6. joulukuuta 2016

Mökkiviikonloppu ja itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä on heti joulun jälkeen lempijuhlani. Sillä on jopa enemmän merkitystä minulle kuin joululla, sillä siinä missä en ole lainkaan uskonnollinen ihminen jolloin joulu on lähinnä tärkeä perhejuhla, olen syvästi isänmaallinen ja siksi itsenäisyyspäivällä on erityinen sija sydämessäni.

Jo usean vuoden ajan olen halunnut järjestää perheelleni itsenäisyyspäivän vastaanoton joka on sisältänyt paljon hyvää ruokaa, kuohuvaa, yhdessä Tuntemattoman sotilaan katsomista ja Linnan juhlien seuraamista. Glögikausikin minulla alkaa aina itsenäisyyspäivänä. Muutaman vuoden ajan olemme viettäneet itsenäisyyspäivää mökillämme, jossa tänäkin vuonna olimme. Siellä ei pahemmin pukeuduta juhlan kunniaksi, mutta edelleen pöytä katetaan koreaksi ja itsenäiselle maalle kilistetään kuohujuomat. Mökki tarjoilee erinomaiset puitteet rentoutua perheen kesken ja nauttia yhdessä juhlapyhistä.

Viikonloppuun mahtui vaihtelevaa talvisäätä aina lumisateesta loskakeliin. Tänä aamuna aurinko nousi hitaasti kauniin pakkasaamun ylle ja monena iltana saimme ihastella kirkasta tähtitaivasta saunan kuistilta. Papu rämpi mielellään lumisessa maastossa joko paapan, isin tai äidin perässä, kiersi tavanomaiset reitit mökkinaapun romujen aarteiden luokse ja innostui valtavasti kun pääsi laskemaan pari hassua metriä pulkalla mökin ja saunan välille. Jäät elivät omaa elämäänsä vaihtelevien säiden armoilla ja pitivät jännittävää ääntä, jota sai kuunnella aina ulkoillessa.





Koska Tommi sekä veljeni tyttöystävänsä kanssa joutuivat lähtemään mökiltä jo sunnuntaina, vietimme itsenäisyyspäivää ruokapuolen osalta jo lauantaina kaikkien ollessa vielä paikalla. Päivälliseksi nautitun lihapadan jälkeen laitoin pöytään kylmäsavuporosta tehtyjä rieskarullia, saaristolaisleivälle aseteltuja graavattuja lohia (konjakki- sekä tervagraavattuja), erilaisia juustoja, valkoviinissä paistettuja päärynöitä ja sinihomejuustoa pasteijoiden muodossa, sekä suklaa-valkosuklaakakun, johon olin lisännyt jouluisia mausteita. Lisäksi pöydässä oli keksilajitelma juustojen alustaksi, tuorejuustoa ja viikunahilloa, sekä tietenkin sinivalkoisia karkkeja. 






Hyvinpä maistui kaikille, paitsi lapsille jotka oli ajettu jo perus iltapuuron jälkeen nukkumaan. Halusimme herkutella rauhassa aikuisten kesken, ja välttipä samalla Papun sokeriöverin joka seuraa usein juhlien jälkeen. 

Viikonlopun hommiin kuului ulkoilun, syömisen ja saunomisen lisäksi myös reissu Veljekset Keskiselle, josta löysin mm. ihanat niittiaiheiset lyhdyt ensi kesän juhliin. Ei lainkaan yllättävästi paikka oli kuin ammuttu täyteen, mutta ihmeen hyvin saimme ostokset tehtyä ja lähdettyä takaisin mökille ennen kuin kassajonossa ennätti mennä ikä ja terveys. Pahin ostohysteriakin onnistuttiin välttämään eikä mukaan tarttunut kovinkaan montaa asiaa, joiden tarpeellisuutta olisi mökille päästyä jo ihmetellyt.

Poikkeuksellisesti tänä vuonna itse itsenäisyyspäivä kului tavaroita ja autoa pakatessa, kotimatkaa ajaessa ja tavaroita purkaessa. Ei tullut käytyä sankarihaudoilla kuten yleensä, eikä laitettua pöytään kanaperunalaatikkoa kummempaa ruokaa. Tällaisia nämä keskellä viikkoa oleva pyhät kaiketi ovat, etenkin jos alusaikaa viettää jossain muualla. Tommi lähti työreissulle tänään jo puolilta päivin, ennen kuin olimme poikien kanssa edes kotona, ja vanhempani joutuvat myös huomenna palaamaan sorvin äärelle, joten me olimme poikien kanssa illan kotona arkipuuhissa. Söimme päivällistä, leikittiin, kylvettiin ja nautittiin iltapuuro. Papu oli taas pahana kun isiä ei näkynyt missään, ja ikävä purkautui kuten nykyään aika usein itkuna ja kiukutteluna. Sinttikin tuntui olevan hieman taas pyörällä päästä siitä missä ollaan, ja nuorempi onkin itkeskellyt nukkumaan menon jälkeen aika usein. Papusta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun laitoin pojan nukkumaan, joten varmaan pitkän päivän väsymys vei voiton.




Linnan juhlien katsominen, sekin vuotuinen perinne, oli tänä vuonna aika ankeaa. Koska poikien nukkumaan meno osuu juuri seitsemän pintaan, aloitin juhlien katsomisen digiboksilta tallennettuna parikymmentä minuuttia myöhässä. Olin auttamattoman jäljessä kaikkien kisakatsomoiden kanssa, jotka tänä vuonna tavoitin vain WhatsApp-ryhmien ja Facebookin kautta. Tommin valmistaman päivällisen lisäksi kaapista ei löytynyt juuri mitään ainakaan juhlanaposteltavaksi sopivaa, joten hetken mielijohteesta tilasin itselleni hampurilaisen kotiinkuljetettuna. Virhe. 

Oli silti hauskaa bongailla jännittyneenä Auroran suunnittelemia ja tekemiä pukuja punaiselta matolta. Ja veteraanien saapuminen juhlaan herätti lämpimän fiiliksen sydämeen, muistutti taas, miksi me kaikki saamme elää tässä vapaassa maassa. Vaikka sankarihautojen kynttilät jäivät viemättä ja vaikka itse en osallistunut isänmaallisiin tapahtumiin tänä vuonna, muistan myös tänään miksi juhlimme itsenäistä Suomea, nyt jo 99. kerran. Annan suuren arvon sotiemme veteraaneille ja lotille, jotka uhrautumisellaan ja työllään puolustivat maatamme ja rakensivat sen sotavuosien jälkeen ehjäksi uudelleen. Heidän vuokseen minun suurimpia murheita tänäkin päivänä on rusinoiden puuttuminen glögistä. Ja se on aika pientä se.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ensi vuonna onkin oikea juhlavuosi sitten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!