9. lokakuuta 2016

Vauvasta eräjormaksi

Olen jo pienestä likasta lähtien liikkunut perheeni kanssa paljon metsässä. Partio toki vei teltta- ja majaretkille lapsuudessa, mutta perheen kesken käytiin paistamassa laavuilla ja nuotiopaikoilla makkaraa, tikkupullaa ja lettuja. Isäni otti minut Lappiin ensimmäiselle vaellukselleni mukaan kun olin yhdeksän vanha ja vuosikymmen vierähtikin niin, että suuntasimme joka syksy yhdessä pohjoisen erämaahan rinkat selässä. Joskus mukana oli muita, joskus olimme matkassa vain kahdestaan. Tommikin osallistui kahdelle vaellukselle kun olimme ruvenneet seurustelemaan, ja löytyihän tyyppi itsekin periaatteessa viikonloppuvaellukselta ensimmäisen kerran. Nyt poikien syntymät ovat hieman estäneet osallistumistani jokasyksyiselle vaellukselle, mutta metsään on silti välillä päästävä.

Isän (ja äidin) kanssa Norjassa vuonna 1987.

Metsä ja luonto ovat siis tärkeitä asioita minulle ja olenkin iloinen, että paitsi perheestäni, myös ystäväpiiristäni löytyy ihmisiä, jotka viihtyvät savun hajussa ja rinkka selässä. Hienojen Naisten, nykyisten Hienojen Tätien, eli eteläisessä Suomessa asuvien ystävieni A:n ja K:n kanssa olemme patikoineet viikonloppuretkiä yhteisten vuosiemme aikana useasti. Viime vuonna teimme yhden yön retken teltalla Evolle ja silloin kerroin heille odottavani Sinttiä. Keväällä minulle järjestettyjen baby showereiden aikana pyysin naisia Sintille kummeiksi ja ilokseni pyyntöön vastattiin myöntävästi. Tänä syksynä A sitten esittikin hienovaraisia kyselyitä siitä, onnistuisikohan yön yli reissu metsään tänä vuonna, vaikka minulla riippuukin tuollainen pieni ukko mukana aika vahvasti vielä.

Totesin, että totta kai onnistuu! Tokikaan telttaan ei pienen kanssa ainakaan enää näillä säillä ole oikein asiaa, joten retken kulmakiveksi nousi soveliaan majoituspaikan löytyminen. Ja sellainenhan löytyi viime vuotisen retken maisemista, nimittäin Evolta. Teimme varauksen Kristianin torppaan ja viikolla postin mukana tulikin kämpän avain ja ajo-ohjeet. Siellä treffasimme Hienojen Kummitätien kanssa eilen.

Evo on yli 8000 hehtaarin suuruinen alue Padasjoella. Sieltä löytyy yhteensä 70 kilometriä reittejä, joista voi valita itselleen sopivat vaihtoehdot aina muutaman kilometrin pituisista rengasreiteistä useammankin päivän mittaisiksi vaelluksiksi. Alueen ytimessä on harjumaista ja kumpuilevaa maastoa ja reuna-alueilta löytyy kivikkoista ja vaikeakulkuisempaa maastoa. Monet vesistöt tarjoavat hienot mahdollisuudet vaikkapa kalastukseen, mutta Evolle kannattaa lähteä myös patikoimaan, geokätköilemaan, marjastamaan ja sienestämään, tai vaikkapa pyöräilemään. Näin syksyisin metsissä raikaa myös kiväärien äänet, sillä metsät vetävät puoleensa metsästäjiä. Alueelta löytyy useita telttapaikkoja, laavuja ja tulentekopaikkoja, sekä muutama vuokrattava laavu ja tupakin, kuten meidän majoittamamme Kristianin torppa.

Kristianin torppa (katso esite tästä) on Hämeenlinnan kaupungin omistama pieni neljän hengen vuokrakämppä, jossa on pihapiirissä kaivo ja kämpässä kaasuhella sekä vuolukivitakka. Kaksi kerrossänkyä muhkeine patjoineen, tyynyineen ja viltteineen tarjosivat tarpeeksi mukavuuksia, että mökin uskalsi vuokrata vaikka mukana oli pieni vauvakin. Me otimme Sintin kanssa toisen alapunkan ja A:n vallatessa toinen alapunkka joutui K kipuamaan yläpedille - josta nainen kyllä kipusi aika pian lattialle, sillä olimme lämmittäneet mökkiä koko illan oikein urakalla. K oli ollut vaarassa sulaa, joten lattiamajoitus kutsui A:n koiran Indin toimiessa seurana.



Vuolukivitakka takasikin erittäin hyvän lämmön tuvassa jahka kivet vain sai lämpöiseksi, eikä aamulla todellakaan tarvinnut laittaa uusia tulia enää pesään. Kaasuhella helpotti merkittävästi ruuanlaittoa sekä tiskivesien tekoa, ja torpan läheisyydessä sijainneesta kaivosta sai raikasta ja juomakelposta vettä. Pihaan asti pääsi autolla, joten tässä oltiin kyllä todella matalan kynnyksen retkeilyn äärellä. Mutta hyvä näin!

Me keittelimme lauantaina saavuttuamme savuporokeitot Sintin vielä uinuessa autossa turvakaukalossa ja kun keitot oli popsittu ja ukko herännyt ja syönyt, lähdimme suorittamaan lyhyen neljän kilometrin pituisen käppäilyn Savottapolkua pitkin. Matkalla K:n itäsuomalainen sieninenä otti heti vainun ja keräsimme hyvän määrän suppilovahveroita illan sienipastaan A:n ja K:n aikaisemmin löytämien kanttarellien kaveriksi. Yksi hirventakamuskin vilahti melko lähellä elukan ampaistessa metsään pakoon, mutta tulipa sekin sarvipää nähtyä!



Sintti nukkui kantorepussa koko käppäilyn ajan ja heräsi sopivasti seurustelemaan pariksi tunniksi kun saavuimme takaisin mökille. Jännitin hieman miten ukko osaisi nukkua täysin vieraassa paikassa, uusien hajujen ja vähän tuntemattomien naamojenkin keskellä, mutta hyvinhän tuo sujui. Lauloin Sintille tutun tuutulaulun ja pötköttelin hetken hänen vieressään, jonka jälkeen jouduin vain satunnaisesti käymään laittamassa Sintille tutin suuhun tai silittelemässä poikaa, kun hän haki unta. Vaikka mökissä olikin jo aika lämmin jätin pojalle merinovillaisen bodyn ja housut päälle, jonka lisäksi laitoin hänet samaan kapalopussiin, jossa hän aina nukkuu kotona yöunet. Sitten vielä äitiyspakkauksesta tulleeseen makuupussiin niin johan tarkeni nukkua. Alkuyöstä avasin pussin lähes kokonaan auki eikä tyypillä ollut lainkaan liian kylmä, joten aika pienillä retkivarusteilla selvittiin.

Me istuimme naisten kanssa iltaa kynttilänvalossa, söimme K:n valmistamaa herkullista sienipastaa ja joimme valkoviiniä. Karkkia ja minttukaakaotakin kului, ihan vain vähän. Oli ihanaa päästä papattamaan pitkästä aikaa näiden naisten kanssa oikeita naisten juttuja, hyviä ja huonoja. Naurukin oli aika herkässä välillä. Lisäksi oli jännä olla samoissa maisemissa vuosi siitä, kun kerroin naisille odottavani toista vauvaa. Ja samainen vauva tuhisi viereisellä vuoteella verhon takana.



Puoli yhdeltätoista kaikki haukottelivat jo kilpaa, joten suuntasimme pehkuihin jo hyvissä ajoin. Ennakko-oletuksistani huolimatta Sintti nukkui yönkin erinomaisesti heräten kolmesti syömään ja jatkaen heti uniaan. Nukuin ensimmäisen kerran vauvan vieressä koko yön, ja vaikka en voi väittää nukkuneeni todella rennosti, oli yö silti yksi parhaista koko tänä vauva-aikana, sillä muistan jopa nähneeni unia. En muista päässeeni kovinkaan monesti viimeisen viiden kuukauden aikana niin syvään uneen. Yön aikana vaihdoin Sintin paikkaa pariin otteeseen niin, että sain itse vaihtaa kylkeä. Jossain vaiheessa huomasin, että mahdun myös nukkumaan melko mukavasti selällänikin, joten tuvan sängyt olivat vallan erinomaisia. Aamulla Sintti rupesi heräilemään vartin yli seitsemän, jolloin olikin jo aivan hyvä aika käynnistää päivää verkkaiseen tahtiin.

Aamupäivän aikana Sintti sai sylittelyä molemmilta kummitädeiltään ja kaikki saivat mahansa täyteen aamupalaa, jonka jälkeen siistimme Kristianin tuvan ja pakkasimme autot lähtövalmiiksi. Aamupäikkäreitä Sintti ei malttanut ottaa, joten tyyppi simahtikin heti kun pääsi turvakaukaloon ja autoon. Sitten olikin aika halailla naiset ja toivotella turvalliset ajelut kotiin. Toivottavasti ei mene turhan kauaa kun Hienot Tädit kokoontuvat jälleen.



Metsäreissu meni meidän osalta siis aivan mainiosti ja tämä antaisi hyvän alun tuleville retkille. Soitin kotimatkalla isälleni ja vakuutin, että kyllä täällä uusi vaeltajasukupolvi on jo hienosti tuloillaan. Seuraavia eräilyjä odotellessa!

2 kommenttia:

  1. Näyttää aivan ihanalle retkelle. Evo on tuttu seutua minullekin. Mietin tänään pitäisikö vauvan kanssa testailla kantoreppua. Meillä tytöt 08/14 ja 07/16. Jään seuraamaan teidän häähumua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraajaksi! :)

      Meillä Sintti on viihtynyt kantorepussa (Manducassa) oikein hyvin. Esikoinen ei siinä niin piitannut olla, mutta nykyään tykkää kulkea isänsä selässä rinkassa, se kun on vähän korkeammalla niin sieltä näkeekin hyvin. Kantovälineet on kyllä käteviä lasten kanssa, saa tehtyä hieman pidempiä/reippaampia retkiä ja omat kädet on vapaana.

      Evolla on kivoja mahdollisuuksia erilaiseen retkeilyyn, kun siellä on eri pituisia rengasreittejä ja monia yöpymismahdollisuuksia. Eikä sinne ole tästä Tampereelta ainakaan kovin pitkäkään!

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!