22. lokakuuta 2016

Oikeus imetysrauhaan

Tällä viikolla on jälleen julistettu imetysrauha. Se julistetaan joka vuosi viikolla 42 joka on kansainvälinen imetysviikko. Mukana ovat mm. Ensi- ja turvakotiliitto, Imetyksen tuki ry sekä Suomen Kätilöliitto.

Imetys on asia, joka tuntuu olevan enenevissä määrin tapetilla niin valta- kuin sosiaalisessakin mediassa. Milloin joku tuohtuu Instagramissa siitä, miten lentokoneessa imeytetään (tein itse niin viime sunnuntaina) ja milloin iltapäivälehden lööpissä kohistaan siitä, miten Keskisen Kyläkaupassa ei saanut imettää (tein itse niin viime heinäkuussa). 

Jostain syystä imetys on nyt kuuminta hottia. Tai nottia. Se jaksaa jakaa tunteita niin puolesta kuin vastaankin, eikä vähiten kaikkien heidän kohdalla, jotka eivät itse ole imettäjän osassa. 

Itse olen puhunut ristiriitaisista imetysajatuksistani täällä jonkin verran ja jaksanut valittaa niistä lähipiirilleni vielä enemmän. Esikoiseni kohdalla jouduin pettymään odotuksiini imetyksen suhteen ja oppia elämään sen kanssa, että Papu kasvoi korvikkeen ja pullon voimin siksi tyypiksi, joka hän tänä päivänä on. Ja tietenkin hän on täydellinen. Kuopuksen kanssa ennakko-odotuksista huolimatta imetys onnistuikin, jossain määrin, ja pääsin kokeilemaan täysimetystä ensimmäisen kerran äitinä. Kolme kuukautta odotin, että imetyksestä tulee ihanaa, rentoa ja täydellistä. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin olen hyväksynyt sen, ettei minun kohdalla imetyksestä tule paljon muuta kuin välttämätön toimenpide kunnes Sintti on tarpeeksi iso juomaan nokkamukista. Tällä kertaa olen joutunut pettymään siihen, ettei kuopus suostu (enää) ottamaan pullosta mitään, ei sen kummemmin minun maitoani kuin korviketta tai velliäkään. Se on ollut harmillista.



Niin tai näin, imetys tuntuu olevan nyt kaikkien asia. Se, imettääkö, miksei imetä, miksi imettää, missä imettää ja kuinka pitkään imettää, kuuluu kaikille. Äidille, isälle, mummolla, synnärin kätilölle, neuvolan terkalle, naapurin tädille.

Oikeasti se ei kuulu. Se on loppujen lopuksi tasan äidin ja vauvan välinen asia. Kuka päättää imettää, kuka ei. Kenellä se onnistuu kuin vettä vaan, kenellä se ei välttämättä onnistu vaikka hampaat irvessä yrittäisi. Toisinaan se ei ole edes lapsen etu, että imetystä jatketaan, sanovat yleiset suositukset mitä tahansa.

Imetys on todella henkilökohtaista ja vaikka se tuntuukin kiinnostavan tällä hetkellä kaikkia on tärkeää muistaa, että samoin kuin raskaana olevia naisia, henkilökohtainen tila koskee myös imettäviä tai pullolla ruokkivia äitejä. Se ei ole vapaa alue, jolle kuka tahansa voi mennä paheksumaan, neuvomaan tai ihastelemaan. Niin luonnollista kuin se onkin, se ei vaadi sinun, minun tai kenenkään osallisuutta ellet itse ole se, joka imettää. Se, että paljastaa rintansa kaupassa, ravintolassa, puistossa, junassa, lentokoneessa tai missä tahansa ja imettää, on jokaisen oikeus. Samoin kuin se, että syöttää lapsensa pullolla.

Antakaa tilaa. Kunnioittakaa toista. Antakaa imetysrauha. 

Käy lukemassa imetysrauhasta lisää täältä ja katsomassa video Imetysrauhan julistuksesta täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!