10. toukokuuta 2017

Vanha naama kaipaa huolenpitoa

Terveisiä Etelä-Pohjanmaalta, täällä sataa lunta! Olemme viettämässä poikien kanssa aikaa mumpalassa joten itselläni on mukavasti aikaa viimeistellä muutamia luonnoksia täällä blogin puolella. Niinkuin tämä ihonhoitoa käsittelevä postaus.

Kun nyt olen useaankin otteeseen todennut ettei kolmen kympin aikuinen ikä ole vaikuttanut juuri suuntaan tai toiseen, niin yhden muutoksen se kyllä sai minussa aikaan: rupesin nimittäin huolehtimaan ihostani aikaisempaa paremmin.

Olen aina ollut aikamoinen tuurimeikkaaja. Jos olen lähdössä jonnekin eikä aikaa ole sekä hiustenlaitolle että meikkaamiselle, valitsen hiukset aina naaman sijaan. Ja vaikka aikaa olisikin mutta kotoa poistumisen syy on lasten kanssa ulkoilu, kaupassa käynti tai muu arkinen askare saatan korvata nämäkin vähäiset siistiytymistoimenpiteet vetämällä pipon korville ja silmälasit naamalle.

Välillä vaivaudun sutaisemaan nopeasti silmiin rajauskynää ja ripsiväriä, viikonloppuja ja erikoisempia arkimenoja varten saatan heittää hieman luomiväriä lisäksi. Aika simppeliä. Silloin kun sitten lähden Tommin tai ystävieni kanssa ulos vaikka syömään tai drinkille (jota siis tapahtuu aika harvoin nykyään) panostan hieman huolellisempaan meikkiin ja lisään rajauskynän, luomivärin ja ripsivärin lisäksi naamalle puuteria. Ehkä rajaan vähän kulmia. Sen useampaa meikkilajiketta en taida oikeastaan omistaakaan.



Ihon puhdistus ei siis ole tarpeellista siksi, että käyttäisin paljon naamallani sille luontaisesti kuulumattomia asioita. Ja vaikka koskaan en ole ollut yksi niistä naisista, jotka epähuomiossa nukkuvatkin meikit naamassa, en ole juuri silmämeikin poistajaa kovempia puhdistusmenetelmiä käyttänyt. Nykyään erityisesti kasvojeni iho on kuitenkin saanut huomattavasti enemmän huomiota osakseen ja ihon puhdistuksesta ja kosteuttamisesta on tullut jokailtainen rutiini.

Olen ottanut tavakseni puhdistaa kasvoni aina suihkussa käydessäni Lumenen Clear it Up! kuorivalla geelipesulla. Olin tarjoushaukkana Mammuttimarkkinoiden uhri ja kotiutin purkin eräällä kauppareissulla muutamalla eurolla, mutta olen ollut tuotteeseen todella tyytyväinen. Päivittäisessä käytössä se on tarpeeksi hellävarainen iholle, mutta iho jää puhtaan tuntuiseksi. Tuoksukin on mieleen.



Kerran viikossa yritän muistaa suorittaa kasvoille hieman tehokkaamman kuorinnan johon olen käyttänyt Mádaran AHA Peel -kuorintanaamiota*, jonka sain Love me do-messuilta lahjakassista viime syksynä. Tuote on luonnonkosmetiikkaa eikä siinä ole käytetty synteettisiä aineita kuten tuoksuja tai säilöntäaineita.

Iltaisin puhdistan ihoni Mia Höytö Cosmeticsin Kaunis -puhdistusgeelillä*. Myös se on lahja viime syksyn Love me do-messuilta ja sain sen jokin aika sitten viimeinkin käyttööni, kun aikoinaan alennuksesta ostamani Garnierin puhdistusemulsio loppui. (Kannattaa hankkia säästöpakkauksia, ne eivät lopu ikinä! Ja kannattaa olla myös pihi, niin ei heitä mitään vajaata purkkia koskaan pois...) Mia Höytö Cosmeticsilla on myös ECOCERT sertifikaatti samoin kuin Mádaralla, joten tämäkin on luonnonmukaisempi kuin monet muut tuotemerkit. Jostain syystä tälläkin on ruvennut olemaan itselleni aikaisempaa enemmän merkitystä.



Puhdistusgeelin jälkeen sivelen kasvoni vielä Lumene Lähde -puhdistusvedellä kostutetulla vanulapulla ja yllätyn joka kerta siitä, kuinka likaiseksi vanulappu vielä tässäkin vaiheessa jää. Vaikka ei olisi käyttänyt meikkiä koko päivänä! Etenkin ihosta irtoaa epäpuhtauksia näin keväällä kun ulkona pöllyää hiekkapöly. Aikaisemmin en ole tajunnut, että ilmasta tarttuu naamaan niin paljon kaikkea. Henkeä on ahdistanut ja silmiä kirvellyt, mutta eikai nyt ihohuokoset moista kavahda! Niinpä...

Jokin aika sitten naureskelin Kummille kun tämä etsi silmänympärysvoidetta. "Buahhahhaa mitä säkin sellaisella teet, nuori ihminen!?" Jep jep, muutama viikko sitten metsästin itse aivan samaa kamaa mutta kauhistelin silmänympärysvoiteiden kovaa litrahintaa. Ostin lopulta Cien Q10 silmänympärysvoidetta Lidlistä ja totesin, että kai sitä nyt halvemmallakin. Mutta sitten vaatehuonettani kollatessa esiin tupsahti vielä yksi lahjana saatu tuote, nimittäin Lierac Diopti Fatique silmänympärysgeeli*. Se on väsymyksen merkkejä ennaltaehkäisevä syväkosteuttava geeli jota olen nyt käyttänyt erityisesti aamuisin suihkun jälkeen. Ryppyvoidetta iltaisin, virkistävää silmänympärysgeeliä aamuisin. Luulisi tällä combolla voittavan.




Viimeisenä silauksena levitän kasvoille ja kaulalle vielä kosteusvoiteen. Tällä hetkellä se on Lumenen päivävoide, sillä yövoide loppui enkä oikein tykännyt käyttää ostamaani päivävoidetta päivisin. Joten ettei rahaa menisi hukkaan, kulutan tämän loppuun ennen kuin siirryn ostamaan pelkkiä yövoiteita. Pitäisiköhän tässäkin suosia luontaistuotteita...? Onko vahvoja suosituksia?

Sinänsä aika radikaali muutos tässä uuden vuosikymmenen keikahtaessa käyntiin. Ennen pesin naamani vain meikattuani, ja silloinkin lähinnä keskityin hinkkaamaan silmiäni meikinpoistoaineella. Nykyään puhdistus kuuluu myös aamuihin vaikka painottuukin iltoihin. Päivittäistä se joka tapauksessa on. Kai tämä on vähän niin kuin maratoniin valmistautuminen: kun ajoissa aloittaa niin selviää ehjänä maaliin?

* Tuotteet saatu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!