6. lokakuuta 2016

Love me do: Messutarjonta

Blogitapaamisen ja muotinäytösten lisäksi Love me do -messuilla oli toki paljon muutakin nähtävää. Olihan paikalla kuitenkin toista sataa näytteilleasettajaa jotka edustivat jos minkälaista hääalan palveluntarjoajaa aina pitopalveluista pukuvuokraukseen ja kaikkea siltä väliltä.

Suoraan sanottuna en oikein odottanut messuilta hirveästi. Olin saanut aikaisemmilla messuilla käyneiltä ihmisiltä sellaisen kuvan, ettei Love me do -messuilta saanut juurikaan mitään irti, ellei sattunut järjestämään häitään nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Sinänsä on mielestäni luonnollista, että messuilla tapaa pääasiassa maantieteellisesti lähellä olevien näytteilleasettajien tarjontaa. Ei ole kovin kustannustehokasta lähteä Joensuusta, Seinäjoelta tai edes parin tunnin päästä Tampereelta messuille, joiden kävijät pääasiassa ovat Helsingistä ja sen välittömästä läheisyydestä. Siinä, missä messuilta saattaisi saada houkuteltua hyppysellisen mahdollisia asiakkaita, ei lopullisten yhteistyösopimusten summa todennäköisesti kata messuosallistumisesta aiheutuvia kustannuksia.

En siis varsinaisesti odottanut löytäväni meidän häitämme palvelevia yrityksiä, joskaan en kyllä varsinaisesti lähtenyt messuille selvittelemään pitopalveluiden, floristien, valokuvaajien tai juhlapaikkojen tarjouksia. Miesten pukuvalikoimaa ajattelin vilkaista ja luonnollisestikin olin kiinnostunut morsiuspukutarjonnasta, sillä suunnitelmissa on suunnata mekkomatkalle kaasojen ja äidin kanssa mitä todennäköisimmin myös Helsinkiin. Muuten suuntasinkin messuille aika avoimin mielin ja niin sanotusti takki auki. Päällimäisenä tavoitteena oli ammentaa messuilta inspiraatiota ja saada ideoita.

No okei. Oikeasti lähdin sinne lähinnä herkkujen perässä. Messuilla kun aina on syötävää tarjolla! Ja koska kyseessä olivat häämessut löytyi monelta ständiltä muutakin kuin kuivia Marianneja. Ihanien kakku- ja suklaamaistiaisten lisäksi ilahduin siitä, miten monelta näytteilleasettajalta sai suolaisia maistiaisia myös. Ruisnapilla lepäävä lohitahna tasapainotti mukavasti makumaailmaa ja esti pahimman sokeriöverin aiheuttaman huonon olon. Hyvä hyvä! Mieleen jäi Arto Rastas Cateringin fiini makupala (jossa oli paljon hyvää mutta en yksinkertaisesti muista yhtään ainesosaa, hyvä minä), 3 Kaverin Jäätelö (jonka ständillä jaettiin perin reilulla kädellä maistiaisia, oi kiitos!) sekä American Sweetie, jossa kävin tekemässä pienen makumatkan takaisin vaihto-oppilasvuoteeni ja vaihtamassa pari sanaa "toisella kotimaisellani" englannilla. Kätlin Linskin kakut olivat kerrassaan upeita luomuksia ja uhkasivat herättää uudelleen tämän loputtoman soutuliikkeen hääkakkuasioiden suhteen... Suklaa Täplän käsityönä valmistamat suklaat olivat kauniita katsella ja puiset lahjapaketit olivat mielestäni erinomainen idea joka pitää muistaa, vaikka kaasojen kiitoslahjoja miettiessä.

Arto Rastas Catering
Kätlin Linski


Erityisesti huomasin kierteleväni erilaisia kutsukortteihin ja muihin paperituotteisiin erikoistuneita messupisteitä. Korttiasiat ovat meillä vielä aika avoinna, joskin olen lähes satavarma että teemme kaikki kortit, ohjelmat ym. paperihommat painotuotteina. Vaikka olenkin ainakin teoriassa innokas askartelija pidän painotuotteiden siististä ulkomuodosta ja siitä, miten valokuvia sekä kuvan- ja tekstinkäsittelyohjelmia hyödyntämällä saadaan aikaiseksi tyylikkäitä kokonaisuuksia. Tutustuinkin mm. Now & Foreverin, Sinellin, Papershopin ja Personally Sweet Stationaryn ständeillä erilaisiin korttimalleja ja -kokonaisuuksiin. Sinellin pisteellä toimi askartelupaja jossa ohjattiin kädestä pitäen erilaisten tekniikoiden kanssa, joten varmasti moni hääpari sai täältä ideoita omiin kutsuihinsa.


Sinellin askartelupajassa näytettiin korttien valmistusta

Koska oma vihkisormukseni tulee luottokultaseppäni Hanhiniemen kautta en ollut järin kiinnostunut koruista, mutta Laatukorulla taisi ainakin käydä kova kuhina koko päivän ajan. Ihailin kaukaa Au3 Kultaseppien koruja mutta päätin jatkaa matkaa ennen kuin ihastuisin ikihyviksi heidän tyylikkäisiin malleihinsa. Hiljensin vauhtia MOSH Jewelryn kohdalla, sillä selkeät linjat ja rouheat korut vetivät puoleensa. Sopivan rosoista minun makuuni! Pysähdyin varsinaisesti kuitenkin vasta Box Jewelleryn kohdalla ja jäin haltioituneena tuijottamaan vitriinissä olevia hopeisia korvakoruja. Ihastuin niihin niin kovasti, että palasin vielä uudemman kerran jututtamaan itse kultaseppää ja lupasinkin palata korvakorujen suhteen asiaan. Luulen nimittäin, että saatoin löytää itselleni hääkorvakorut! Niistä ehkä myöhemmin.

MOSH Jewelry
MOSH Jewelry

Morsiuspukuja oli useallakin näytteilleasettajalla esillä ja kävin hipelöimässä muutamaa helmaa huvin vuoksi, mutta mikään tietty mekko ei iskenyt silmääni sen kummemmin. Samalla olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten erilaisia ja hieman erikoisempiakin morsiuspukuja oli tarjolla etenkin heille, jotka eivät halua pöyhkeää helmaa ja valtavasti krumeluureja. Esimerkiksi Minna (Hepburn) oli tuonut messuille kepeitä, melko retrojakin mekkoja jotka sopisivat rentoihin häihin ja rennolle morsiamelle erinomaisesti. Jotakuinkin kaikki pukuständit olivat samassa osiossa messuhallia jolloin tarjonta oli helppo katsoa yhdellä vilkaisulla läpi. Olin ehkä hieman pettynyt Niinattaren osastoon, sillä Niinatar näkyy todella vahvasti eri realityohjelmissa (esim. Ensitreffit alttarille) joten olin kiinnostunut näkemään heidän pukuvalikoimaansa ja hintatasoansa. Kävelin osaston ohi ainakin kahdeksi ennen kuin edes huomasin liikkeen nimeä ja niitä muutamaa hassua mallinukkea, jotka paikalle oli vaivauduttu tuomaan. Suomalaiset hääpukusuunnittelijat olivat ilahduttavan vahvasti edustettuna paikalla!

Minna

Miehille löytyi myös pukuja myyviä ja/tai vuokraavia yrityksiä, ja kävinkin vaihtamassa muutaman sanan Gaselli GP:n edustajan kanssa. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että pukuasioilla on melko turha vaivata päätään ellei se puvun kantaja ole paikalla myös. Loppupeleissä minun visiollani ei ole niinkään väliä, vaan mies tekee itse päätöksensä sen suhteen mitä laittaa päälleen. Pukua silti tarvittaisiin, joten messutarjouksena ollut -20% olisi kyllä tullut sinänsä tarpeeseen... Tommi kuitenkin totesi heti kotiin päästyäni, että eipä sitä kyllä Helsinkiin asti ole aikomus pukuja lähteä sovittamaan. Että niin.



Asusteita oli jonkin verran tarjolla, mutta itse kiinnitin huomiota jälleen kerran kaikkeen hieman epäperinteisempään. Siksi viihdyinkin todella hyvin OverSkin Designin ständillä, jossa oli esillä nahkaa, ketjua ja niittiä monessa muodossa. Kyselin ständillä edustaneelta naiselta hieman arviota nahkabolerolle ja sainkin todella laajan hintahaarukan, sillä mittatilaustyössä kaikki vaikuttaa hintaan puoleen jos toiseenkin. Ehkä lähtökohtaisesti yritän siis mahtua jo kaapista löytyvään nahkajakkuun, vaikka se tällä hetkellä kinnaa hieman kaikkialta. Oli silti kivaa, että häämessuilla oli jotain näinkin perinteistä "poikkeavaa"! Heidi Tuiskun Ateljee Tuhkimotarinan vitriinistä bongasin kauniin laukun jonka voisin kuvitella itsellenikin käyttöön ja olihan Heidillä paljon hääkenkiäkin, jotka olivat hieman perinteisestä valkoisesta satiinista poikkeavia. 




Erityisesti pistin korvan taakse erilaisia polttariohjelmia, joihin saikin näiltä messuilta mukavasti ideoia. Union Design esimerkiksi järjestää korupajoja, joissa voi valmistaa omalla porukalla vaikkapa kaikille yhtenäiset sormukset tai riipukset. Noin kolme tuntia kestävään yksityistilaisuuteen voi osallistua 6-20 henkilöä hintaa 150€/hlö, sen aikana tarjoillaan pientä suupalaa ja virvokkeita ja alan ammattilaiset opastavat kädestä pitäen hopeakorun valmistuksessa. Lopuksi korun saa tietenkin mukaansa. Aika kiva idea paitsi polttareihin, miksei vaikkapa syntymäpäiville tai tiimipäivän viettoon. Union Designista voi myös pyytää tarjousta omalle ryhmälleen.

Jo mainitsemani Suklaa Täplä järjestää myös yksityistilaisuuksia. Heiltä saa vaikkapa suklaatastingin tai suklaapraliinin valmistuskurssin. Suklaapolttarit ja tastingin ovat hinnaltaan alkaen 30€/hlö ja Suklaa Täplä räätälöi ohjelman juuri omalle porukalle sopivaksi. Kieltämättä olisi kiinnostavaa oppia valmistamaan kauniita konvehteja, eikä se suklaan syöntikään hullummalta kuulostaisi!

Jos taasen suklaiden maistelu ja korupaja kuulostavat turhan kesyltä meiningiltä, niin Raggarimorsian tarjoaa jotain aivan sitten erilaista: K-Kauhupolttarit. Näihin polttareihin kuuluu kahden tunnin työpaja, jossa johdatellaan polttariväki ensin epämukavuusalueelle. Kuvitellaan siis se pahin mahdollinen skenaario jonka jälkeen annetaan peloille kyytiä ja voimaannutaan ystävien avulla. Tarkoitus on päästää peloista irti ennen avioliittoon astumista. Tällaisen työpajan hinta ilman tilavuokria on 640€, joten jos polttareihin kaipaa jotain vähän poikkeuksellista, niin tässä sitä olisi! Itse kyllä valitsisin ne suklaat, but that's just me!

Kaiken kaikkiaan messuista jäi aivan hyvä fiilis. Totta, eipä täällä niitä Pirkanmaan palveluntarjoajia ollut, joten monet näytteilleasettajat olivat omia häitä ajatellen hieman turhia. Mikäli meillä olisi enemmän aikaa viettää esimerkiksi kahdenkeskistä parisuhdeaikaa olisin varmaan perehtynyt monella ständillä edustettuihin hotelleihin sekä heidän tarjontaansa ja kerännyt muistiin mahdollisuuksia viettää romanttista viikonloppua Helsingissä. Somistevuokraamo sen sijaan herätti kiinnostukseni, ehkä siksi, että heillä oli onnistuttu valikoimaan esille sellaisia esineitä, joita meidänkin häissä tullaan näkemään: hopeanvärisiä kynttiläjalkoja, valokirjaimia ja sikarilaatioita. Täytyy siis pitää mielessä, että mikäli jotkin koristeet meinaavat uupua aktiivisesta kirppistelystä huolimatta, aina on mahdollisuus vuokratakin. Aina yhtä kivaa oli myös katsella kattausesimerkkejä, jotka oli katettu messutilan toiseen kerrokseen. Erityisen paljon pidin kultaisella kimallemaalilla koristelluista piccolopulloista, voisikohan tätä jotenkin hyödyntää meilläkin...? Messuilla oli mielestäni ajateltu hienosti myös vieraita siinä mielessä, että ikkunan viereltä löytyi muutamamakin lepoalue joka oli sisustettu todella viihtyisäksi melko pienellä vaivalla. (Tai enhän minä tiedä paljonko se oli vaatinut vaivaa, mutta ainakin se näytti simppeliltä!) Varmaan ainakin moni messuille pakotettu houkuteltu miesmessuilija oli näistä istumapaikoista ilahtunut.





Tällä kokemuksella voisin kyllä lähteä Love me do -messuille uudestaankin, joskin ehkä pyrkisin yhdistämään käyntiin vierailun Helsingissä tuttujen ja ystävien luona. Pelkkä päiväreissu ei ehkä maksa vaivaa, vaikkakin sekä VR että OnniBus kuljettavatkin Tampereelta pääkaupunkiin perin kohtuulliseen hintaan. Inspiraatiota ja ideoita ainakin tuli, joten kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi.


***
Pssst. Perjantaihin asti on aikaa esittää kysymyksiä sulhaselle häihin liittyen! Käy kysymässä täällä.

2 kommenttia:

  1. Tuntuu, että messuilla tosiaan oli vaikka ja mitä. Nyt jo vähän harmittaa, ettei päässyt/ ehtinyt kiertelemään lainkaan. No, tammikuussa tulee sitten uusi kierros ja sieltä sitten kaikki irti. Tuo suklaapraliinien valmistus kuulosti kyllä tosi kivalta jutulta. Tiesn vaan kuinka paljon menisi omaan suuhun ja kuinka paljon tulisi oikeasti valmista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi uusia messuja tulee! Tuntuu et vaatii aina sen kolme tai neljä kierrosta et huomaa edes suurimman osan tarjonnasta. Tosin kai tähän messuiluunkin vois harjaantua? :D

      En kans oo ihan varma moniko praliini pääsis kotiin asti moiselta työpajalta. Nam!

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!