13. helmikuuta 2017

Tänä vuonna aion pitää kehostani parempaa huolta

Kerroin jo aikaisemmin, että olen päättänyt ruveta kiinnittämään enemmän huomiota uneni määrään ja laatuun. Tämän ovat mahdollistaneet lapseni jotka melko mukavasti nukkuvat kokonaisia öitä ilman sen kummempia häiriöitä, mutta loppupeleissä itse olen vastuussa siitä, että menen ajoissa nukkumaan ja rauhoitun mahdollisimman hyvin ennen nukahtamista. Sillä tavoin päivän asiat eivät jää vaivaamaan uniin ja aamulla on levännyt olo.

Unen lisäksi olen viimein päättänyt konkreettisesti ruveta pitämään myös kehostani parempaa huolta - taas. Kesällä 2013 tein elämäntaparemontin pudottaakseni painoani, mutta silloin vielä merkittävästi nuorempana ja kahden itsenäisen aikuisen taloudesta käsin muutos oli helppo tehdä pääasiassa liikunnan kautta. Toki olin melko tiukalla ruokavaliollakin päästäkseni ihannepainooni mutta väitän, että sillä noin kahdeksalla liikuntakerralla per viikko oli vielä suurempi vaikutus asiaan. Silloin olinkin elämäni kunnossa, matkalla kohti unelmakroppaa.

Sen jälkeen olenkin sitten omasta mielestäni vain ollut joko raskaana tai juuri synnyttänyt, sillä en ole sen kummemmin panostanut omaan hyvinvointiini liikunnan tai ruokavalion kautta. Nyt kun Sintti täyttää yhdeksän kuukautta on jo korkea aika todeta, että ei tätä ihan enää lasketa juuri synnyttämiseksi ja koska se kolmekymmentä ikämittarissakin kolkuttelee kovasti, olisi aika tehdä jotain.


Jo parin viikon ajan olen opetellut tuomaan perheemme ruokavalioon enemmän kasvisvaihtoehtoja päivälliseksi. Olemme siis koko poppoo vähentäneet erityisesti punaisen lihan syömistä. Vaikka tiedostankin lihateollisuuden painon maailman ekosysteemin päällä en ole jättänyt lihaa vähemmälle niinkään tehdäkseni hyvää maailmalle vaan itsellemme (sillä onhan sitä luomulihaakin olemassa). Nykysuositusten valossa olemme syöneet aivan liikaa lihaa, joten päivällisen suhteen oli aika tehdä asiaan muutos. Olen ottanut kasvisruoan haasteena omassa keittiössäni ja yrittänyt löytää maistuvia ja helppoja arjen ratkaisuja, jotka uppoaisivat niin meihin aikuisiin kuin kaksi ja puolivuotiaaseen Papuunkin. Onneksi poika on ollut aina erinomainen syömään, joten jauhelihakastikkeen puuttuminen päivällispöydästä ei ole aiheuttanut suuria tunteita. Tällä hetkellä erilaiset pyörykät, pihvit ja wokit ovat suosikkejani samoin kuin aina yhtä herkulliset uunissa valmistetut bataattiranskalaiset. Olen käyttänyt melko sujuvasti niin härkkistä kuin tofuakin tavoilla, jotka ovat saaneet perheen pojat syömään tyytyväisenä. Jopa lähtökohtaisesti tofua vierastavan Tommin. Kalaa olen yrittänyt lisätä päivällispöydässä, siitäkin huolimatta, että se melkein aina on vakuumipakattua lohta...


Koko syksyn elin ainaista karkkipäivää, sillä paikkasin yövalvomisesta vajaita energiavarastojani. Karkkipäivä sisälsi tietenkin myös pullat, kakut, jäätelöt... You name it. Nyt karkkipäivä on taas tutulla ja turvallisella paikalla lauantaina, jossa sen on todettu toimivan ennenkin. Lapsilla ei karkkipäivää meillä ole, vielä, sillä karkit ovat aikuisten herkkuja niin kauan kuin vain suinkin mahdollista. Tosin emme me kyllä karkkia juuri koskaan lasten aikana syökään, joten ylimääräistä kiusausta lapsillekaan ei pitäisi tulla.

Viimeisin panostuksen kohde itseeni on personal trainerin palkkaaminen. Se on ollut mielessä jo vuosikaudet, etenkin silloin kesällä 2013 jolloin treenasin jossain määrin jopa tavoitteellisesti. Silloin orastaneet pt-kuviot kuitenkin kosahtivat enkä sen jälkeen ole mielestäni ollut elämäntilanteessa, jossa personal trainerin palveluihin kannattaisi panostaa rahallisesti. Nyt juksaisin jos väittäisin, ettei elokuun juhlilla olisi jotain merkitystä sen kanssa, että viimeinkin sain päätöksen pt:n suhteen tehtyä, mutta ei se ollut perimmäisin, tai tärkein syy. Eniten haluan löytää jälleen innon liikkumiseen, haluan oppia kuinka kotona saa treenattua tehokkaasti, ja haluan viimeinkin pudottaa nämä raskauskilot jotka minulta löytyi jo ennen kuin rupesin odottamaan Sinttiä.

Kun sitten asuinalueemme Facebook-ryhmässä oli ilmoitus, että kolmen naisen porukka etsi vielä yhtä henkilöä jakamaan personal trainerin kustannukset kynnys pt:n palkkaamiselle katosi lopullisesti. Tänään meille neljälle tehtiin ensimmäiset kuntotestit meillä kotona aamupäivällä ja huomenna sähköpostiin kilahtaa jokaiselle oma liikuntaohjelma ja ruokavalio-ohjeet. Kirjoitan tästä pt-hommasta, lähtötasostani ja kehityksestäni vielä erikseen. Nyt on siis luvassa kiristelevä kevät jonka lopputuloksena toivottavasti on paremmin voiva keho, virkeämpi mieli ja tasapainoisempi elämä ruoan ja liikunnan suhteen.

Kasvisruokaa, karkkipäivä, kiinteämpi kroppa. Tyytyväisempi äiti, onnellisempi perhe. Kuulostaa aivan hyvältä vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!