17. helmikuuta 2017

Projektina terveempi elämä: alkutestit

Olen haaveillut personal trainerin palkkaamisesta pitkään. Jo silloin kun pidin ensimmäisen kovan treenikesän ja pudotin painoa melkein kymmenen kiloa ja treenasin tavoitteellisesti, mutta etenkin nyt kun täytän kolmekymmentä ja olen kadottanut motivaationi lähteä liikkumaan. Olin jo puhunut Tommille, että voisin toivoa häneltä syntymäpäivälahjaksi personal traineria, sillä itselläni ei moiseen ole työttömänä kotiäitinä varaa, mutta eräänä iltana asuinalueemme Facebook-ryhmässä huhuiltiin vielä yhtä naista kolmen naisen ryhmään, joka aikoi aloittaa yhteisen projektin kukin omilla tavoitteillaan. Niinpä lopulta minä ja minulle kolme entuudestaan tuntematonta naista palkkasimme ryhmällemme personal trainerin.

Kuultuani kuukausittain maksettavan hinnan olin ensin hieman skeptinen. Ei niin pienellä rahalla saa ketään osaavaa tyyppiä, ja aivan varmasti palkka maksetaan pimeästi! Olin kuitenkin väärässä. Kun tällä viikolla tapasimme kesäpeppujen (kyllä, ryhmämme nimi on Kesäpeput. Ei ollut minun idea tämä.) kanssa tulevan orjapiiskurimme jouduin nielemään epäpuuloni, sillä paitsi, että pt on käynyt vuosikymmenet aktiivisesti salilla itse, on hän myös kouluttautunut hommaan viime vuonna. Ei ehkä mikään Jutta Gustafsberg, mutta asiansa osaava kirittäjä kuitenkin. Ja kuinkas ollakaan, virallisten sopimusten lisäksi saimme jokainen myös pt:n yrityksen nimelle kirjatun laskun, jolla saisimme maksaa kuukausittain sovitun palkkion, joka edelleen on varsin kohtuullinen.


Ryhmänä personal trainerin palkkaaminen edullisesti on mahdollista, sillä pidämme kerran viikossa yhdessä pt:n ohjaaman treenin jonkun kesäpepun kotona. Tämän lisäksi pt järjestää meille testejä tasaisin väliajoin, laatii jokaiselle omien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiset kunto-ohjelmat ja ruokavaliot, sekä toimii tukena paitsi yhteisten treenikertojen aikana myös sosiaalisen median kautta muinakin aikoina.

Ja kyllähän sitä työmaata onkin. Nimittäin kymmenisen kiloa pitäisi tästä 164 senttimetrin varresta irroittaa mieluiten kesään mennessä. Ideaalitilanteessa kolmetoista. Kun rupesin odottamaan Papua oli painoni 74 kiloa ja olin neljän kilon päässä silloisesta tavoitepainostani. Kun rupesin odottamaan Sinttiä edellinen vauvavuosi kulki vielä mukanani ja painoin 77 kiloa. Nyt vaaka on jo pitkään näyttänyt säälittävän 81 kiloa. Ihanteellisesti tulen tämän vuoden aikana painamaan 68 kiloa. Mutta jos kesään mennessä lukema olisi 71, niin olisin todella tyytyväinen!

Sen verran olen kehoni kanssa tehnyt ennenkin töitä, että tiedän pelkän vaa'an tuijottelun olevan turhaa. Kilot itsessään eivät kerro koko totuutta, joten tärkeämpää onkin seurata sitä miten kropan koko muuttuu. Siksi tähänkin projektiin oli otettava se ekstramotivaattori, jonka avulla tulevan muutoksen pystyy havainnoimaan huomattavasti pelkkää vaa'an lukemaa paremmin: lähtökuvat.


Siinä sitä sitten ollaan. Mutta jostakin on liikkeelle lähdettävä! Katsotaan, miten homma lähtee sujumaan ja vertaillaan kuvamateriaalia vaikka kuukauden päästä uudestaan. Alkutestit eivät olleet aivan yhtä ankeita kuin vaakalukemat. Personal trainerimme piti meille kesäpepuille nimittäin alkuviikosta lähtötason kartoittamiseksi melko simppelin testin joka piti sisällään etunojapunnerrukset, kyykyt ja vatsalihakset. Lisäksi meiltä mitattiin verenpaine, aerobinen kunto (sykemittarilla leposykkeestä), kehon koostumus sekä vyötärön ja lantion mitat. Punnerruksia, kyykkyjä ja vatsoja piti tehdä kolmenkymmenen sekunnin ajan niin monta kuin ennätti. Ohessa omat tulokseni kaikista yllämainituista sekä suluissa mihin kategoriaan tulokseni kelpasi.

Aerobinen kunto: 4 (asteikolla 1-7, 1 = erittäin heikko 7 = erinomainen)
Kyykyt: 28 toistoa
Vatsalihakset: 24 toistoa (erinomainen)
Punnerrukset: 19 toistoa (keskinkertainen)

Vyötärön mitta: 93cm
Lantion mitta: 113cm

Tästä sitten jatketaan, toivottavasti toistojen määrän noustessa ylöspäin ja mittanauhan lukemien valuessa alaspäin. Pari päivää olen nyt tulkinnut ruokaohjeita ja opetellut jakamaan jokaiselle aterialle oikean määrän hiilareita, proteiineja ja rasvoja. Yllättävän vaikeaa, vaikka kuvittelin osaavani nämä ravintoasiat! Jännityksellä odottelen kotitreeniohjeita, sillä etenkin näin alkuinnostuksen vallassa haluaisin jo kovasti ruveta testaamaan millaista jumppaa olohuoneessa vielä nähdäänkään. Kesäpeppu 2017, täältä tullaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!