14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän helppo jälkiruoka

Tänään oli mukava päivä. Ensinnäkin Tommi oli aamulla kotona lasten herätessä, sillä hänellä oli koulutus Tampereen keskustassa eikä siksi joutunut lähtemään työpaikalleen aamuvarhaisella kuten normaalisti. Molemmat pojat olivat pähkinöinä siitä, että isi teki heidän kanssaan aamutoimet keskellä viikkoa. Itsekin olin aika tyytyväinen, sillä sain nukkua puoli tuntia normaalia pidempään miesten puuhastellessa keskenään lastenhuoneessa. Ai että, luksusta!

Toisekseen kävimme Sintin kanssa äiti-vauvajumpassa keskustassa etsimässä kadonneita lihaksia jonka jälkeen treffasimme Tommin lounastauon merkeissä. Ja koska en ole vielä saanut uusia ruokavalio-ohjeita, söin lounaaksi pekonihampurilaisen. Joka oli todella hyvää. Oli mukava viettää reilu puolituntinen kolmistaan, minä, Sintti ja Tommi. Näitä hetkiä on melko harvoin ja kerrankin Sintti pääsi nauttimaan siitä, ettei isoveli varasta kaikkien huomiota.


Minä olin saanut postissa ihanan kortin ystävältäni Ninnulta ja Kummi toi iltapäiväkahvilla käydessään tulppaaneita, joten tänä vuonna ystävänpäivä tuntui erityisen mukavalta vaikka normaalisti en ole kyseistä teemapäivää sen ihmeellisemmin viettänytkään. Näistä ilahtuneena päätin tehdä jotain pientä omille pojillenikin, ystävänpäivän hengessä.

En halunnut leipoa, en edes mitään pientä, sillä olemme pyrkineet vähentämään herkuttelua etenkin viikolla. En tiedä mistä idean keksin, mutta päätin laittaa jälkiruoaksi hankkimani vesimelonin esille hieman tavallista hauskemmin ja leikkasin kokonaisesta melonista isoja kiekkoja. Niistä sitten painelin piparkakkumuotilla syötäviä sydämiä jotka ilahduttivat etenkin Papua. Hän oli kovin tarkka siitä, että isillekin riittäisi sydänvesimeloneita, vaikka isi ei vielä päivällispöytään ennättänytkään. Tokihan niitä oli sitten kasa odottamassa, ja hyvin upposi. 





Herkullista ystävänpäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!