5. kesäkuuta 2017

Festariromantiikkaa yhteisiltä vuosilta (häihin 2 kuukautta)

Festaritahti rupesi hieman hiipumaan vuonna 2014, melko lailla samaan tahtiin mitä oma vatsani rupesi kasvamaan. Kesäkuussa olisi helposti voinut vielä lähteä Provinssiin ilman sen suurempia ongelmia jos siellä olisi ollut tarpeeksi kiinnostavia esiintyjiä, mutta pelkkä Prodigy ei saanut vedettyä meitä pääsylipun hinnalla mestoille. 

Sen sijaan Joensuuhun suuntasimme kyllä rokkaamaan - vauvavatsasta huolimatta. Festareiden alla piipahdimme Tommin nuoruusvuosilta tutun kaveriporukan privaattifestareilla Joensuun liepeillä, jossa soitti ehkä kovin itäsuomalainen punkbändi ikinä: Elukka. Jo punk-hommista päivätöihin, lastenkasvatukseen ja taloremppoihin siirtyneet keski-ikäisiä miehiä etäisesti muistuttaneet klopit laittoivat yhden pihapiirin aivan sekaisin meiningillään ja itse sain limonaadia nauttien seurata myöskin keski-ikäisiä miehiä ja naisia muistuttavia yksilöitä lapsineen ja lemmikkieläimineen pogoamassa kotitekoisen esiintymislavan edessä kovaakin kovemman räminän saattelemana. Tässä jos jossain oli sitä todellista festarimeininkiä! Olipa yksi festariromanssi suudelmineen tallentunut kameran muistikortille.


Toki sinne isoillekin festareille suunnattiin, mutta jostain kumman syystä kamera ei tainnut olla sillä reissulla mukana kun juuri minkäänlaista kuvamateriaalia ei tuntunut tietokoneen kovalevyjen kätköistä löytyvän. Olivatkohan ne aivot jo valahtaneet sinne kohtuun vai missä lie meni vipuun, kun festareilta kertynyt kuvasaldo oli niin köyhä... 

2014 kesän Ilosaarirockissa itse otin asteen verran kevyemmin ja lähinnä vapautin Tommin nauttimaan festarijuomia kolmen edestä, mutta keikkoja ennätimme silti katsastaa mukavasti. Herra Ylppö ja Ihmiset uivat omiin liiveihini jälleen kerran, Mustasch käytiin toteamassa aivan kelvolliseksi joskaan ei missään nimessä Motörheadin korvaajaksi, Stam1na sai Tommin aivan villiintymään ja omankin tanssijalan vipattamaan ja sunnuntaina Opeth toimi melkein yhtä hyvin kuin pari vuotta aikaisemmin Sonispheressäkin. 


Alice in Chains oli mainio festareiden lopettaja josta nautin kovasti vaikka en ollut hirveästi heidän musiikkiaan aikaisemmin kuunnellutkaan. Tommi tietenkin kiersi monta itselleni tuntematonta keikkaa ja varmasti nimeäisi omat suosikkinsa esiintyjälistalta jos saisi. Itsekin yritän avoimin mielin kiertää kuuntelemassa itselleni tuntemattomia esiintyjiä, mutta aika usein Tommin ennakkosuosikit ampuvat omasta musiikkikategoriasta omituisuudellaan ulos. No jaa, eivät kaikki voi olla musiikillisesti yhtä lahjakkaita kuuntelijoita kuin Tommi, eiks nih?

Omiin festareihimme on enää muutama hassu kuukausi... Elokuu on kohta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!