. Ajelimme siis jotakuinkin koko Tampereen ympäri parissa tunnissa. Tommi suuntasi toisella täyteenlastatulla autolla noukkimaan bestman-Anttia Oriveden asemalta ja minä otin toisella autolla kaaso-Kummin mukaan Tampereelta kohti Einon pirttiä.



Vanhempani ja veljeni saapuivat mestoille kolmella ajopelillä: isäni täyteen lastatulla museorekisteröidyllä Ford Transitilla, äitini täyteen lastatulla farkku-Mersulla ja pikkuveljeni omalla farkku-Skodallaan, jonka perässä vyöryi asuntovaunu. Lisäksi toinen kaasoni Ninnu saapui niin painavassa viinalastissa mestoille, että kyllä siinä Saabin jousia kävi sääliksi. Jarrut olivat kuulemma olleet melko jännät koko matkan, mutta ihmekös tuo, kun alkoholia oli pakettiautollisen verran tungettuna farkkumallisen henkilöauton kyytiin. Kamaa oli, ja sitä oli ihan järjettömästi.

Olimme neuvotelleet Pirtiltä järjestelyaikaa kahdestatoista eteenpäin. Voin sanoa, että lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta Einon pirtin pihapiirissä pyöri sellainenkin järjestäjien armeija, että Joulupukkikin olisi kadehtinut sen tehokkuutta. Mutta kuin ihmeen kaupalla lähtiessämme kaasojeni ja äitini kanssa puoli kymmenen maissa kohti Nokiaa kaikki näytti melko valmiilta.

Seuraavaksi sitten itse hääpäivään! 

1 kommentti:

  1. Kuulostaa kyllä hullulta, mutta hauskalta samaan aikaan. :D Hääpareista taitaa sukeutua juhlia edeltävinä päivinä melkoisia tapahtumatuottajia ja organisaattoreita...

    VastaaPoista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!