24. tammikuuta 2017

Mikä ihmeen ombre?

En ole mikään kovin huoliteltu ihminen. Nykyään on ihme jos käyn joka päivä suihkussa mutta haluaisin uskoa, että tämä on vain jokin ällöttävä vaihe tässä tämänhetkisessä elämäntilanteessa. Meikkaaminen tuntuu olevan täysin yliarvostettua meidän huushollissa ellen pääse viettämään vauva-arjesta kärsivän äidin omaa laatuaikaa, eli käymään kaupassa - yksin. Silloin saatan sutaista hieman ripsiväriä. Ellen sitten piiloudu isoimpien silmälasikehysteni taakse.

Meikkaaminen ei ole koskaan ollut ensiarvoisen tärkeää, mutta tukastani olen ollut aina melko tarkka. Sinänsä suhtautumiseni hiuskuontalooni on hieman kaksijakoinen. Olen jo vuosikaudet värjännyt hiukseni itse, sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin halpaa. Lyhyeen tukkaan riittää hiusväristä kahteenkin värjäyskertaan jos vain sietää sitä, että värin lopullinen sävy saattaa poiketa joka värjäyskerralla edellisistä kerroista. Sillä eihän niitä värituubeja koskaan saa silmämääräisesti laitettua tasan puoliksi. 

2012, 2013 ja 2016. Malli on pysynyt enemmän tai vähemmän samana.

Aikoinaan, silloin kun suosin eräänlaista irokeesia totesin, että surautan sivut lyhyeksi aivan yhtä helposti kuin ammattilainenkin, ja parin vuoden ajan säästin kaikista parturipalveluista. Kun muutimme Tommin kanssa nykyiseen kotiimme kävin lähellä sijaitsevassa parturi-kampaamossa korjauttamassa mallia, jonka eräs toinen ammattilainen oli taikonut päähäni, ja sen jälkeen teinkin kuuden viikon välein pistokeikan saman tyypin penkkiin. Nautin suunnattomasti parturi-kampaajani hauskoista jutuista ja maksoin paitsi siististä tukasta myös mukavasta seurasta mielelläni reilun pari kymppiä kuuden viikon välein. Kun parturi-kampaajani sitten aloitti opiskelut ja muutti vielä kaiken kukkuraksi Sastamalaan - siis maalle - palasin takaisin kotiparturointiin.

Koskaan en ole ollut mitenkään hysteerinen tukkani suhteen. Menikö vähän keesi vinoon? Tuliko turhan lyhyt? Ei haittaa. Kasvaahan se takaisin!

Mutta vaikka olen hieman leväperäinen tukkani leikkauksen ja värin suhteen en ole kovin hyvä sietämään huonoja tukkapäiviä, en edes vaikka hengailisin päivät vain kotona. Pipo toki pelastaa monta kauppareissua, mutta mieluumin pyrin laittamaan tukan jotenkin siististi mikäli lähden kotoa ulos. Lyhyen tukan hätäponnariksi on muodostunut kuivashampoo joka löytyi Love me do-messujen hääblogitapaamisen lahjakassista. Se, tai pikapesut lavuaarissa. Aika usein kuitenkin valitsen nykyään Batisten kuivashampoon, joka ylitti kyllä skeptiset odotukseni.


Koska ensi vuodesta on tulossa oikea juhlavuosi aloin miettiä olisiko aika panostaa hivenen myös omaan päähäni. Minä juhlin kolmekymppisiä, Tommi nelikymppisiä, Suomi satavuotistaan ja sitten on vielä ne häähommelit, joten tämä jos mikä olisi hyvä vuosi löysätä hieman kukkaron nyörejä ja antaa ammattilaisen tehdä taikojaan päähäni. Etenkin, kun olen aivan vallan hurahtanut ombeen.

Kuva täältä.
Ombre taitaa olla jonkin sortin muotijuttu, mutta itse havahduin ihastelemaan suomeksi paremmin taittuvaa liukuvärjättyä tukkaa vasta jokin aika sitten. Ja mitä enemmän olen netistä selaillut liukuvärjättyjä hiuksia sitä vahvemmaksi muodostuu halu saada samanlainen väri myös omaan päähäni. Nyt kun toinen puoli päästä on saanut jo vähän pituutta, voisi liukuvärjäys onnistuakin kivasti.

Ehkä siis täytyy jättää hyvin palvellut OBH Nordicin hiusleikkuri lepäämään hetkeksi ja aloittaa jälleen kerran aina jollain tavoin raskaaksi kokemani prosessi: uuden oman parturi-kampaajan metsästäminen. Onkohan edes mahdollista löytää ketään, joka ei tarvitse todella tarkkoja ohjeita hiustenleikkuun suhteen, joka on puhelias tyyppi ja joka ei veloita värjäykseltä ja leikkuulta yli sataa euroa? Jännä nähdä. Nyt olisi kuitenkin toiveissa löytää ammattilainen, jonka kanssa natsaisi hyvin yhteen ja jonka kanssa voisi ehkä kevään mittaan myös suunnitella tulevaa hääkampaustakin - liukuvärjätyllä tukalla toivottavasti!

Tänään aion testata ennakkosuosikkini (myös hääkampauksen suhteen) Tampereen parturi-kampaamoista ja istahtaa pariksi tunniksi hiusten värjäykseen ja leikkaukseen. Katsotaan tuleeko tästä pitkäaikainen suhde vai jääkö kokemus yhden aamupäivän jutuksi.

2 kommenttia:

  1. Ite oon käyny turkkilaisessa parturissa (brothers?) keskustassa. Mukava paikka ja omistaja osaa leikata ja värjätä naisten hiuksia :)
    Alle sadan euron leikkaus ja värjäys itellä ollu, vaikka joutu ottaa lisähintaa kun tarvi tehdä lisää väriä paksujen hiusten takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä tutustua.

      Nyt meni hieman yli sen satasen joka mielestäni on jo aika paljon, mutta näin ensimmäisellä kerralla pitikin siistiä malli kuntoon.. Ensi kerralla pitäisi olla hieman halvempi jos leikkausosion pääsee siistimisellä.

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!