19. tammikuuta 2017

Poikien joululahjat

Huomenta täältä aamupuuron ääreltä! Onhan tuosta joulusta jo ennättänyt vierähtää aika pitkä aika, mutta kun en kerta kaikkiaan ole ennättänyt paneutua tähän lahja-asiaan omia korvakorujani kummemmin. Lasten joululahjat ovat kuitenkin asia, joita me vanhemmat hieman kammoamme (kun tavaraa kuitenkin on jo niin paljon), mutta jotka kuitenkin tuottavat iloa paitsi lahjan saajille myös heidän huoltajilleen.

Sintti on vielä niin pieni ettei ymmärtänyt Pukin käymisestä tuon taivaallista (ei edes tajunnut vierastaa) ja Papu taasen keskittyi ensimmäiseen avattuun lahjaan niin tarmokkaasti, ettei muiden avaamisesta meinannut tulla juuri mitään. Joka vuosi yritänkin kertoa Joulupukin apureille, ettei se ole määrä, vaan laatu joka ratkaisee joulun onnellisuusasteen - jos nyt materialisoidaan koko joulu näin lahjojen tasolle. Mutta kieltämättä tänä vuonna paketeista kuoriutui hyödyllisiä sekä toivottuja lahjoja, joista esittelen muutaman tässä.

Uudet ulkovaatteet
Molemmat pojat saivat uudet haalarit, Papu Didriksonin tummansinisen (koossa 100cm) ja Sintti Ticket to Heavenin tähtikuvioisen haalarin (koossa 68cm). Papu muuttui heti isoksi pojaksi äidin silmissä kun päälle tuli näin siisti ja ryhdikäs haalari, mutta vaatteelle oli ehdottomasti tarvetta, sillä edellinen Ticketin haalari oli kokoa 92cm ja alkoi olla hieman lyhyt selästä. Koska Papun vanha haalari onkin osoittautunut hieman reiluksi kooltaan, avustin Pukkia syksyllä haalarikaupoilla sen verran, että pyysin Sintille haalarin koossa 68cm. Ajattelin, että haalari olisi materiaaliltaan äitiyspakkauksen haalaria parempi keväthangille, jolloin poika varmaan haluaa jo opetella ryömimään eikä suostu enää vain istumaan rattaissa. Tällöin istuva haalari olisi parempi vaihtoehto kuin selvästi reilukokoinen. Hieman jänskätti kaivaa haalaria paketista, Sintti kun on ottanut aika kovasti pituutta tässä viimeisen kuukauden aikana ja 68-kokoisista vaatteista on siirrytty jo 74-senttisiin kuteisiin... Mutta hyvin haalari vielä mahtuu ja omasta mielestäni kasvunvaraakin on! Huh!




Haalarit ovat olleet jo kovassa käytössä heti välipäivinä ja tahti vain kiihtyy. Vaikka Papulle monet ulkovaatteet on ostettu hyväkuntoisina käytettyinä kirpputoreilta, kyllä uudessa talvihaalarissa vain on sitä jotain. Silloin tietää, ettei pulttujen kumilenksuja tarvitse olla heti korjaamassa, että kaikki luvatut säänkestävät ominaisuudet ovat vielä tallessa, ja että kukaan ei ole pilannut lämmöneristystä vääränlaisella pesulla tai kuivauksella. Jos siis lapsille haluaa hankkia jotain jouluksi, suosittelen aloittamaan kovassa käytössä olevista ulkovaatteista. Nämäkin olivat syksyllä -60% alennuksessa, joten lahjan ei tarvitse muodostaa suurta loppusummaa. Ja varmasti tulevat käyttöön!

Mainittakoon vielä, että Papu sai myös Ruskovillan merinovillaisen väliasun, joka on enemmän kuin tarpeellinen asu talvisäille, oli kovia pakkasia tai ei! Nyt luulisi välikausihaalarinkin riittävän pidemmän kauden, kun alle saa pukea lämpöisen mutta hengittävän vaatteen. Merinovilla on ehkä parasta ikinä, vai mitä mieltä olette?

Lelut
Leikki on lapsen työ joten toki se vaatii jonkin verran työkalujakin. Papulle joulun kovin juttu oli paketista löytynyt helikopteri, sillä hän muisti miten syksyllä vanhat tutit oli pakattu laatikkoon ja lähetetty Joulupukille saatekirjeen kera, jossa pyydettiin uutta kopteria vanhan rikkoutuneen tilalle. Brion pelastuskopterin saaminen aiheutti massiivisen etsintäoperaation - isin lahjakasaan, sillä Papu oli vakuuttunut, että isillekin pitäisi tulla kopteri.

Toinen hitti oli junarata ja juna. Syksyllä ostimme torikirppikseltä ison laatikollisen Brion junarataa ja siihen kuuluvia osia, jotka kannettiin varastoon odottamaan kunnes Papu olisi "tarpeeksi iso" leikkimään junaradalla. Emme nimittäin halunneet antaa uutta kiinnostavaa lelua heti käyttöön vaan opettaa, että hyvää kannattaa odottaa. Niinpä pätkä junarataa oli kova juttu, sillä jälleen kerran poika muisti aikaisemman lupauksen lahjan saamisen ajankohdasta. "Nyt minä olen jo iso poika, minulla on junarata!" Tommia varmaan huvittaisi jo ruveta rakentelemaan isompaa raidekokonaisuutta, mutta aina kun Papulta kysyy haluaisiko hän hakea kellarista lisää osia junarataan hän kieltäytyy ja haluaa leikkiä Pukilta saamallaan junalla ja radalla. Ei ole materialisti tämä tyyppi!





Sintille ei montaa lelua tullut, mikä onkin hyvä sillä hän luonnollisestikin perii kaikki Papun vanhat lelut. Sen lisäksi tarkoitus on opettaa molemmille pojille, että kaikki tavarat ovat pidemmän päälle yhteisiä. Kovassa käytössä ovat olleet rapu, jonka Tommi risti Rapulaiseksi, sekä Nature Bubzin purulelu, joka on valmistettu myrkyttömästä silikonista. 

Paketeista löytyi myös tukkirekka josta Papu on pitänyt kovasti, puinen palapeli sekä Dublon legoja joilla voi täydentää palikkalaatikon sisältöä. Merkityksellisimmät lelut olivat kuitenkin niitä, joilla oli pojalle jo jokin merkitys. Siksikin lelujen määrä ei ole niinkään tärkeää kuin se, mitä niiden saaminen lapselle tarkoittaa.

Kirjat
Joku väittää, että kirjat ovat menettäneet arvoaan lahjoina, mutta ei kyllä meidän perheessä! Olen ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että Papu on niin innokas lukemaan ja nyt on taas hetkeksi mitä lukea. Monet Pukin apurit olivat ilahduttavasti huomioineet laulamisen ja lukemisen ja hankkineet kirjoja, joita selaillessa voi kuunnella musiikkia ja laulaa mukana. Helpottaa etenkin laulamisen pääasiassa suorittavia aikuisia, kun on nuotit ja sävel jota seurata. 

Kunnas oli aika vahva suosikki lahjakirjoissa ja erityisesti joulutarinoita onkin luettu sujuvasti koko alkuvuosi. Ennen joulua piipahdimme Hämeenlinnassa Sintin kummeilla ja vierailimme samalla Tuomaan markkinoilla. Sieltä bongasimme Sängynaluskansan, kirjasarjan, jonka kirjailija piti niin vakuuttavan puheen omasta satukirjastaan, että päädyimme ostamaan sarjan ensimmäisen kirjan joululahjaksi pojille. Mukaan lähti myös cd-levy, jolle kirja on luettu. Toiveena olisi, että levystä olisi iloa tulevilla automatkoilla, kunhan itse tarina on pojille sen verran tuttu, että sitä voi seurata kirjaa selaillen tekstiä samalla kuunnellen. Lahjakirjoja kuvatessa kyseinen teos oli visusti tallessa Papun kirjahyllyssä, joten pitääkin esitellä se jossain toisessa välissä.



Kirjoja onkin luettu paljon, mutta se nyt ei ole mikään ihme tässä huushollissa. Olen hieman ajatellut, että jouluaiheiset kirjat saisi siistiä kaappiin odottamaan ensi syksyä, mutta aika varmasti juuri sitä kirjaa täytyisi sitten lukea joka juuri on laitettu sivuun. Ja mikään muu ei kelpaa. Siksi en ole vielä saanut hävitettyä kaikkia niitä kirjoja, joilla valmisteltiin Papua vauvan syntymään.

Huomasin juuri, etten ole kummemmin kertonut meidän joulusta noin niinkuin muuten, mutta alkaakohan se olla jo niin kaukaista ettei parane enää palata siihen...? Se on tämä pöytäkoneeseen tukeutuvan bloggaajan ongelma kun työt jäävät makaamaan aina kotoa poistuessa. Jos ensi vuonna yritän johdatella tulevaan jouluun muistelemalla vaikka viime joulua?

Mitkä olivat teidän perheessä joululahjojen suosikit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!