27. syyskuuta 2016

Morsiusliikekierroksella Tampereella

Viime lauantai oli kauan odotettu päivä: sain molemmat kaasoni sekä äitini kanssani Tampereen keskustaan koko päiväksi! Olimme jo kesällä tehneet kaikkien kalentereihin varauksen tälle viikonlopulle, että pääsisimme yhdessä katsastamaan Tampereen morsiusliikevalikoimaa. Mielestäni elämäni tärkeimpien naisten kuului päästä osallistumaan häähössötykseen jo tässä vaiheessa, etenkin kun kyseessä oli morsiamen pääasu: hääpuku. Eikä toki olisi pahitteeksi ottaa mukaan useampia mielipiteitä. varsinkin kun itse en ole kovinkaan valveutunut mekkoasiantuntija. Ei tosin ole kukaan tehotiimini muistakaan jäsenistä, mutta mitäs siitä!

Olin jo hyvissä ajoin selvitellyt Tampereen morsiusliikkeet ja valinnut niistä kaksi joista haluaisin käydä. Tampereen keskustastahan löytyy morsiusliikkeitä kolme kappaletta: Morsiusgalleria Tullintorilta, Zazabella Satakunnankadulta ja Muotitalo Tyynelä, joka juuri muutti Itsenäisyydenkadulta Hämeenpuistoon. Varasin sovitusajat Morsiusgalleriasta aamupäivälle ja Tyynelästä iltapäivälle ja oletin, ettei kolmannelle sovitukselle olisi aikaa. Kun kuitenkin kävin jo Morsiusgalleriassa tullivapaiden aikana katselemassa mekkoja etukäteen, päätin kuitenkin ottaa ajan vielä Zazabellaan, varsinaista puolentoista tunnin sovitusaikaa kun en enää Morsiusgalleriaan tarvitsisi.

Koska Morsiusgalleriasta mieleen jäi kummittelemaan yksi tietty puku, The Dressin Pricilla, halusin toki viedä naiseni katsomaan kyseistä yksilöä. Sovinkin siis Morsiusgalleriassa, että varaamani puolentoista tunnin sovitusajan sijaan sovittaisin vain suosikkimekkoani heti aamulla liikkeen avatessa ovensa. Suuntasimmekin siis lauantaina puoli kymmeneltä Tullintorille Ninnun, Kummin ja äidin kanssa. Ja taas vähän jännitti!

Morsiusgalleriassa tuttu myyjä otti meidät vastaan, ohjasi pukuhuoneeseen ja kantoi mekon sovitettavaksi. Oli mukava huomata, että tällä kertaa puku ei ahdistanut lantiolta aivan niin paljon kun viimeksi, joten ehkä ontuen alkanut Hääkuntoon 2017-projektikin on alkanut tuottaa jo tuloksia, odotuksista huolimatta! Sain mekon päälleni ja esittelin sitä naisilleni. Äitini taisi olla jo hieman kyynelissä tässä vaiheessa, mutta en edes itse huomannut asiaa. Kummilta ja Ninnulta tuli hyväksyviä nyökyttelyjä, joskin Kummi oli ensimmäisenä katkomassa mekosta laahuksen ja vaihtamassa nyörityksen tilalle vetoketjua. Puku tuntui edelleen erinomaiselta vaihtoehdolta ja jäi vahvasti mieleen, kun suuntasimme Morsiusgalleriasta aamukahville.

"No niin Susanna, poseeraas nyt vähän."

Aamukahvi tosin jäi nauttimatta, sillä päivän agenda vaati ehdottomasti kuohuviiniä. Niinpä poikkesimme Hämeenkadulta Pella's Cafeen, jossa nautimme erinomaiset moussekakut ja kuohuviinit. Koska Morsiusgalleriassa meni vain puolisen tuntia jäi meillä erinomaisesti aikaa istahtaa rupattelemaan herkkujen äärelle, sillä Zazabellasta varaamani aika oli vasta klo 11. Oli todella ihanaa viettää kiireetön hetki näiden naisten kanssa ja päivittää jokaisen kuulumisia. Eikä eväätkään olleet lainkaan kehnommat. Voisipa jokaisen lauantain aloittaa näin.




Olimme tasan yhdeltätoista Zazabellassa. Muut naiset hävisivät vaaterekkien joukkoon kun itse menin odottelemaan myyjää kassalle. Sain odottaa hyvänkin tovin, kunnes kukaan tuli palvelemaan minua. Miespuolinen myyjä tiedusteli ystävällisesti asiaani ja kun kerroin, että olen varannut sovitusajan yhdeksitoista sain ohjeet kierrellä valikoiman läpi ja pistää mieleen ne puvut joita haluaisin sovittaa. Koska koimme hieman hankalaksi yrittää muistaa missä mikäkin mahdollisesti sovitettava mekko sijaitsee, kannoimme ne mekot kassan tuntumaan joita ajattelimme minun sovittavan.

Olin heti alusta lähtien pettynyt siihen, miten vähän sain myyjien apua sen lisäksi, että sovitusaikani oli lähtökohtaisestikin jo jonkin verran myöhässä. Palvelu ei mielestäni kriittisesti parantunut koko sinä aikana kun olimme liikkeessä. Kun olimme katsastaneet valikoiman ja valinneet sovitettavat mekot jäin odottamaan kassan ja pukukoppien tienoille palvelua. Sovitusalue oli täynnä nuoria tyttöjä, jotka kaikesta päätelleen olivat etsimässä vanhojentanssimekkoja. Tyttöjen lomassa ryntäili kaksi myyjää, joista toinen viimein ohjasi minut sovituskoppiin. Toisin kuin Morsiusgalleriassa jossa sovitushuone vastasi kooltaan ainakin kolmea tavallista sovistuskoppia, Zazabellassa sovituskoppi oli nimensä mukaisesti koppi. Seinät meinasivat tulla vastaan kun yritin sujahtaa sovitettaviin mekkoihin, joissa lähtökohtaisesti oli enemmän tai vähemmän muhkea helma.

Minua palvellut myyjä hoki hokemistaan miten pahoillaan oli, että heillä oli tällainen kiire, miten lauantait olivat aina tällaisia ruuhkapäiviä ja kuinka aina tulee kiirepäiville muuttujia joita ei osaa ottaa kunnolla huomioon etukäteen. Sain apua mekkojen päälle laittamiseen, mutta tilanteessa vallitsi kiireen ja jopa lievän paniikin tunne koko sen ajan, minkä liikkeessä vietin. Myyjä auttoi minut mekkoon, kiskoi nyörityksen joten kuten kiinni, ja hävisi sitten kuin lampun henki jonnekin vain ilmestyäkseen taas siinä vaiheessa, kun palasin peililtä takaisin sovituskoppiin. Ja sitten taas pahoiteltiin kiirettä, muuttujia ja ruuhkaa. Myyjä vielä lisäsi sovittelevasti, että saisin pitää sovituskopin itselläni koko sovituksen ajan, kun kerran olin oikein varannut ajan, normaalisti kun kopeissa pitäisi vuorotella niiden kanssa, jotka tulevat sovittelemaan mekkoja ilman ajanvarausta. Öh, vau, kiitos?

Sovitettavia mekkoja oli rekit pullollaan, mutta me valitsimme sovitettavaksi vain viisi pukua. Kaksi niistä oli lyhyemmällä helmalla ja ne päätyivät heti bumerangina takaisin rekkiin, sillä molemmissa mekon malli korosti vääriä muotoja kropassani (lähinnä vatsakumpuani). Kolmas sovitettava mekko oli itselleni mieluinen, sillä se vastasi malliltaan hieman Pricillaa. Puku ei kuitenkaan mennyt päälleni, edes huonosti, sillä se oli kokoa 36. Kun tiedustelimme myyjältä olisiko mallista isompaa kokoa sovitettavana saimme vastauksen, että kyseistä mekkoa oli vain se yksi kappale koko liikkeessä. Vaan kuinka ollakaan, seuraava sovitettavien mekkojen rekissä roikkuva kolttu olikin tämä sama malli, koossa 40! Kappas vain!

Mekko istui päälleni aivan hyvin ja pidin sen mallista, ja koska malli ei laskeutunut aivan niin alas lantiolle kuin Pricillassa, siinä tuntui jopa hieman helpommalta liikkua. Helman röyhelöt olivat kuitenkin niin harvaan ommeltuja, että helmasta tuntui näkyvän suorastaan läpi. Röyhelöt myös tököttivät omituisesti, jolloin sivusuunnasta katsottuna huomio meinasi kiinnittyä väistämättä alavatsani seudulle - josta vielä tuntui näkyvän läpi. Ei järin imartelevaa. Ei siis ollut unelmamekko tässäkään.

Lopuksi sovitettavana oli enää Kummin valitsema puku, joka ei vastannut lainkaan sitä, mitä olisin kuvitellut itselleni päälle. Malli oli kylläkin puolimerenneito josta pidän, mutta puku oli muuten hyvin tyköistuva, sileä ja kapealinjainen. Se oli pääasiassa pitsiä ja siinä oli pitkä laahus. Perin klassinen hääpuku siis. Pyörittelin jo valmiiksi silmiäni kun ahtauduin mekkoon kopissani, mutta olin luvannut toimia pukuleikin mallinukkena mikäli joku seuralaisistani haluaisi nähdä minut jossain tietyssä puvussa. Astuessani naisten eteen pääsin näkemään kolme innostunutta silmäparia joista ainakin yksi kostui kovaa kyytiä liikutuksesta. Peilin edessä oli itsekin myönnettävä, että puku oli oikein kaunis ja sopi vartalolleni todella hienosti, ennakkoasenteestani huolimatta.

Kyseessä oli Diane Legrandin Romance 6220-puku. Se oli kepeä, kaunis ja imarteleva, ja jopa mukana kuljettamani musta niittivyö sopi yllättävän hyvin sen päälle vyötärölleni.


Molemmat kuvat täältä.

Nyt sitten tuli se "ooh tämä se on, puku johon en olisi uskonut törmääväni, todellinen yllättäjä, the dress!" -fiilis? Ei tullut. Omituista kyllä, tulin hieman jopa surulliseksi. Puku aiheutti ihastuneet reaktiot sekä kaasoissani että äidissäni ja itsekin jouduin myöntämään, että malli oli äärimmäisen sopiva itselleni. Puku oli melkein täydellinen. Mutta se ei tuntunut ollenkaan omalta. Siitä puuttui se rock'n'roll, jota kuvittelin hääpuvussani olevan, enkä todellakaan saisi sen kummemmin punaisia korkokenkiäni kuin glitter-Conssejanikaan näkymään helman alta, sillä tässä mallissa helmaa ei voisi muokata samalla tavalla kuin esim. Pricillassa. Viimeistään vilkaisu hintalappuun varmisti, ettei kyseessä ollut minun mekkoni, mutta pieni alakuloisuus jäi silti matkaan.

Myyjä tuli tiukkaamaan olisinko valmis tekemään puvun suhteen jotain päätöksiä, jonka jälkeen olinkin valmis kiskomaan farkut takaisin jalkaan ja jättämään Zazabellan taakseni. Valitettavasti liike ei saanut pisteitä minulta, ei valikoimansa eikä etenkään palvelunsa perusteella. Ajanvaraus oli lähinnä muodollisuus, sillä viikon kiireisimpänä päivänä kaksi paikalla ollutta asiakaspalvelijaa otti vastaan jokaisen ovista sisään astelleen asiakkaan, ajanvarauksella tai ilman. Sen verran tulee antaa myönnytystä Zazabellan kiireelle, että kuulemma kolmas myyjä oli sairastunut vatsatautiin eikä siksi paikalla ollut tarpeeksi asiakaspalvelijoita. Mieluumin yksi puuttuva myyjä kuin palveleva vatsatautinen myyjä, mutta kaiken kaikkiaan Zazabella oli karvas pettymys enkä koe, että minulla on mielenkiintoa palata liikkeeseen vaikka mahdollisuudet löytää keskimääräistä halvempi morsiuspuku olisikin olemassa tämän liikkeen suhteen. Liikkeessä ei saanut kuvata, joten kahden itselleni sopivan puvun vertaileminen kotona ei ole käytännössä mahdollista.

Lähdimme sulattelemaan mekkoasiaa lounaalle, sillä päivän viimeiseen liikkeeseen, Muotitalo Tyynelään varaamani aika oli vasta klo 13. Suuntasimme Kuninkaankadulle Sakuraan ja ahdoimme itsemme täyteen ihania erilaisia susheja. Se oli ehkä pieni virhe, sillä lounaan jälkeen ajatus hidastui kriittisesti ja vaatteet rupesivat jo tuntumaan hieman ahdistavilta, mutta en silti kadu yhtä ainutta nautittua suupalaa. Lounas oli todellakin herkullinen!



Tyynelä oli siis viimeinen kohteemme morsiuspuvun etsinnässä. Saavuimme sovittuna ajankohtana paikalle ja meidät otti vastaan aivan asiallinen nuori myyjä, joka ohjasi meidät morsiuspukupuolelle. Puvut olivat rekeissä tiiviisti vierekkäin, ja kun myyjä oli tiedustellut minulta millaista pukua olisin hakemassa, pujahti hän rekkien väliin etsimään mahdollisia sovitusmekkoja. Lähtökohtaisesti toivomani mallin tiedustelu oli hieman turhaa, sillä liikkeessä ei ollut oikeastaan yhtään sellaista mekkoa. Itse asiassa jokainen sovittamani mekko vaikutti enemmän tai vähemmän samalta mekolta ja myyjä totesikin moneen otteeseen, että tämä 2017 vuoden muoti on pääasiassa pitsiä hieman erilaisella helmalla, laahuksella tai pääntiellä. Astuin kuitenkin kiltisti ehkä viiteen eri mekkoon pienessä sovituskopissa ja laahustin raadin eteen näytille. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei Tyynelästä löytynyt yhtään sellaista pukua, jota olisin voinut harkita itselleni.

Kummi kuitenkin muisti, että liikkeen ikkunassa oli ollut puku, jossa oli istuva yläosa ja röyhelöhelma ja tiedusteli voisinko sovittaa sitä ylleni. Myyjä pahoitteli, että kyseessä oli jo valikoimasta poistunut malli ja koko liikkeessä oli enää yksi mallikappale, joka sekin oli kokoa 36. Lähtiessämme Tyynelästä ihmettelimme porukalla vielä miksi ihmeessä liikkeen näyteikkunassa pidetään pukua, jota ei enää kyseisen liikkeen valikoimista löydy? Melko omituista. Tyynelässä oli kuitenkin asiallinen palvelu eikä puhettakaan kiireen tunnusta, joten sinne kannattaa suunnata jos etsii itselleen häämekkoa. Valikoima oli kuitenkin mielestäni todella yksitoikkoinen ja suppea, sillä vaikka mekkoja oli määrällisesti melko paljon, ne kaikki noudattivat tulevan vuoden trendiä eivätkä siksi tarjonneet kovin paljon variaatiota. Tyynelässä ei myöskään saanut kuvata.

Suuntasimme vielä lasilliselle Teerenpeliin, jossa kävimme läpi päivän tapahtumia. Siiderien äärellä päätimme palata vielä takaisin lähtöpisteelle eli Morsiusgalleriaan, sillä siellä kaikki asiat täsmäsivät niin palvelun kuin tarjonnankin suhteen. Morsiusgalleriassa kuitenkin huomasi, että päivä häämekkoja töllistellen aiheuttaa tietynlaisen lumisokeuden. Kaikki alkaa vain olla samaa valkoista massaa. Itse rupesin olemaan myös todella väsynyt jo tässä vaiheessa, joten vaikka lupasin kyllä kiltisti sovittaa mitä tahansa mekkoa päälleni, en ollut asiasta enää yhtään niin innoissani kun aikaisemmin päivällä. Jonotimme hetken Morsiusgallerian "ylimääräiseen" sovitushuoneeseen jota saa käyttää ilman asiakaspalvelijan apuakin, mutta koska huoneessa oli toinen asiakas sovittamassa liutaa mekkoja totesimme, että kyllä tämä jo tältä päivältä riittää.

Perin väsyttävä mutta silti ihana päivä päättyikin halauksiin kun hyvästelimme äitini kanssa Kummin ja Ninnun ja suuntasimme kotia kohti. Pukujen sovittelusta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, sillä erinomainen kokemukseni Morsiusgalleriasta asetti riman muiden liikkeiden kohdalla melko korkealle. Eikä kumpikaan, Zazabella tai Tyynelä päässyt sitä rimaa ylittämään. Kotona esittelin Diane Legrandin mekon kuvaa Tommille, jolle olin näyttänyt jo kuvaa The Dressin Pricillasta ja tiedustelin kummasta hän tykkäsi enemmän. Kuulemma Diane Legrandin puku oli huomattavasti hienompi. Sulhasen ääni meni siis myös klassiselle linjalle, pahus vieköön...

Mutta jos johonkin yhteiseen johtopäätökseen pääsimme morsiamen tehotiimin kanssa, niin ainakin siihen, että kalenterit tulee kaivaa uudestaan esille ja suunnitella toinen mekkoteemainen tapaaminen - tällä kertaa Helsinkiin! Sillä aikaahan vielä on. Kyllä se täydellinen mekko vielä löytyy. Löytyyhän..?

2 kommenttia:

  1. Samanlaiset fiilikset itellä noista liikkeistä. Morsiusgalleriassa sai ihan unelma palvelua ja mekkojakin oli vaikka kuinka paljon ja erilaisia. Tyynelässä oli muöyyjän mukaan vaan kaks mun kriteerejä (prisessamekko, paljon kirjailua pitsiä ja tylliä) vastaavaa mekkoo (vaikka ite näin niitä rekit pullollaan).. zazbellassa en ees mahtunu sovituskoppiin mekkojen kaa ja palvelu oli ihan paskaa vaikka oli varattu kans aika. Sinne ei tulis mentyä takas oikeestaa missään olosuhteissa.. morsiusgalleria vaan oli <3 ja sieltä sit ostinkin mun mekon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näin on, että Morsiusgalleriaa voi todellakin suositella suurella sydämellä. Zazabellasta jäi sellainen olo, että he vain pyrkivät myymään volyymiä ja siksi ottavat kaikki mahdolliset asiakkaat, ajanvaraus oli yhtä tyhjän kanssa. Toivoisin, että he panostaisivat myös palvelun laatuun jatkossa, sillä tällä hetkellä se ei ollut missään nimessä asiantuntevaa. Tyynelältä odotin hieman enemmän, joten koska odotuksiini ei vastattu jäi liikkeestä hieman kökkö vaikutelma.

      Ihanaa, että sun mekko on jo löytynyt! <3

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!