20. helmikuuta 2017

Viikonlopun huippuhetket lakeuksilla

Vietimme kuluneen viikonlopun Etelä-Pohjanmaalla vanhempieni luona. Joulun jälkeen emme olekaan ennättäneet lakeuksille joten vaikka äitini on käynyt luonamme Tampereella pari kertaa alkoi olla jo ikävä isääni ja veljeäni. Ja etenkin Papu on kysellyt koska menemme mumpalaan, joten kun kerran viikonlopuksi ei ollut kummempia suunnitelmia, vietimme sen Etelä-Pohjanmaalla.

Perjantaina ajoimme Tommin työpäivän päätteeksi autolla Seinäjoelle, matka, joka olisi voinut olla hieman miellyttävämpikin. Sintti nimittäin päätti Parkanon kohdalla, että autossa istuminen ei todellakaan ole sitä, mitä juuri liikkumaan innostunut yhdeksän kuukauden ikäinen ukkeli haluaa tehdä, ja tarjosi meille perin tunteita herättävän huuto-oopperan loppumatkaksi. Ei auttanut tutti, ei rauhoittelu, ei Papulta lainatut lelut. Ei auttanut mikään.

Kun sitten viimein pysäytimme auton vanhempieni pihaan ja nostin Sintin isäni syliin ei huudosta ollut enää tietoakaan ja molemmat olivat yhtä leveää hymyä vain. Kyllä paappa osaa. Itse epäilen kärsiväni tinnituksesta vielä hyvän aikaa.

Perjantain matkaan kulminoituikin sitten koko viikonlopun dramaattisimmat hetken, sillä meillä oli todella mainiot pari päivää mumpalassa. Lauantaina kävimme koko poppoo pienoismallinäyttelyssä vanhalla ala-asteellani ja Papu olikin aivan haltioissaan pienistä junista, autoista ja lentokoneista. Ja ehkä vähän myös siitä, että sai valita itselleen leluauton kotiin vietäväksi.



Pojat lähtivät kotiin mummin ja paapan kanssa ja me saimme Tommin kanssa pitkästä aikaa viettää hieman kahdenkeskistä aikaa keskellä päivää. Käppäilimme Kultaseppä Hanhiniemille moikkaamaan Joona Hanhieniemeä joka teki meidän kihlasormuksemme ja jonka kanssa olemme suunnitelleet vihkisormustani. Kävin käynnistämässä vihkisormuksen valmistuksen, sillä tiedän kultasepillä pitävän kiirettä koko kesäkauden. Parempi, että sormus saadaan pahimman ruuhkan edestä pois (ja minulle ihasteltavaksi kaappiin). Joona kaivoi sormuksen mallikuvan esiin ja keskustelimme sen ulkonäöstä, materiaaleista ja sormuksessa käytettävistä timanteista. Tommi taisi hieman helpottua kuullessaan hinta-arvion, joten kaikille jäi käynnistä hyvä mieli. Joona lupasi velä ottaa sormuksen valmistuksen eri työvaiheista kuvia, jotta pääsen näkemään miten unelmieni vihkisormus muuttuu todelliseksi. Ihanaa, alle puoli vuotta ja saan sen sormeeni!

Kultasepältä suuntasimme Tommin kanssa kevyelle lounaalle vanhan ringin varrella olevaan kahvioon, Valkoiseen Puuhun. Vitriinit täynnä herkullisen näköisiä leivoksia ja kakkuja sekä viihtyisä sisustus saivat meidät hieman hullaantumaan ja kohta ihmettelimmekin naaman kokoista suklaakakkusiivua joka nökötti lautasella edessämme. Mutta koska pelkkä makea ei houkutellut Tommi söi myös pestokanapaninin ja minä kanaceasarwrapin. Olimme näihin ehkä hieman pettyneitä. Idea oli hyvä, mutta molemmissa annoksissa oli aivan liikaa kastiketta joka peitti muut maut alleen. Jälkiruoaksi nautittu suklaakakku lupasi paljon, mutta oli lopulta melko kuiva. Juomaksi valitsemani Frappe sen sijaan oli kyllä herkullisen mokkainen, ja tärkeintä toki oli saada istahtaa rauhassa kahdestaan alas. Laatuaikaa jota harvemmin nykyään on.





 

Lauantai-illalla veljeni tuli kylään tyttöystävänsä kanssa ja istuimme iltaa kahteen asti yöllä. Isäni oli kokannut herkullisen lammasaterian ja koristellut äitini leipoman synttärikakun. Aivan kuten lapsena synttäreillä! Sain perheeltäni syntymäpäivälahjaksi (käytetyn) MacBook Pro:n jolle todellakin tulee käyttöä etenkin tässä blogitouhuilussa. Olin lahjasta todella onnellinen! Lisäksi veljeni tyttöystävä oli askarrellut järjettömän hienon kortin ja vanhempani vielä muistivat melko tuntuvalla avustuksella kevään tatuointiprojektini suhteen, joten kyllä kannattaa täyttää pyöreitä kun näin mahtavasti lahjotaan. <3 Ilta huipentui kolmeen kierrokseen Aliasta, josta voitin ensin Tommin, sitten äitini kanssa kaksi ekaa kierrosta. Kolmas kierros saattoi juhlajuomista johtuen olla jo hieman hitaamman puoleinen, eikä aivan yhtä menestyksekäs. Mutta ai että meillä oli hauskaa!




Sunnuntaina 89-vuotias paappani tuli meille lounaalle ja poikia katsomaan, joten koko perheeni oli saman pöydän ääressä. Oli kerrassaan mahtavaa. Tommi lähti takaisin Tampereelle mutta me jäimme poikien kanssa vielä pariksi päiväksi nauttimaan mummin ja paapan seurasta. Syntymäpäiväjuhlallisuudet jatkuvat vielä ainakin tällä viikolla, sillä lupasin kahvittaa muita vauvanomistajia keskiviikkona ja perjantaina menemme rakkaiden kaasojeni kanssa leffaan ja syömään. Sen lisäksi sain ihanan yhteistyöarvonnan syntymäpäivieni kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla!


Hauskaa alkanutta viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Kuulostipa mukavalta viikonlopulta!

    Tässä alkoi ihan maha kurnia aamusta, kun noin herkullisen näköisiä kuvia katseli :)

    Hyvää alkanutta viikkoa myös sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jep, tässä meni vähän viikonlopun osilta tuo terveellisempi elämä enemmänkin herkullisen puolelle. :D

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!