25. maaliskuuta 2017

2 x kylpyläviikonloppu

Viikot tuppaavat olemaan aika rankkoja meillä tällä hetkellä. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että näemmä kiltti parivuotiaamme pääsi tässä kahden ja puolen vuoden iässä siihen kuuluisaan uhmaan joka herättää viimeistään iltapäivällä Papun suurien ruskeiden silmien takana piilottelevan demonin. Yleensä pienempi sitten komppaa raivoavaa esikoista heittäytymällä itkuiseksi ja ripustautuvaksi, joten siinä sitä sitten ollaan. Jos muistan, niin ehkä avaudun tästä uhmaiästä erikseen, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Tämän kirjoituksen aiheena on hehkuttaa sitä, miten kylpylöissä todella tehdään uusia ihmisiä. Noh, varmaan siis sillä lailla uusia ihmisiä myös, mutta koska itselläni on lapsiluku täynnä, tarkoitan lähinnä oman itsensä virkistäytymistä. Itse olen saanut nauttia kylpyläpalveluista nyt kahtena viikonloppuna peräkkäin ja kyllä, olen kuin uusi ihminen. Tai ainakin osittain uusi ihminen. Hermo on ainakin levännyt! Ja keho.

Viime viikonloppuna Sintin kummitädit Helsingin ja Espoon suunnalta saapuivat ennakkovaroituksen mukaisesti noukkimaan minut kyytiin ja veivät lounaskoukkauksen jälkeen yllätykseksi Nokian Kylpylähotelli Edeniin. Se oli ystävieni syntymäpäivälahja minulle näin kolmenkympin täytyttyä ja se oli varsin ihana lahja se! En ole käynyt Edenissä noin miljoonaan vuoteen jos silloinkaan, joten paikka oli itselleni tavallaan ihan uusi kokemus. 

Matka kohteeseen tehtiin omasta mielestäni parhaan mahdollisen ravintolan kautta: 2h+k.
Haastoin itseni valitsemaan jotain muuta kuin Lupileivän enkä joutunut pettymään äyriäispastaan.

Lilluimme Annen ja Kirsin kanssa kuumassa poreammeessa maailmaa parantaen pari tuntia jonka jälkeen siirryimme samaan hommaan omaan valtavaan huoneeseemme. Siis siihen maailmanparannushommaan. Nautimme ajomatkan varrella olleesta liikennemyymälästä ostamamme siiderit ja noin kilon irtokarkkeja loikoillessamme sängyillämme ja jutellen niitä näitä. Asiaa kyllä oli, kuten vain ystäväporukalla voi kuvitella olevan.

Jossain vaiheessa totesimme, että täytyisi varmaan laittaa vielä ihan vaatteetkin päälle ja siirtyä syömään. Joten maailmanparannusta jatkettiin Edenin ravintolassa. Täytyy kyllä mainita, että illallinen jätti hieman kylmäksi. Hotellin A la carte oli lähinnä vitsi ja vaikka seisovassa pöydässä näytti olevan sen seitsemää sorttia, ei ruoka kyllä ollut mielestäni mitenkään sen tasoista, että sitä olisi voinut kehua. Henkilökunta vaikutti olevan samaa mieltä sekä ravintolan, että respan puolella kun annoimme palautetta.



Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihanaa viettää naisten kanssa aikaa ja kokonaisuutena viikonlopusta jäi ihanan puhdistunut fiilis. Taukoamaton hölötys puhdisti sielun ja mielen, kuumaporeallas teki voitavansa keholle. Ihana, ihana syntymäpäivälahja!

Tänä viikonloppuna käytin viime äitienpäivänä Tommilta saamani lahjakortin Holiday Clubin Tampereen kylpylässä. Polskimme koko perheen voimin aamupäivällä kylpylän altaissa ja molemmat pikkupojat osoittivat jälleen kerran, että vauvauimareista kehittyy oivallisia vesipetoja. Ei meinaan kumpikaan pelännyt vettä laisinkaan, vaan Sinttikin olisi halunnut kontata pitkin lastenallasta. Papun suurinta hauskuutta oli päästää yllättäen irti isistä tai äidistä kesken siirtymisten jolloin pää tietenkin painui iloisesti veden alle, kunnes tempusta kerta toisensa jälkeen yllätetty vanhempi ennätti noukkia muksun takaisin pinnalle. Lienee sanomattakin selvää, että molemmat pojat olivat aivan naatteja kun puolilta päivin pakkasimme Tommin kanssa ukkoja autoon.

Reilu tunti omaa aikaa ennen hierontaa joten suunnaksi keskusta. Mitä tekee tämä äiti?
Meikkaa autossa, kun ei pukuhuoneessa kerennyt. Koska kaikkia kiinnostaa onko
ripsaria? *facepalm*

Lapinniemen kylpylä oli muuten oivallisen kokoinen paikka vierailla juurikin pienten lasten kanssa. Olemme käyneet Kangasalla Kuohussa vauvauinnissa ja vaikka kyseessä on ns. perusuimahalli, siellä on lapsille kyllä paljon enemmän puuhaa kuin Lapinniemessä. Mutta vaikka kylpylässä hinta on ehkä hivenen suolainen kolmeen poreammeeseen, yhteen isompaan altaaseen, pienten lasten altaaseen ja kylmäaltaaseen nähden, se oli juuri erinomainen paikka uiskennella juuri näin pienten muksujen kanssa. Tila oli sopivan pieni, vesi oli ihanan lämmintä, ja ehkä juuri hieman normaalia uintimaksua korkeamman sisäänpääsymaksun vuoksi altailla oli mukavan vähän porukkaa jolloin ei muodostunut sitä uimahalleille ominaista kaikuvaa meteliä.


Päivän kylpyläkokemus huipentui omalta kohdaltani tunnin hierontaan, johon jäin Tommin suunnatessa poikien kanssa kotiin lounas- ja päiväunihommiin. Ja kun tulin parin tunnin päästä kotiin selän ja niskan lihakset ihanasti myllättyinä kotona odotti kaksi syvää unta tuhisevaa ukkelia ja perin tyytyväinen isukki. Erinomainen kylpyläpäivä siis tämäkin!

Vieläköhän se Ikaalinen pitäisi testata..?

2 kommenttia:

  1. Aaaaah tässä tuli tätä lukiessa hullu kylpylähimo! <3 Kuulostaa niin rentouttavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja olikin! Jäi kyllä kaipaus kuumaporealtaisiin ja höyrysaunoihin... Varmaan pitää kylpylään suunnata hieman useammin jatkossa kuin mitä tähän asti on käynyt. :D

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!