19. syyskuuta 2016

Peruna on pyöreä, peruna on soikea...

... peruna on ruoka ihan oikea! Toisin sanoen: tervetuloa soseet!

Sintille tuli viime viikolla neljä kuukautta ikää täyteen, joten tästä eteenpäin pojalle on mahdollista ruveta totuttamaan kiinteitä ruokia. Papun kohdalla aloitimme soseet neljän kuukauden iässä, sillä kiinteällä ruualla pyrittiin ennestään lisäämään pienen keskosena syntyneen tyypin painoa. Silloin kehoitettiin aloittamaan perunalla ja pikku hiljaa laajentamaan porkkanaan, bataattiin, kukka- ja parsakaaleihin ja muihin vihanneksiin. Yhtä makua tuli antaa noin viikon kunnes sai siirtyä seuraavaan. Hedelmäsoseita neuvottiin välttelemään aluksi, sillä kukapa nyt ei tykkäisi banaanista perunaa enemmän, jolloin vaarana olisi se, ettei lapsi haluakaan syödä niitä tylsempiä makuja.

Olen kuullut, että moni äiti haluaa jatkaa täysimetyksellä puolen vuoden ikään asti, etenkin jos vauva vaikuttaa kasvavan hyvin pelkällä tissimaidollakin. Itse päätin jo hyvissä ajoin, että neljän kuukauden iässä Sinttikin rupeaa totuttelemaan kasvissoseisiin, ja nyt kun tuo ikä on tullut täyteen, pitäisikin aloittaa sosehommat. Täysimetyksestä meillä ei enää voida varsinaisesti puhuakaan enää, sillä viime viikolla Sintti sai ensimmäisen kerran myös korviketta kun ei tuntunut vatsa täyttyvän illalla sillä, mitä itselläni oli tarjota. Korviketta annettiin myös siitä syystä, että olin ensimmäistä kertaa yön yli poissa kotoa sen jälkeen, kun Sintti on syntynyt. Pakastimeen pumpattu maito ei olisi riittänyt joten välttääkseni turhaa pumppaamisstressiä päätimme, että Tommi pärjäisi vauvan kanssa korvikkeella. Tommi itseasiassa on varovaisesti yrittänyt välillä kannustaa antamaan korviketta etenkin silloin, kun itse olen tuskaillut rintaraivoavan tai imetyksen jälkeen vielä nälkäiseltä vaikuttavan vauvan kanssa.

Yön yli reissuni sujui moitteettomasti ja Sintti oli ollut oikein tyytyväisen oloinen, syönyt pullosta hyvin ja herännyt jopa harvemmin yöllä syömään mitä normaalisti. Omasta puolestani oloni oli hieman tuskainen, sillä en meinannut ennättää pumppailemaan tarpeeksi usein. Reissusta kuitenkin selvittiin ja kotoa löysin iloisen ja tyytyväisen oloisen vauvan. Imetyskin onnistui ilman sen kummempia kommervenkkejä eikä Sintti osoittanut mieltään siitä, että olin vuorokauden verran poissa. 

Nyt kun soseet ovat ajankohtaisia olenkin sitten kaivanut esiin joskus kirppikseltä bongaamani, aivan erinomaisen Vauvan ja taaperon keittokirjan.



Toki soseiden tekeminen ei vaadi mitään ohjeita. Sen kun kuorii, pilkkoo ja keittää niukassa vesimäärässä valitsemaansa vihannesta, kaataa ylimääräisen veden pois ja muussaa vihanneksen hienoksi soseeksi. Ei ole vaikeaa. Kirjassa on kuitenkin kivoja vinkkejä erilaisista hieman isommille vauvoille valmistettavista ruoista joita ei itse tule välttämättä ajateltua, vaikkapa ohrainen papu-sienimuhennos (7-8kk vanhalle) tai intialainen linssimuhennos (9-11kk vanhalle). Kirja on kiva myös siksi, että siitä löytää paljon myös sellaisia ohjeita, jotka sopivat yli vuoden ikäiselle lapselle aivan yhtä hyvin kuin aikuisellekin, mutta aikuisen annosta on helppo muokata vielä inasen aikuiseen makuun sopivammaksi varsin helpoilla lisäyksillä. Aikoinaan kirjan käyttö jäi hieman vähemmälle Papun lähestyessä vuoden ikää, sillä juuri noihin aikoihin Papulla oli valloillaan monen ruoka-aineen allergia. Silloin tyyppi söi melko rajoittuneen ruokavalion mukaan. Nyt onkin kiva selailla kirjan ohjeita uudestaan ja pohtia tulevien viikkojen ruokalistaa koko perhettä ajatellen. Meillä on ollut Tommin kanssa yhteinen tahtotila koettaa tavallista kasvispitoisempaa ruokaviikkoa ja nyt kun kirjassa oli paljon kivoja kasvisruokaohjeita päätimme jättää lihat vähemmälle ja kokeilla jotain uutta. Lounaalla toki tulee nautittua jonkin verran lihaa, mutta nyt sitä ei tule syötyä ainakaan useammin päivässä.




Kirjan ohjeiden lisäksi sain päivitettyä soseohjeitani ajantasalle osallistuttuani pari viikkoa sitten läheisellä perhetuvalla järjestettyyn Marttojen vauvanruokakurssille. Kurssi on ehkä hieman väärä termi, sillä kyseessä oli pari tuntia kestänyt koulutus, jonka aikana Marttojen edustaja kertoi terveellisen ruuan merkityksestä, tasapainoisesta ruokarytmistä sekä viimeisimmistä suosituksista. Teimme yhteistuumin muutamaa erilaista sosetta, puuroa ja kiisseliä ja maistelimme niitä porukassa. Sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä ei itselleni tullut, mutta koulutus oli siitä huolimatta mielestäni mukava tapa perehtyä siihen, miten vauvaa voi ruokkia hyvällä kotiruoalla helposti.







Sillä soseiden tekeminen on nimenomaan helppoa. Toki valmissoseiden ostaminen kaupasta on vielä helpompaa, sen kun nostaa purkit ostoskärryyn ja maksaa lähtiessä, mutta kotitekoisia soseita ei todellakaan voi pitää vaivalloisina. Kertarysäyksellä saa isommankin satsin kasvissosetta tehtyä, sen voi pakastaa jääpalamuoteissa jolloin on useita kerta-annoksia sulatusta vaille valmiina, ja kun tehtailee muutamaa erilaista sosetta kerralla saa niistä jo kasattua pienen aterian siinä vaiheessa, kun vauva jaksaa syödä enemmän kuin sen teelusikallisen millä maistelut aloitetaan.

Tänään Sintti pääsi mutustelemaan pienen määrän bataattia. Hieman tyyppi ihmetteli ensinnäkin lusikkaa jota huulille työnnettiin, samoin kuin itse tököttiä jota sipaisin hänen kitalakeensa, mutta aivan tyytyväiseltä vauva vaikutti saamaansa soseeseen. Loput bataatista menivätkin pakastimeen jääpalamuoteissa ja odottavat nyt Minigrip-pussissa, että pääsevät käyttöön. Huomenna maistetaan uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!