7. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivän vietossa mökillä

Jos jokin asia on tehty kahdesti, niin varmaan voi puhua jo perinteestä?

Jokunen vuosi sitten haastoin Kummia mukaan perheeni mökille Virroille ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui pyhäinpäivän tienoo. Siitä reissusta lähtien Halloweenia on yritetty viettää aina samassa paikassa, ja nyt jo pari kertaa on onnistuttukin. (Kyllä, Halloween ja Pyhäinpäivä ovat kaksi eri asiaa, mutta me juhlimme sujuvasti niitä sekaisin.) Tänä vuonna kalenterista oli ympyröity jo aikaa sitten viime viikonloppu ja ruokakasseihin pakattiin kaikkea luurankoihin, irtileikattuihin raajoihin ja silmiin viittaavia herkkuja. Ja ehkä vähän muutakin. Ja koska hyvässä porukassa on aina tilaa, pyysin vielä rakkaan ystäväni ja toisen kaasoni Ninnun mukaan mökkeilemään kanssamme.

Viikonloppu menikin oikein rattoisasti takkaa lämmitellen, ihanassa alkutalven pakkasessa ulkoillen, herkkuja napostellen ja saunassa löylytellen. Papu oli innoissaan, sillä hän pääsi taas nukkumaan samaan huoneeseen mummin kanssa ja Sintillekin oli useampi syli, jossa saattoi keskittyä nakertelemaan omia sormiaan kutisevien ikenien vaivatessa. Vaikka itse en saanut sen paremmin nukuttua kuin normaalistikaan, Sintti kun heräsi toisena yönä karjumaan valehtelematta kahdeksan kertaa kuuden tunnin sisällä, oli viikonloppuna silti ihanan rentouttavaa. Isäni oli partiolaisten kanssa metsässä ja Tommi oli jäänyt kehoituksestani työmatkansa päätteeksi Puolaan viikonloppua viettämään, joten me saimme nauttia ihanien naisten kesken höpöttelystä pikkupoikien mentyä illalla unille. Paljonpa sitä saakin maailmaa parannettua hyvän viinin äärellä!





Kevyeksi peitteeksi satanut lumi valaisi ympäristön ihanasti ja pieni pakkanen teki ilmasta raikkaan. Olikin oikein hauskaa reippailla Papun kanssa läheisille pelloille ihastelemaan traktorin munia sekä kierrellä naapurin metsään kylvämiä aarteita, kuten ikivanhaa traktoria, venettä ja vesiskootteria etsien. Papu oli niistä tälläkin kertaa haltioissaan. Sintti kulki mukavasti Manducassa ja Ninnun ihana samojedi vahti meitä mielellään kylmässä maassa mökin edustalla köllötellen. Oli rauhallista, rentoa ja mukavaa. Ihanaa!






Viikonlopun ruokapuoli hoitui tasaisesti niin, että kaikilla oli oma ruokavuoronsa. Minä hoidin perjantaina paniikkipurilaisia, eli aina yhtä varmoja ja herkullisia, mutta nykyään kauheassa kiireessä valmistettuja hampurilaisia. Maailman helpoin pihvitaikina syntyy, kun naudan jauhelihaan lisää pari kananmunaa, savujuustokermaa sekä suolaa ja pippuria. Koska Ninnu on kasvissyöjä nappasin kaupparetkellä mukaani härkkistä, eli härkäpapurouhetta ja tein vastaavalla menetelmällä pihvitaikinan siitä. Olin aika skeptinen, mutta härkkispihvi olikin aivan hyvän makuinen ja pysyi kasassa aivan jauhelihan tapaan. Jatkossa voisi kotonakin koittaa kasvishamppareita! Lauantaina Kummi teki pikkupojille, eli Papulle ja omalle 8-vuotiaalle koululaiselleen jauhelihakastikkeen ja Ninnu valmisti aikuisille ihanan itämaisen nuudelisalaatin. Illalla Kummi kääräisiä toistakymmentä sushirullaa, jotka katosivatkin sitten parempiin suihin välittömästi saunan jälkeen. Ai että olikin hyvää! Äitilleni, jonka itsetunnon keittiössä olemme vuosien saatossa latistaneet muistelemalla lapsuuden kesien makarooni- ja nötköttiaterioita, jäi sunnuntain lounaan tekeminen. Hyvältä maistui kasvisgratiini ja kana, aivan kuten ne lapsuuden kesien ruuatkin, muun muassa se makarooni ja nötkötti!



Äiti oli saanut ystävältään ison kurpitsan, josta kaiversin lyhdyn perjantaina. Se sai ottaa muut mökkiläiset vastaan illan pimetessä ja valaisi puuliiterin kulmalla vielä lauantainakin. Tigerista mukaan ostetut paperikoristeet pääsivät oikeuksiinsa mökin keittiössä ja olohuoneessa ja kakkukin sai ehkä hieman tahattomasti hurjan halloweenmörköilmeen kun Hopea Toffeesta valmistettu kuorrutus olikin ehkä vähän liian kuumaa kaataessani sitä sitruunaisen valkosuklaakakun päälle. Ei aina voi onnistua.





Kyllä sitä vain mietti taas itsekseen, miten hienojen ihmisten kanssa sitä saakaan olla tekemisissä. Miten arvokasta on, että suhde omiin perheenjäseniin on pysynyt läheisenä ja kuinka mielellään sitä viettää aikaa omien vanhempiensa ja veljensä kanssa. Minulla, jolla ei juurikaan ole säilynyt lapsuusajalta läheisiä kavereita, on myös aivan mahtavia aikuisiällä saatuja ystäviä joiden kanssa homma tuntuu menevän vuosi vuodelta paremmaksi. Tällaiset viikonloput vahvistavat tunnetta siitä, että he ovat osa perhettäni, sitä ydintä, joiden kanssa on hyvä olla.




Toivottavasti muillakin oli erinomainen Pyhäinpäivän viikonloppu! Joko muuallakin pääsi ulkoilemaan ensilumessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!