4. tammikuuta 2017

Polttarit Tallinnassa - odotuksia tulevalta polttarimatkalta

Ennen joulua huomasin Facebookin hääblogisivustolla muutaman bloggaajan kyselevän kuinka monelle muulle oli tipahtanut jännittävää postia Press & PR d'Orolta ja Tallink Siljalta. Jotain mystistä polttariteemaista matkaa kuulemma oltiin tarjottu hääbloggaajille alkuvuodelle ja ymmärrettävistä syistä tästä oltiin innoissaan.

Tuumailin silloin itsekseni, että taitaa olla tämä minun virtuaalilapseni luokiteltu jälleen kerran enemmän perheblogien kuin hääblogien pariin, joten olinkin todella iloisesti yllättynyt kun omaan sähköpostiinkin tipahti tuo jännittävä kutsu.

Luvassa olisi polttarielämyksiä sekä Tallink Siljalla että lahden toisella puolella, ihanassa Tallinnassa peräti kahden yön ja kolmen päivän edestä. Mikäli matkalle päättäisi lähteä mukaan tulisi tarkempia tietoja mm. mukaan pakattavista matkatavaroista joulun tienoilla. Kaksi yötä hotellissa, laivamatka, Tallinna, ohjelmaa. Ohhoh.

Kuva täältä.

Luonnollisestikin ensimmäisenä ajattelin, että olisipa hauska mennä! Välittömästi totesin, että hyvänen aika, eihän tässä nyt kahdeksi kokonaiseksi yöksi voi irrota. Sinttikin on vielä niin pieni. Ja mitä Tommikin sanoo. Papukin varmaan reagoisi huonosti kun tässä nyt on ollut kaikkea jouluhässäkkää ja... Sitten annoin itselleni henkisesti avarista. Voinko todella olla sitä mieltä, etten ansaitsisi lähteä kahdeksi yöksi hemmottelulomalle kun oikein kutsumalla kutsutaan? Kaiken raskauden ja koliikin ja taapero- ja vauva-arjen ja makaroonilaatikkotehtailun keskeltä? Enkö tosiaan?

No kyllä, ansaitsen minä! Joten kunhan olin varmistanut lasteni isältä ettei tämä nyt aivan kuole shokkiin jos joutuu saa viettää laatuaikaa pelkästään miesten kesken parin yön verran päätin ilmoittautua matkalle mukaan.

Hetken olin todella ylpeä itsestäni, kunnes sitten tulikin se luvattu lisäohjeita sisältävä sähköposti. Aikataulujen lisäksi siinä toki kerrottiin mukaan otettavien tarvikkeiden lista, kuten oikeissa polttareissa konsanaan: passi, uima-asu, lämpimät sukat ja hanskat, bling bling -asu (mielellään mekko), korkokantakengät ja smart casual jossa "jotain sinistä" asussa tai asusteessa.

Passi? Jotenkin muistelin Tommin maininneen jo syksyllä, että Kuuban reissulle aikoinaan hankkimamme passit vanhenisivat joulukuussa. Mutta eihän siitä nyt voin....herramunjee siitä reissusta on jo viisi vuotta aikaa! Eli vanhentunut passi. No sepäs mukavaa. Siispä välipäivinä otin tehtäväkseni ajella anoppilasta käsin Joensuuhun aivan vain passikuvaa varten. En uskaltanut enää tässä vaiheessa pelata uhkapeliä vaan tilasin saman tien pikapassin joka luvattiin 2-3 arkipäivässä ja kiitos Poliisin nykyisten sähköisten lupapalveluiden, uusi passi oli valmiina muutamassa päivässä. Passi? No problem!




Uima-asu? Ettäkö pitäisi olla allaskunnossa vai? Varmaan uimapuku olisi lähimmäisiä ajatellen fiksumpi veto kuin bikinit, se on jossain lähettyvillä koska olen käyttänyt sitä syksyn aikana vauvauinneissa. Irvistelin hetken noin kolmetoista vuotta vanhoja simmareita katsellessani ja totesin, että ehkä olisi aika hieman päivittää. Mutta kuinkas ollakaan, tammikuu ei ole aivan varsinaisesti uimapukujen high seasonia. Bikinitkin taitavat olla hieman... kutistuneet talvisäilössä. Onneksi uusi uimapuku löytyi sitten viimeisenä oljenkortena penkomastani kaupasta: Prismasta. Uima-asu? No problem!

Lämpimät sukat ja hanskat? Hei, olen leikkikenttien laidalla hilluva äiti, tämä kohta on erinomaisesti hoidossa. No problem!

Bling bling -asu, mielellään mekko. Mekko? Eih, onko aivan pakko!? No luonnollisestikaan ei ole pakko, eihän ohjeissa niin lue. Mutta pitäisikö kuitenkin olla mekko? Ja vielä bling bling. Kuinka paljon bling bling on tarpeeksi bling bling? Tuskaillessani vaatehuoneessani yllätin itseni löytämättä rekistäni useammankin mekon. Niitä oli ainakin viisi joka on melko monta ihmiselle, joka luopuu housuista vain merkittäviä juhlia varten. Ongelmaksi muodostui niiden silmiinpistävän blingittömyyden ohella se, että en mahdu niistä yhteenkään. Olenhan nimittäin juuri synnyttänyt. Ja sitten oli se joulukin... Mutta onneksi ystäväni vauvavertaistukiryhmästäni astui hätiin ja päästi minut valitsemaan hänen lukuisista mekoistaan! En voi vielä luvata, että pukeutuisin mekkoon niin kuin mikäkin tyttö, mutta on minulla ainakin nyt se optio olemassa. Asusteeksi sopivia koruja oli tuotu tämänpäiväisille vauvatreffeille, jotta asukokonaisuus saataisiin täydennettyä. Ihanat ystävät <3 Bling bling -asu? Sort of.

Korkokantakengät? Jos tämä tarkoittaa korkokenkiä niin no problem! Niitä löytyy useammatkin, sillä rakastan kenkiä. Pieni ongelma saattaa olla siinä, etten oikein osaa kävellä korkokengillä, mutta ei kai laivalla nyt ainakaan kukaan huomaa jos hieman kompastelee koroissaan?

Smart casual? Yksi lemppareistani! Pidän smart casual pukeutumisesta ja toivoisin, että voisin pukeutua niin useamminkin. Sen suhteen ei varmaan ole ongelmaa, joskin pitäisi kehitellä se jokin sininen vielä kehiin. Ehkä olen hieman tylsä ja valitsen vain sinisen puseron. Mutta tämäkin olisi aika pitkälti no problem.

Kuva täältä.

Tänään sitten ostin myös junalipun jonka myötä reissu alkoi konkretisoitumaan aivan tosissaan. Suoraan sanottuna olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä koko lähdön suhteen. Olen huolissani siitä, miten perheen pienin reagoi poissaolooni, vaikka todennäköisesti minun tulisi olla enemmänkin huolissani reaktiosta kun palaan takaisin. Papun kohdalla en jännittänyt poissaolojani tällä tavalla, joten varmaan (nyt jo melkein kokonaan loppunut) imetys on tehnyt tehtävänsä minun ja Sintin suhteeseen ja koen olevani enemmän kiinni kuopuksessa mitä esikoisessa aikoinaan.

Samalla olen aivan pähkinöinä mm. muiden bloggaajien ja toimittajien tapaamisesta, hotelliyöpymisestä, yllätysohjelmasta ja siitä yksinkertaisesta asiasta, että pääsen viettämään omaa aikaa näin poikkeavalla tavalla. Tähän asti omaa aikaa on pääasiallisesti ollut se, kun olen lähtenyt ruokakauppaan poikien jo mentyä nukkumaan. Kyllä ilta kahdeksan marketkierroksessakin on oma viehätyksensä, mutta Tallinna - se on aina hyvä idea.

2 kommenttia:

  1. Mäkin yllätyin suunnattoman iloisesti, kun huomasin kutsun! Vaikka taisinkin saada sen vasta toisessa erässä, mutta kukas siitä nyt välittää! :)

    Voi eih, mä voin kuvitella tämän pakkausoperaation! Jota itse en ole siis vielä edes tehnyt... Täytyy sanoa, että kaupassa oli käytävä. Heitin ainoat korkkarini pois muuton yhteydessä, blingbling ei ole oikein koskaan kuulunut tyyliini ja uimapukukin täytyi hankkia. :D

    Mä toivon, että korkkarit liittyvät jotenkin korkokengillä kävelyn opettamiseen. Olisi aika huikeaa saada vinkkiä ammattilaiselta hääpäivää ajatellen! :)

    Huomenna nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, en mä ajatellut et olin missään toisessa erässä mutta voihan se niinkin olla. :D Tavarat on haalittu epämääräiseen kasaan nojatuolin päälle, jospa tästä vielä saisi aikaiseksi pakata ja valmistautua muutenkin, käydä suihkussa ja sellaista pientä kivaa :D

      Nähdään terminaalissa!

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!