9. heinäkuuta 2017

Tyttöjen juttuja

Monta blogitekstiä odottaa viimeistelyä ja kuvitusta, mutta nyt on eilisestä päivästä ihastuneena pakko heittäytyä pienen härökirjoittamisen puolelle ja vaan purkaa täydellisen päivän tuomaa fiilistä. Koittakaa kestää, tai siirtykää seuraavaan lukulistalla olevaan blogiin!

Tiedättehän sen tyttöporukan, joka on pitänyt yhtä jo peruskoulusta lähtien? He, jotka ennen joivat limsaa toistensa kotibileissä ja jotka nyt ovat toistensa häissä kaasoja kesä toisensa perään. Ne parhaat muijat joiden kanssa opeteltiin meikkaamaan ja kikatettiin pojista ja juotiin ehkä jonkun vanhemman kaverin ostama siideri puoliksi ja kikatettiin vähän lisää. Joiden kanssa nyt vietetään kerran vuodessa naisten viikonloppu ravintolassa tai mökillä, jos siis kaasoilulta ja lasten kummiksi lupautumisilta ennättää.



No, kaikki tietävät ne porukat. Osa kuuluukin niihin. Minä en koskaan kuulunut, ja harmittelin sitä hyvän pätkän elämästäni. En siksi, etteikö elämässäni kaikkina aikoina olisi ollut liuta hienoja kavereita, osa jopa tyttöjä. Harmittelin sitä siksi, että teini-iässä tai vielä opiskeluaikoinakaan en juuri koskaan saanut viettää iltaa tehden niitä "tyttöjen juttuja". Sovitellen vaatteita illan menoja varten, juoden hieman siideriä, meikaten vierekkäin vessan peilin äärellä ja kikatellen milloin minkäkin asian takia. Hoilaten Chisun biisejä samalla kun kiharretaan tukkaa ja vaihtaen vielä juuri ennen baanalle lähtöä kenkiä, sillä se tyttökaveri vain on sitä mieltä, että ne toiset sopivat asuun paremmin. 

Ehkä se johtui siitä, että olin aina tukevasti parisuhteessa, ehkä siitä, että olin aina hengannut mieluumin poikaporukassa, ehkä se johtui jostain muusta. Vähälle se silti jäi.

Tänä viikonloppuna vietin mahtavan lauantaipäivän ihanan ystäväni kanssa, ja kun yöllä yhden aikaan kävelin bussilta kotiin kesäillan lämmöstä nauttien (joka on sinänsä ihme, kun Suomessa kerran asutaan) tajusin, että ei se oikeastaan haittaa jos asioita missasi silloin nuorena. Se on aivan yhtä mahtavaa kokea näin kolmekymppisenäkin, ellei jopa mahtavampaa! Heräsin siihen todellisuuteen, että näitä mahtavia omien tyttöjeni kanssa vietettyjä huikeita päiviä on ollut tänä vuonna ehkä useammin kuin koskaan ennen elämäni aikana ja niiden jättämä fiilis on jotain aivan odottamattoman mainiota.




Eilen oli yksi aivan huikea aikuisten naisten päivä, mutta se sisälsi monta niistä tyttöjen jutuista, joita en teininä kokenut. Istuimme ystäväni kanssa piknikillä Pyynikin rannassa, kävimme suppailemassa kahden tunnin ajan tyynellä järvellä, saunoimme ja joimme siideriä, sovitimme eri asukokonaisuuksia, meikkasimme Chisun biisejä kuunnellen ja tulipa siinä letitettyä toisen tukkaakin. Jos se ei ole tyttömäistä niin mikä on! Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtavaa ja huomasin iloitsevani jokaisesta hetkestä aivan täysillä.





Eikä se loppuiltakaan hävinnyt päivän puuhille. Istuimme nimittäin Dining 26 by Arto Rastas -raflassa kuuden ruokalajin menun läpi viinipaketteineen kaikkineen ja viimeistelimme illan vielä Cafe Europassa maailmaa parantaen. Vaikka olenkin ylpeä ikuisesta poikatyttömäisestä olemuksestani huomasin eilen heittäytyväni riemulla asioihin, jotka assosioin vahvasti tyttöjen jutuiksi. Oikeiden tyttöjen kanssa se on täydellisesti kulutettua aikaa - ja sitä se eilenkin kyllä oli! Tyttönähän onkin aika kivaa, kun sitä on oikeassa seurassa. Kuten jo polttarihehkutuksessa kävi selväksi, minun elämässä oikeaa seuraa on tarjolla, ja se on timanttista se.

Tajuaako kukaan mistä minä horisen?

2 kommenttia:

  1. Jep. Tytöt on huippuja! Myös aikuisena. Mulla oli teininä pari kappaletta parhaita ystäviä ja sen lisäksi kavereita (kirjekavereita, luokkakavereita, hyvänpäiväntuttuja). Nyt tässä vaiheessa taas ei ole niin selkeätä parasta ystävää, mutta aivan superihana isompi tyttökaveriporukka, josta on tullut todella rakas ja läheinen. Yhdessä vietetty aika on milestäni todella arvokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas ihan opiskeluaikoihin asti oli ehkä se yksi tai kaksi likkakaveria joiden kanssa oltiin enemmän tai vähemmän tekemisissä, ja vain yksi ihana tyttökaveri on säilynyt elämässä yläasteajoilta lähtien. Mun kokemukseni ei todellakaan oo, että tytöt on huippuja - ennen kuin vasta nykyään! :D Mä löysin omat naiseni vasta yliopistoajoilta ja (kesä)töistä, mutta vaikka ei olla vielä pidetty yhtä vuosikymmeniä niin nää aikuisiällä rakennetut ystävyyssuhteet on sitäkin rakkaampia. <3

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!