9. syyskuuta 2016

Morsiusgallerian Tullivapaat

Olemme kaasojeni ja äitini kanssa sopineet parin viikon päähän lauantaipäivän, jolloin kokoonnumme yhteen ja lähdemme kiertämään Tampereen hääpukuliikkeitä täydellisen mekon esikuvaa metsästääksemme. Lähtökohtaisesti ihanteenani olisi edelleen löytää puku käytettynä, sillä toivon saavani mahdollisimman paljon juhlatarvikkeista, koristeista ym. kierrätettynä. Toki olen valmis uudenkin puvun ostamaan, mutta silloin sen tulisi mahtua viidensadan euron budjettiini, enkä ole sen suhteen kovin optimistinen. Mutta hyvähän se on kartoittaa liikkeiden tarjontaa ja hintahaitaria, ties vaikka kävisi mäihä!

Kun sain vinkin Morsiusgallerian Tullivapaiden alkamisesta päätin kuitenkin aikaistaa häämekon metsästystä hieman, kovia alennusprosentteja lupailevasta liikkeestä puku meinaan saattaisi löytyä jopa uutena budjettini raameissa. Koska äitini asuu muualla ja molemmat kaasoni ovat päivätöissä, olin lähtökohtaisesti lähdössä Morsiusgalleriaan yksin. Positiivisena puolena tässä oli tosin se, että saisin lähteä myös ilman Sinttiä ja Papua, sillä Tommi on vielä tämän viikon kesälomilla. Ajatus pukujen katselemisesta yksin tuntui kuitenkin hieman yksinäiseltä hommalta, joten haastoin kavereiksi muodostuneista muista ensi kesän morsiamista itselleni seuraa, ja ihanat Noora ja Laura ennättivätkin mukaani heijastelemaan mielipiteitä sovittamistani puvuista. Jostain syystä sovitus jännitti aika paljonkin, ilman sen parempaa syytä. Omituista.

Viimehetken fiilikset liikkeen ulkopuolella.

Tullintorin yläkerrassa toimivasta Morsiusgalleriasta olin kuullut todella paljon positiivista palautetta muilta jo liikkeessä asioinneilta morsiamilta, joten odotukseni olivat aika korkealla paikan suhteen. Täytyy heti samaan hengenvetoon todeta, että en todellakaan joutunut pettymään! Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja avuliasta jo ensimmäisestä puhelinsoitosta lähtien, eikä laatu kärsinyt paikanpäällä ollenkaan - päinvastoin!

Saavuimme Nooran kanssa Morsiusgalleriaan sovittuna ajankohtana ja soitettuani tiskillä olevaa kelloa erittäin ystävällinen myyjä saapui opastamaan meitä mekkojen valinnan suhteen. Minulle varattiin suuri, siis todella suuri ja äärimmäisen siisti sovituskoppi, tai pikemminkin huone johon sain jättää laukkuni. Tämän jälkeen sain kuusi iloisen pinkkiä rinkulaa, joilla saisin merkata minua miellyttävät puvut. Kuulemma koosta ei tarvinnut murehtia, vaan niin pieniltä kuin suuriltakin näyttävät puvut onnistuisi sovittaa melko varmasti. Myyjä myös ohjeisti viittaamaan kintaalla mikäli puvussa olisi vaikkapa olkaimet joita ei oikeasti haluaisi, sillä kaikkia pukuja voisi jonkin verran muokata mieltymysten mukaan. Näillä ohjeilla rupesimme sitten Nooran kanssa käymään rekkejä läpi. Laura ennätti paikalle hieman myöhemmin.

Minulla oli aika vahva visio siitä, mitä puvultani haluaisin. (Aina niin ei kylläkään ole ollut. Aikaisempia häämekkopohdintoja voi käydä lukemassa täältä.) Puolimerenneitomallinen, mieluusti sydänpääntie ja muhkea helma. Koska minulla on edelleen fiksaatio punaisiin hääkenkiin, oli toiveissa joko epäsymmetrinen helma (edestä lyhyempi, takaa pidempi) tai lyhyellä helmalla oleva mekko. Olin melko varma etten pitäisi A-linjaisista puvuista ja täysin varma, ettei minulle sopisi merenneitomallin helma. Tai että ainakaan en onnistuisi joraamaan sillä aamuyöhön asti, joten se olisi poissuljettu. Liika blingbling sekä liiallinen romanttisuus olisivat ehdoton nou nou myös, vaikka jonkin verran blingiä ja pitsiä saisi puvusta löytyä.

Lyhyitä pukuja oli melko vähän, joten ne oli nopeasti katsottu läpi ja sain todeta, ettei niistä nyt ainakaan valmiina olisi edes sovitettavia yksilöitä minulle. Merkittävässä alennuksessa, siis 30% ja paremmalla alennusprosentilla olevia pukuja oli hieman enemmän, mutta niistä ei löytynyt mieluista myöskään. Ei yhtään sellaista, jota olin etsimässä. Vaati kaksi kierrosta ennen kuin sain kuusi merkkirinkulaani pujotettua niiden pukujen henkareihin, joita halusin sovittaa ja niistäkin vain yksi oli selkeästi sellainen, mitä olin kuvitellut hakevani.

Varsinainen sovittaminen oli hauskaa, joskin aika hikistä puuhaa! Myyjä oli erittäin mukava ja palvelun avulias linja jatkui koko puhisten ja ähisten suoritetun sovitusoperaation läpi. Koska itse olin kiikuttanut myös mahdolliset hääkorkkarini mukana, joutui myyjä melkein kaikista mekoista neulaamaan helmaa enemmän tai vähemmän edestä ylös jotta pääsisin visualisoimaan miltä edestä lyhennetty puku näyttäisi. Olin ottanut mukaan myös mustan niittivyön saadakseni hieman kuvaa siitä, miltä puku näyttisi asusteeksi suunnittelemani vyön kanssa. Itse vyö on vielä suunnitteluasteella, mutta tällä sain hieman hahmoteltua yhteensopivuutta.

Kokeilin suosikkiani ensimmäisenä, joka oli pienoinen virhe. Sen jälkeen kaikki muut näyttivät vääriltä. Sovituksessa varmistui myös se, että ennakkosuosikkini malleista, puolimerenneitomallinen ja runsashelmainen mekko, oli juuri sitä mitä hääpuvultani haluaisin. (Jos en siis löydä superihanaa lyhyttä mekkoa, mutta alan kyllä kallistua pitkän puvun puolelle.) 

Tämä oli järjestyksessään toinen sovitettava.
Ei ollut mieluinen tämä A-linjainen. :D
Tässä oli jo röyhelöä ihan tarpeeksi, mutta vyötärö ei ollut mieluinen, kuten ei yläosakaan.

Sovittaessani melko perusmallista A-linjaista mekkoa totesin, ettei malli todellakaan ole minua varten. Mutta sittenpä vedin päälleni hieman erilaisen A-linjaisen mekon, joka oli todella lähellä puolimerenneitomallia ja näytti päällä perin hyvältä! Mekko oli merkiltään White One ja malliltaan "Jacy", Tässä tosin jujuna oli röyhelöhelma joka viehätti omaa silmää. Kun sitten vedin ensimmäisen suosikkini uudestaan päälle varmistui, että juuri tämä malli on se, jota lähden puvultani metsästämään.

White One "Jacy"

Tällä hetkellä paras sovittamani mekko on The Dress -merkin "Pricilla" ivoryn värisenä. Ihmettelin myyjälle sitä, miten kaikki nykyään puhuvat ivorysta, se kun on suomeksi norsunluunvärinen. Kuulemma alan ammattilaisten on helpompi puhua väristä sen englanninkielisellä termillä, sillä tilaukset tehdään englanniksi. Ja välttääkseen asiakkaiden hämmennyksen he ovat omaksuneet ivoryn myös puhekieleen, josta se selkeästikin on levinnyt kansankieleen: kaikkialla myydään ivoryn värisiä helminauhoja, pukuja ja kenkiä. Omasta mielestäni tämä on hieman hassua, mutta niin kai se kieli muuttuu. Itse kyllä pidän norsunluunväristä.

The Dress "Pricilla"

Mekko oli lähtöhinnaltaan melkein 900 euroa, josta tulisi lokakuun ensimmäiseen päivään asti viidentoista prosentin alennus. Silloinkin puvulle tulisi noin 250 euroa enemmän hintaa mitä olen siihen budjetoinut, ja koska helma tulisi tilata edestä lyhennettynä nostaisi se hintaa vielä 75 eurolla. Toki aina on se mahdollisuus, että ostaa uuden ja myy sen sitten eteenpäin, jolloin puvulle ei tarvitse laskea aivan sitä summaa mitä siitä maksaa. Loppupeleissä kuitenkin epäilen vahvasti onko minulla varaa tai edes halua kasvattaa mekkobudjettia noin suurella summalla, mutta pidetään mieli avoimena! Tästä kokeilusta on kuitenkin hyvä lähteä liikkelle!



Morsiusgalleriaa en voi muuta kuin kehua. Sain äärimmäisen ystävällistä palvelua koko siltä ajalta mitä olen paikan henkilökunnan kanssa asioinut eikä minulle tullut ollenkaan epämukava olo, ei edes silloin kun myyjä kalasteli puvun hakasta irti alushousujeni pitseistä. (Älkää siis laittako pitsisiä alkkareita sovitukseen, ihan vain vinkkinä.) Tullivapaisiin olin ehkä hieman pettynyt, joskin pessimisti sisälläni olikin jo varoitellut, ettei huikeita alennuksia olisi ehkä kuin muutamassa mekossa, ja näinhän se lopulta olikin.

Sovituksen jälkeen palkitsin itseni kovasta duunista Arnoldsin hasselpähkinädonitsilla (hääkuntoon 2017 or not) ja huristelin bussilla kotiin näyttämään kuvat Papulle ja Tommille. Papu tuntui olevan asiasta isäänsä hieman kiinnostuneempi, mutta onhan poika puoliksi meikäläisen geeneistä kasattu. Parin viikon päästä sitten uudelle mekkokierrokselle!

4 kommenttia:

  1. Wau, mikä nainen ja mitkä kengät! Hyvä idea jättää ne näkyviin. Kaikki mekot näyttävät upeilta, etenkin se a-linjainen, josta et itse niin välittänyt. :D

    Tsemppiä mekon etsitään, ei varmasti oo helppoa, mutta kannattaa ottaa kaikki irti! Se on hieno fiilis, kun saa kauniin puvun päälleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kohteliasuudesta! <3 Tuntuisi kyllä väärältä piilotella hienoja kenkiä koko päivän helman alla, joten jotenkin ne pitäisi saada esille. Ehkäpä halkiolla, jos ei aivan koko matkalta edestä nostaen...

      Kyllä se oikea vielä löytyy ja aikaakin on. Mekon etsintä on hauska oma pieni seikkailunsa itsessään, joten täytyy ottaa koko prosessista kaikki ilo irti! :)

      Poista
  2. Kuulostaa mahtavalta reissulta, arvostan myös palkitsemisdonitseja. Mekin käytiin anopin kanssa vetämässä pullat sen jälkeen kun siellä käytiin.. :D Kyllä se oikea vielä löytyy!! Mihin meinaat mennä seuraavalle mekkokierrokselle??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hauska ensimmäinen sovituskerta! :) Seuraavalla kerralla suuntaamme Zazabellaan ja Tyynelään. Pitää harkita josko lähtisi katsastamaan vaikkapa Helsingin liikkeitä jokin viikonloppu talvemmalla...

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!