23. lokakuuta 2016

Paljon parempi syysloma

Viime vuodesta opin ainakin jotain. Kun äitini ehdotti, että lähtisimme poikien kanssa hänen ja isäni seuraksi Leville syysloman ajaksi en tarvinnut kuin nanosekunnin muistutuksen viime syyslomasta, jonka vietin Papun kanssa kotona kahdestaan, ja lentoliput Helsingistä Kittilään oli jo varattuna. Täytyy tosin heti todeta, että ilman vanhempieni jalomielistä euromääräistä avustusta olisin varmaan joutunut kirjoittamaan aivan toisenlaisen postauksen aiheesta syysloma, sellaisen viime vuotta myötäilevän, mutta nyt voin todeta, että kivaa oli!

Omassa lapsuudessani kävimme parikin kertaa talvessa Lapissa koko perheen voimin. Se tiesi ääriään myöten täytettyä Volvo 740 -henkilöautoa suksibokseineen kaikkineen, noin 26 kiloista matkapahoinvoivaa koiraa takapenkkiläisten välissä (tai lähinnä minun päälläni), kasetilta soitettuja Jukka Parkkisen Kalevi Korppi-tarinoita sekä taskulampun valossa luettuja nuortenkirjoja. Ja todella, todella puutuneita istumalihaksia.

Siitäkin huolimatta, että koiramme melko usein oksensi päälleni jo ensimmäisen viiden kilometrin kohdalla ja pikkuveljen kanssa piti välillä tapella siitä kumman vuoro oli pelata isseen kännykällä matopeliä, jo itse matkoista Lappiin on hyvät muistot. Pysähdyksiä oli harvakseltaan ja huoltoasemaruoka oli kökköä, mutta kun Levin tunturin valot alkoivat hohtaa pimeyden keskellä tiesi, että loma on ihan kohta kohdalla.

Levi on edelleen perheeni suosikkikohde ja koska vanhemmillani on siellä osuus mökistä, olemme käyneet Levillä vuosien saatossa edelleen. Papun hoitotäti lomailee syyslomaviikon ja koska Tommikaan ei halunnut pitää lomia tähän väliin, oli mielestäni erittäin järkevää pakata pojat ja kamat ja suunnata pohjoiseen, etenkin kun Helsingistä lentää perin nopsasti Kittilään. Aikainen lähtö viime sunnuntaina tiesi yötä hotellissa, jonne Tommi lähti saattamaan meitä. Otimme huoneen Cumulus Airportista jossa söimme illallisen ja leikimme hetken hotellin leikkihuoneessa. Oli kiva, että hotellissa moinen löytyi, sillä vaikka se oli äärimmäisen pieni ja ehkä hieman epäsiisti, Papu viihtyi siellä itselle uusilla tavaroilla leikkien ja sai hieman purettua energiaa ennen yöpuulle siirtymistä. Hotellilta sai matkasängyn petivaatteineen veloituksetta, joten Papu saatiin omaan sänkyyn nukkumaan isinsä sängyn viereen. Sintille sänkyä ei ollut vapaana, joten päätin ottaa pojan viereeni nukkumaan. Hieman meinasi naurattaa, kun puoli yhdeksältä koko poppoo oli sängyissään valot sammutettuna ja vanhemmat yrittivät peiton alla pelata huomaamattomasti kännyköillä sanapeliä samalla, kun pojat nukkuivat. Tähän on parisuhde selkeästi mennyt! Sentäs peli oli sama, että tuli edes jotain harrastettua yhdessä...

Aamulla nautimme pikaisen aamupalan hotellilla jonka jälkeen lentokenttäkuljetus vei meidät Helsinki-Vantaan kentälle. Papu oli erittäin reipas vetäessään omaa Muumi-matkalaukkuaan turvatarkastukseen, Sintti kulki minulla Manducassa. Matkarattaat otin mukaan, mutta laitoin ne ruumaan. Ensin olin ajatellut kuljettaa Papua niissä kentällä, mutta Finnair vaati ne matkatavaroiden yhteydessä ruumaan. Ei tämä lopulta haitannut, sillä Papu oli todella reipas ja tykkäsit kävellä itse pitäen minua kädestä ja vetäen laukkuaan tärkeänä perässään. Lennon odottelu sujui ongelmitta kun poika pääsi ihastelemaan ikkunasta levittäytyvää maisemaa jonka täyttivät lentokoneet, tankkiautot, lentokenttäbussit ja kaiken maailman muut ajoneuvot.

Huomatkaa toki poikien mätsäävät hupparit!


Papuhan on jo vanha tekijä näissä lentohommissa, onhan hän matkustanut ensimmäisen kerran Helsingistä Kittilään ollessaan puolivuotias. Budapestissakin käytiin kun poika oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Sintille lento sen sijaan oli ensimmäinen mutta se sujui varsin mallikkaasti. Tehdessämme välilaskun Ivaloon pojan korvia taisi särkeä, ainakin huudosta päätellen. Jatkolentoa odotellessa Sintti kuitenkin rauhoittui ja matka Ivalosta Kittilään sujuikin tyypin nukkuessa.

Levillä vastassa olivat mummi ja paappa, jotka olivat ajaneet edellisenä päivänä Etelä-Pohjanmaalta espanjanvesikoira Bobo mukanaan. He ottivat Papun matkasängyn omaan huoneeseensa ja poika olikin innoissaan kun pääsi nukkumaan samaan huoneeseen isovanhempien kanssa. Minä ja Sintti nukuimme viereisessä huoneessa, Sintti kun edelleen tykkää varmistella etten missään nimessä saa yli kahden tunnin mittaisia unipätkiä... Yösyöminen siis jatkuu edelleen varsin tiiviissä tahdissa!




Lomaviikolla tutustuin Leviin ensimmäistä kertaa leikki-ikäisen näkökulmasta. Oman mökin piha kun oli aika nopeasti tutkittu ja Rautiasta löydetyt hiekkalelutkin alkoivat menettää mielenkiintoaan parin päivän sisällä. Koska itse olen ollut lähtökohtaisesti aina kiinnostunut enemmän laskettelurinteiden ja hiihtolatujen kunnosta (tosin yleensä olenkin ollut Levillä talvisesongin aikoihin) ei ole tullut mieleenkään pistää merkille mahdollisia leikkipuistoja tai muita kaksivuotiaalle mieluisia aktiviteetteja. Varsin mukava leikkipuisto löytyi kuitenkin Gondoli-hissin luota ja kävimmekin poikien ja mummin kanssa laskemassa liukumäkeä, kiikkumassa ja ihastelemassa isommille lapsille suunnattua kiipeilytelinettä alkuviikosta. Ensilumi oli kastellut kaikki laitteet, mutta toppahaalarin avulla Papu jaksoi leikkiä puistossa paljon senkin jälkeen, kun minä ja mummi jo hytisimme liian ohuissa ulkoilukamoissamme.





Levillähän on erinomainen kylpylä Levi Hotellilla, mutta vaikka poikien kanssa onkin tullut käytyä pulikoimassa mm. vauvauinneissa päätimme skipata uimahommat tällä kertaa. Sen sijaan suuntasimme Levi Hotellilla olevaan Lastenmaailma Inka&Nikoon. Se oli oikein mukava sisäleikkipuisto, eräänlainen miniatyyriversio HopLopista, jonne alle kolmevuotiaat pääsivät vieläpä ilmaiseksi! Itse innostuin pomppulinnasta ja pallomerestä sekä kiipeilyalueesta jossa oli pari erilaista liukumäkeä, mutta vaikka Papu suostui tulemaan jokaiseen näistä kanssani, hänestä kaikista hauskinta tuntui olevan pienessä leikkimökissä hengailu ja erilaisilla leluilla leikkiminen. Vaan mikäpäs siinä, pääasia, että viihtyi! Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon laadukkaita leluja paikasta löytyi. Plaston autojakin oli montaa kokoa ja mallia, joten pieni automies oli oikein tyytyväinen. Sintti viihtyi mummin sylissä ja katseli menoa kiinnostuneesti.



Miksi mennä kiipeilemään ja laskemaan liukumäkeä kun täälläkin voi köllötellä soivan auton kanssa?


Papun viikon kohokohtia taisivat näistä leikkiaktiviteeteista huolimatta olla se, että hän pääsi joka aamu pötköttelemään isovanhempiensa väliin herättyään. Melkein päivittäin isäni otti hänet mukaan asioille, eli tyyppi pääsi ajelulle "Paapan Mersu-autolla". Rautakaupassakin oli siistiä käydä. Ja melkein joka ilta sai käydä saunassa, joko äidin ja mummin tai paapan kanssa. Yhtenä päivänä grillattiin nakkeja kodassa ja ehkä joka toisella iltapäiväkahvilla jouduin antamaan periksi, kun kaksi paria isoja ruskeita nappisilmiä (Papun ja isäni) tuijotti minua anellen ja kyseli saisiko Papulle antaa pienen pullan. Mene ja kiellä siinä nyt sitten.

Tuikussa piti tietenkin käydä munkkikaakaolla.

Päivittäinen saunominen sekä kylmennyt ilma taisi aiheuttaa Papulle hieman ihoreaktioita, sillä taipeet alkoivat mennä rikki ja erityisesti pojan reidet puhkesivat ihottumalle. Kävimme siis tutustumassa paikalliseen yksityiseen sairaanhoitoonkin enkä voi muuta kuin suositella Levin Dextraa, jossa sai nopealla ajanvarauksella erittäin ystävällistä ja mielestäni varsin kohtuuhintaista palvelua. Iho-ongelmiin määrätyt lääkkeet ja voiteet löytyivät nekin helposti Levin apteekista.

Omalta osaltani väsymys ei päässyt väistymään lomaviikon aikana, sillä Sintti edelleen heräilee useaan otteeseen yön aikana ja itkee vähintäänkin tutin perään. Aika usein tarjoan maitoakin, kun en voi olla varma mitä tyyppi kyseisellä kerralla känisee. Nyt kun olen ruvennut syöttämään Sintille neljä ateriaa päivässä olen huomannut, ettei poika luonnollisestikaan juo enää yhtä paljon kuin ennen. Ehkä se yöheräilykin on siis kohta loppumassa. Väsymystäni kuitenkin hoidettiin muilla tavoilla kuin nukkumalla (päiväunet kun eivät edelleenkään ole minun juttuni). Kävin viikon aikana peräti kerran juoksulenkillä, mutta päivittäin tuli kuitenkin ulkoiltua poikien kanssa edes hieman. Söimme erittäin hyvin ja paljon koko viikon ajan, saunoimme ja nautimme hyvästä viinistä. Karkkiakin kului, aika paljon sitäkin. Poikien päiväuniaikaan keittelimme kahvit ja yhtenä päivänä äitini vei minut jalkahoitoon, joka oli enemmän kuin luksusta! Muutaman kerran lähdin kiertelemään Levin sisustus- ja lahjatavarakauppoja itsekseni, joten omaakin aikaa sai mukavasti.

Poronkäristys on Lapin loman ykkösruokia!
Cosmo oli vuodelta 2013 mutta koska en kyseistä lehteä ole juurikaan
teinivuosien jälkeen lukenut, eipä tuo haitannut.

Paluumatka sujui sekin varsin mallikkaasti, vaikka molemmilla pojilla meni päiväuniajat aivan totaalisesti ohi. Papu ei nukkunut koko päivänä ollenkaan ja rupesi oireilemaan väsymystään vasta lennon loppupäässä, mutta Sintti itki itsensä uneen kieltäydyttyään aamupäivän päikkäreistä. Lennolla tyyppi oli kuitenkin melko hyväntuulinen ja onnistui nukahtamaan ennen laskeutumista, eivätkä korvatkaan vaivanneet tällä kertaa. Hyvin meillä siis lennetään!


Pisteet Kittilän lentokentälle leikkialueesta!

Papulla on aikamoinen uhmaikä, joka on ollut melkoinen muutos ennen niin kilttiin ja helppoon poikaan verrattuna. Etenkin koira sai osansa tuittupäästä, sillä Papu keksi jossain vaiheessa saavansa aikuisten huomion aina silloin, kun koiraa kiskoo turkista tai potkii tieltään pois. Jossain vaiheessa osumaa meinasi saada jo pikkuvelikin, joten omasta mielestäni olemme lähestymässä lapsen kehityksessä ikää jolloin tyypistä on hieman hankala tykätä koko ajan. Papulle oli myös selvästi kova paikka jos Sintti oli mummin sylissä tai jos paappa ei heti suostunutkaan pojan jokaiseen pyyntöön. Huono käytös alkaa siis esiintyä myös muiden kuin äidin kohdalla.

Siksi totesinkin itsekseni, että oli erittäin hyvä lähteä vanhempieni kannustamana pohjoiseen lomailemaan. Viikko näiden kahden kanssa kotona olisi varmasti katkaissut kamelin selän. Nyt yhden väsyneen äidin sijasta paikalla oli kolme aikuista joista kaksi oli varustettuna isovanhempien kyltymättömällä rakkaudella ja jo parin kakaran (minun ja veljeni) voimin venytetyllä pinnalla. Itse sain viettää aikaa paitsi lasteni myös vanhempieni kanssa, auttaa heitä hieman mökin vuosisiivouksessa ja nauttia isseen täydellisestä poronkäristyksestä sekä äidin kanssa laatuajasta jalkahoidossa. Viikko oli todellakin paljon, paljon parempi syysloma kuin viimeksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!