6. syyskuuta 2016

Syksyn inspiroimat häät

Mökillä tuli oltua taas sen verran ulkoilmassa luonnon keskellä, että muistin jälleen miten ihana vuodenaika syksy todellisuudessa onkaan. Muina vuodenaikoina syksy usein tuo mieleen lähinnä räiskyvän kuran, aikaisin laskeutuvan pimeyden ja ainaisen kosteuden, mutta syksyhän on todella kaunis vuodenaika.

Erityisesti syksyssä on ihastuttavaa miten luonto alkaa valmistautua talveen. Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä, puutarhassa omenat ja muut hedelmät kypsyvät ja kylmiöt, pakastin ja jääkaappi täyttyvät mitä maistuvimmilla herkuilla. Yleensä anopin tekemillä. Luonnosta löytyy paljon kauniiksi pöytäkoristeeksi sopivaa, esimerksi punaisena loistavat puolukkavarvut tai syysmyrskyn irtiriepottamat omenapuun oksat.

Kuva täältä.
Kuva täältä.
Kuva täältä.
Kuva täältä.

Minulla syksyyn kuului vuosikausia viikon mittainen vaellus Lapin erämaissa isäni kanssa. Siellä luonto oli aivan lähellä kulkijaa, se nojasi selkää vasten iltanuotiolla, tirisi pannulla lounastauolla ja virvoitti sekä kehon että mielen puron rannalla. Lapista löytyy paljon kaunista hääkoristetta, samalla rouheaa mutta varsin kaunista. Poronsarvet, sammal, jäkälä ja kelo, jo niistä itsessään syntyy huikeita kattauksia.

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Syksyllä aamun kuulaus on yksi päivän kauneimmista hetkistä. Aurinko nousee jo huomattavasti myöhemmin kuin kesällä, joten aamuauringon pääsee näkemään jo kuuden jälkeen eikä sitä varten tarvitse herätä epäinhimillisen aikaisin. Monesti aamut ovat raikkaita ja kuulaita, järvien yllä leijuu usva ja henki huuruaa. Mutta aamujen ohella illat alkavat olla omalla tavallaan maagisempia kuin kesällä, jolloin pimeästä ei pääse nauttimaan juuri ollenkaan. Illat hämärtyvät aikaisemmin ja alkaa olla otolliset hetket asetella kynttilöitä ja lyhtyjä pöydille ja tasoille. Niin juhlatilojen koristelussa kuin kattauksessakin saa ottaa tulet käyttöön ja luoda ympärille pehmeää elävää valoa. Tulien lisäksi erilaiset lämpöiset valosarjat tekevät pimeneviin iltoihin oman tunnelmansa.

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Ja koska ne illat alkavat viiletä, on hyvä muistaa niin sisäiset kuin ulkoisetkin lämmikkeet! Vilteillä ja shaaleilla saa jatkettua juhlatiloja ulos vaikkapa katetuille terasseille, huvimajoihin tai juhlatelttoihin. Kasa mummon varastoista löytyneitä villasukkia lämmittää jalkoja ja onhan siinäkin oma ohjelmanumeronsa kun jokainen etsii itselleen sopivaa paria sukkakorista. (Itselläni on villasukilla täytetty pärekori parvekkeella, suosittelen!)

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Eikä kannata toki unohtaa sitä sisäistä lämmikettä myöskään! Monissa talvihäissä trendikkääksi noussut kaakaobaari sopii myös syksyn viileisiin iltoihin. Kermavaahto, vaahtokarkit ja nonparellit saavat oivallisen kaverin pullosta minttuviinaa, karamellilikööriä tai vanhasta kunnon rommista. Ja pysyy yskä kaukana!

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Vieraslahjoiksi voi purkittaa itsetehtyä sosetta, pullottaa mehutiivistettä tai vaikka kuivata hedelmiä tai marjoja. Kauniit pussit, purkit ja etiketit on helppo toteuttaa DIY-meiningeissä ja jos kerää purkit uusiokäyttöön vaikkapa oman kotitalouden lasijätteestä, saa samalla hieman kierrätettyä. Herkut ovat myös käytännöllinen lahja vieraille, sillä pieni annos hilloa tai hyytelöä tulee melko varmasti käytettyä. 

Kuva täältä.

Olen aina hieman kohotellut kulmia kaikille heille, jotka vannovat syksyn nimeen muiden vuodenaikojen ohi. Itselleni oli myös päivän selvää, että omat häämme pidettäisiin loppukesästä jolloin kesän ja alkavan syksyn parhaat puolet - lämpimät päivät ja pimeät illat - yhdistyisivät täydellisesti. Nyt kun syksyä esimerkiksi häiden osalta pohtii hieman tarkemmin, ei olisi lainkaan pöllömpää järjestää juhlia myös syys- tai lokakuussa. Käytännön kannalta syksy on varmaan myös juhlapaikkojen, valokuvaajien ja heille jotka siunauksen haluavat myös kirkkovarausten suhteen otollisempaa aikaa häiden viettoon. Itse ainakin inspiroiduin kaikista syksyn tuomista mahdollisuuksista hääjärjestelyjen osalta! Kesän ajan parvekkeemmekin oli aivan heitteillä, mutta ehkä tästä innostuneena jaksan järjestää parvekkeen taas syysasuun. Missähän se minun lyhtyni taas olikaan...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!