23. syyskuuta 2016

Morsian hääpäivänä - kokonaisuuden pohdintaa

Siinä missä häiden kokonaisuus alkaa pikku hiljaa tarkentua mm. väriteeman ja koristeiden osalta, oma juhlapäiväni look alkaa myös muokkautua jonkinlaiseksi selkeäksi kuvaksi. Ainakin omassa päässäni. Olen huomannut, että näkemykseni omasta morsiuslookista tasapainottelee yllättävänkin paljon perinteisten asioiden ja persoonallisten tekijöiden välillä. En esimerkiksi halua missään nimessä valkoisia, ehkä perinteisinä pidettyjä hääkenkiä, mutta pukuni pitää olla valkoinen. Vierastan huntuja todella paljon enkä voisi kuvitella omaan päähäni pitkää ihastuttavaa pitsilaahusta, mutta huomaan selailevani erilaisia linnunhäkki- eli birdcage-huntukuvia ja ihastelevani niiden keveyttä. Koska mm. blogin synttäriarvonnan (joskus kevättalvella, miten tämä aika oikein rientää?) yhteydessä esitettiin toive, että kasaisin jonkinlaisen yhteenvedon morsiamen oletetusta häälookista päätin tehdä sen niin pitkälle, mitä tämänhetkisillä vallitsevilla tiedoilla kykenen. Tavallaan onkin jännä palata vuoden päästä asiaan ja katsoa miltä todellinen häälook sitten näyttikään! 

Puku
Olen pohtinut tätä pukuasiaa jo aikaisemmin blogissani täällä. Olen selaillut tasaisin väliajoin eri suunnittelijoiden pukumallistoja etsien kuvien perusteella sitä täydellistä pukua. Lähtökohtaisesti etsiminen on hieman typerää, sillä olen asettanut puvulleni tiukan budjetin ja toivoisin löytäväni puvun käytettynä, jolloin toteutuisi yksi häidemme järjestelyihin vaikuttavista teemoista: kierrätys. En kerta kaikkiaan näe mitään järkevää syytä hankkia tuhansia euroja maksavaa valkoinen mekkoa, jota käyttää vain yhden päivän. Hääpuku ei ole minulle mikään suuri juttu mutta luonnollisestikin toivon, että se on paitsi kaunis, myös itseni näköinen.

Aikaisemmin vallinnut täydellisen pitsiselkämyksen metsästäminen on hieman siirtynyt taka-alalle ja olen ruvennut kallistumaan malliin, jossa ei ole hihoja tai sen kummepaa selkämystäkään. Tosin koska pidän pitsistä jostain järjettömästä syystä, yritän pitää mieleni avoinna vielä pitsisen selkäosankin puolesta. Samoin pitsiset hihat kummittelevat tasaisin väliajoin mielessä, eli katsotaan nyt millaiseen kolttuun sitä lopulta päädytään. Väri saisi olla norsunluunvalkoinen tai jokin muu valkoisen murrettu väri, puhtaanvalkoinen ei ole mieleeni juuri lainkaan. Sydänpääntie (sweetheart) aiheuttaa edelleen päässäni kysymysmerkkejä, sillä lähtökohtaisesti en pitänyt mallista lainkaan, mutta nyt sekin on ruvennut näyttämään peräti viehättävältä.

Pitkään kuvittelin haluavani pitkällä helmalla olevan puvun ja puolimerenneitomallinen puku on ollut ehdoton suosikkini. Asia sai lisävarmistusta kun kävin ensimmäisen kerran sovittelemassa pukuja ja sain koettaa ylleni lasketulla vyörätöllä olevaa, juurikin puolimerenneitomallista pukua jossa oli muhkea helma. Kuten esimerkiksi näissä Maggie Sotteron malliston Penny tai Cheyenne -puvuissa. Se näytti tuntui todellakin omalta mallilta.

Maggie Sottero Penny
Maggie Sottero Cheyenne. Molemmat kuvat Maggie Sotteron kotisivuilta.

Mutta olen myös viehättynyt puolipitkään, ns. tea length -malliin, joka tekisi tanssimisesta ja ylipäänsä mekossa olemisesta helpompaa. Englantilaisen True Bellen lanseeraamasta Brighton Belle -kokoelmasta löytyy monia kauniita pukuja, joita sovittaisin mielelläni. Puvut ovat lähtöhinnaltaan myös perin kohtuullisia, joten tässä tapauksessa voisi harkita jopa uuden puvun hankintaa.

True Belle - Brighton Belle, Bonnie-malli
True Belle - Brighton Belle, Betty ja Aubrey -mallit. Kaikki kuvat True Bellen kotisivuilta.

Vyö
Monet morsiamet hankkivat hääpukuunsa strasseilla ja/tai helmillä koristellun vyön. Vyö korostaa mielestäni mukavasti morsiamen vyötäröä ja ryhdittää monesti pukua sopivasti, joten olen itsekin aikaiseissa laittaa mekkoni kanssa vyön. Mutta en mitään helmivyötä, enkä kyllä valkoista. Tässä kohtaa aion toteuttaa erään tee-se-itse -projektin ja askarrella itselleni mustasta pitsistä, tekonahasta ja niiteistä vyön pukuuni. En ole vielä täysin päättänyt tuleeko siitä sidottava malli vai kiinnitetäänkö se jollain näppärällä mekanismilla selästä, mutta olen melko vakuuttunut, että vyö tullaan hääpäivänä mekon päällä näkemään.

Jo vuosia sitten suunnittelin käyttäväni häissäni eteläpohojalaasta helavyötä. Se olisi hauska muistutus omista juuristani ja sopivan rouhea elementti muuten niin puhtoisen häämekon lisukkeena, mutta helat ovat hieman joutuneet väistymään niittien tieltä ainakin suunnitelmissa. Omistan yhden helavyön ja paapaltani saisin varmasti hänen omansa lainaan niin halutessani, mutta koska perinteinen helavyö on vaalealla nahkapohjalla oleva messinkisen värisillä heloilla koristeltu vyö, ei se ehkä oikein sovi muuten värimaailmaan, jota ajattelin häissä toteuttaa. Näillä näkymin siis mennään niittivyösuunnitelmilla eteenpäin.

Varsinaista vyötä en ole vielä aloittanut, mutta lopputulos näyttänee hieman joltain tällaiselta:

Kuva täältä.


Kengät
Niin, ne kengät. Niistä nyt olen kirjoittanut jo aika runsaasti mm. täällä, täällä ja täällä. Mutta summa summarum: niiden tulee olla punaiset, "kiiltonahkaa" ja niissä tulee olla niittejä. Testiversiot tein tuossa jokin aika sitten. Ostin mustat nahkakorkkarit Fidalta ja tilasin kasan irtoniittejä Kiinasta, joten niillä oli hyvä suunnitella varsinaisten vihkikenkien ulkonäköä. Korkokenkiä aion käyttää juhlien alkupuolella ja kun jalat alkavat väsyä, potkaisen korkkarit nurkkaan ja siirryn jo hankkimiini punaisiin glitter-Converseihin. Kengät aiheuttavat haasteita myös puvulle, sillä haluan ehdottomasti, että kenkäni näkyvät, oli kyseessä sitten lyhyt tai pitkä helma.



Bolero
Häitämme juhlitaan elokuussa, sillä illat ovat silloin jo pimeitä mutta säät vielä (toivottavasti) lämpimiä. Jos oikein käy hyvin, aurinko paistaa ja lämmittää pitkin päivää sen verran, että illalla saa nauttia päivän jälkilämmöstä vielä ulkonakin. Olen kuitenkin hankkinut itselleni jotain lämmikettä olkapäille, jos vaikka häiden ajankohdaksi sattuisikin tulemaan Suomen kesälle perin ominainen sadepäivä. Pari vuotta sitten tein ex tempore oston Tori.fi:stä ja hain Ylöjärveltä menneen kesän morsiamelta myyntiin tulleen pitsiboleron, joka on nyt nököttänyt vaatehuoneessa henkarissa odottamassa mahdollista käyttöä. Täytyy kuitenkin todeta, että bolero saattaa jäädä käyttämättä. Olen nimittäin saanut fiksaation nahkaboleroon tai -takkiin ja haluaisin ehdottomasti käyttää sellaista hääpäivänä, mikäli bolerolle tai takille on tarvetta. Nahka sopii rokahtavaan juhlaan ja erityisesti hieman rokahtavalle morsiamelle kuin nenä päähän, ja sekin niittivyön ja kenkien ohella rikkoo hieman valkoisen morsiusmekon linjaa. Yksi nahkainen bolero löysi tiensä meille, jälleen kerran Torin kautta, tuossa vuosi sitten, mutta se vaatii kyllä aikamoisen Hääkuntoon 2017-projektin ennen kuin tämä morsian mahtuu sitä käyttämään... Toivotaan, että kilot lähtevät helposti!

Kuvat täältätäältätäältä ja täältä.
Kuvat täältä (Pinterest) ja täältä.


Hiukset
Aikoinaan, vuosia sitten kuvittelin, että häitä varten täytyy kasvattaa pitkät hiukset. Mitenkäs sitä muuten mitään hääkampausta saisi aikaan? Olen jopa kerran ollut tilanteessa, jossa hiustenkasvatusprojekti oli jo aloitettu ja oli raastavaa tuijotella aamuisin peiliin, josta ohuet hapsottavat projektihiukseni ilkkuivat päivä toisensa jälkeen ja saivat kaipaamaan itselleni ominaisempaa lyhyttä mallia. Tällä kertaa päätin siis hyvissä ajoin, ettei minulla todellakaan tarvitse olla mitään nutturakampausta omissa häissäni. 

Tällä hetkellä olen suosinut aikaisemman irokeesin sijaan toiselta puolelta pitkää hiusmallia. Oikea ohimoni siis lyhyennetään ihanan parturi-kampaajani toimesta noin neljän viikon välein, vasen puoli saa kasvaa pituutta. Tällä aion mennä siihen asti, kun se tuntuu omalta. Kieltämättä kesää kohden mentäessä, kun hiusten värikin alkaa taas muuttua talven ruskean jälkeen enemmän punaiseksi, alkaa lyhyt keesi houkuttelemaan entistä enemmän... Mutta ainakin vielä olen pitänyt todella paljon tästä mallista, joten varmaan pyrin jatkamaan tällä vielä jonkin aikaa. Ja onhan se vaan fakta, että tällaisella hiuspituudella saa jo hieman hiuksiin volyymia jo omasta takaa, joka mahdollistaa jonkinlaisen kampauksen tekemisen hääjuhlaa varten. Keesi varmaan pysyy tavalla tai toisella mukana kuvioissa, ja tällä hetkellä olen hakenut inspiraatiota hääkampaukseen tällaisista kuvista:

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Väriksi olen haaveillut juuresta tummaa tukkaa, joka sävytettäisiin joko raidoin tai latvoista kokonaan punaiseksi. Punainen on tuntunut omalta väriltä jo pitkään ja sen jälkeen kun rupesin värjäämään hiuksiani pelkästään itse kotona (eli kun rupesin pihtailemaan rahoissa), olen pääasiassa värjännyt koko kuontalon kerrasta samalla värillä. Ehkä häitä varten tulee käytyä ammattilaisen näpeissä, jotta väristä tulee siisti ja tasainen.

Huntu
Alunperin vierastin ajatusta hunnusta todella paljon, mutta nyt olen hieman taipumassa vihkitoimituksen ajaksi käyttämään linnunhäkki- eli birdcage-huntua, mikäli sopiva sellainen löytyy. Samalla ajatuksissa pyörii eräs perintönä saatu pääkoriste, josta varmaan kirjoitan erikseen oman juttunsa jossain vaiheessa... En vain tiedä sopiiko se linnunhäkkihunnun kanssa ja jos ei, niin taivunko ennemmin käyttämään kyseistä perintökalua vai hankinko uuden hunnun. Mutta hunnulle on siis vahva varaus hääasusteissa, katsotaan miten käy!

Kuva täältä.

Korut
Korut tuottavat hieman päänvaivaa. Tavallaan haluaisin käyttää ehkä jotain perintönä saatua, tarinan kantavaa korua. Tarinaa ja suvun perintöä löytyy toki jo ainakin kihlasormuksestani, sillä siinä on käytetty mummiltani perittyä keltakultaa. Kaulakorua en usko haluavani käyttää, joten korut todennäköisesti tulevat rajoittumaan korvakoruihin, sormuksiin ja mahdollisesti rannekoruun. Haluaisin ehdottomasti käyttää ns. aitoja koruja, en siis Glitteristä tai Tigerista hankittuja pukukoruja, vaikka niissäkin on kauniita yksilöitä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kyllä aikuisella naisella pitäisi oikeaa jalometallia olla häissään päällä... Ja kun koruja kuitenkin löytyy sekä itseltä, että äidiltäni, joten valinnanvaraa on. Äiti varmasti lainaa minkä tahansa kulta- tai hopeakorun jonka haluaisin päälleni laittaa juhlassa. Mummaltani jäi joitakin helmikoruja joita voisin harkita käyttäväni, mutta en ole ehkä aivan helmien ystävä kuitenkaan.

Olen saanut Tommilta muutaman korun yhteisen taipaleemme aikana. Etenkin hopeiset Kalevala Korun Venla-sarjan korut ovat kovassa käytössä lähes päivittäin, mutta ovat mielestäni aivan liian arkiset hääjuhlaan eivätkä täysin ehkä sovi muuten kokonaisuuteen. Monesti erilaisilla toreilla (esim. Turun keskiaikaisilla messuilla ja viimeksi Tampereella vapputorilla) ihastelin suomalaisena käsityönä valmistettuja Valo korun hopeakoruja. Etenkin Hopeasiipi-mallisto viehättää ja vinkkasinkin Tommille, että jos joskus muodostuu ongelma mitä hankkia lahjaksi, ainakin nämä korut saisivat hyvän kodin meikäläisen korurasiasta.

Vielä kuitenkaan koruasia ei ole mitenkään selvä, joten katsellaan mihin koristuksiin reilun vuoden mittaan päädytään.

Kynnet
Omat kynteni ovat kerrassaan järkyttävät. Ne kasvavat epätasaisesti, katkeavat pienemmästäkin törmäyksestä ja katketessaan tekevät sen vieläpä todella pitkältä niin, että varmasti sattuu. En juurikaan välitä asiasta, sillä käteni ovat käyttöä varten eikä niiden tuijotteluun kukaan käytä niin paljon aikaa, että niitä tulisi sen kummemmin kaunistaa. Työskennellessäni muutaman kesän naisvaltaisella toimistoalalla tuijottelin muiden naisten huoliteltuja rakennekynsiä ja mietin paristi olisiko itsekin pitänyt panostaa edes muiden kahvitaukojen hyvinvointiin käyttämällä omatkin räpylät huollossa. Mutta kun kulutin aamuisin ennen töihin menoa tunnin työpaikan kuntosalilla totesin, että viimeistään levypainojen välissä kalliit rakennekynnet kärsisivät peruuttamattomasti ja jätin asian sikseen.

Nyt pieni sisäinen turhamaisuuteni yrittää kuiskuttaa myrkyllisiä sanoja korviini ja kertoo, että yhden prinsessapäivän kruunaisi huolitellut ja kauniit kynnet. Olisin kuitannut moisen pelkällä olankohautuksella, ellei internetin ihmeellinen maailma olisi pettänyt jälleen kerran ja tarjoillut jotain, mitä tuntuu olevan vaikea vastustaa. Nimittäin niitä niittejä.

Kuva täältä.

Nimettömään niittejä ja muihin sormiin klassinen ranskalainen manikyyri? Olispa vaan aika hiano... Mutta, aikuisten oikeasti, kynnet ovat asia josta säästän ensimmäisten asioiden joukossa. Joten tämä saattaa jäädä pelkän ajatusleikin tasolle.

Laukku
Kuulemma sellainenkin on kätevä, etenkin jos haluaa varautua yllättäviin liikutustiloihin paperinenäliinoilla tai korjata päivän mittaan huvennutta huulipunaa. Vaikka laukku kuuluikin omassa häähankintalistassani enemmän sinne turhakkeiden-kategoriaan, jotenkin ihmeellisesti päädyin kuitenkin tilaamaan kiinakaupasta itselleni laukun, jota ajattelin hääpäivänäni käyttää. Se on punainen, siinä on pääkallo, ja se on todella hieno. Käy lukemassa lisää häälaukkuhöpinöitäni täältä

Alusvaatteet
Kunhan ovat mukavat ja mahdollisimman näkymättömät niin hyvä. Hääpäivän alusvaatteet ovat selkeä pihistyksen kohde, sillä niitä ei tule näkemään kukaan muu kuin mahdollisesti kaasot samalla kun itse ahtaudun hääpukuun sekä epäoletettavasti mutta toki mahdollisesti sulhanen, jos satumme pääsemään samaan aikaan ja samaan paikkaan nukkumaan hääyönämme. Jossa tapauksessa pääpaino taitanee olla sanalla nukkumaan, eli on herttaisen yhdentekevää kuoriudunko mukavista tukirintaliiveistä ja mummoalkkareista vain kaatuakseni peiton alle koisimaan. Ja kuka väittää, että romantiikka on kuollut?

Mitäs muuta?
Siinähän se hääpäivän kokonaisuus on jo aika pitkälti, siihen nähden mitä sitä on ennättänyt tässä vaiheessa miettiä. Moni asia on vielä auki, monesta yksityiskohdasta on olemassa vasta hataria mielikuvia ja joistakin asioista, kuten meikistä en osaa sanoa juurikaan tuon taivaallista. Ajattelin vain selittää joskus tulevaisuudessa koemeikissä perin ihmeellisiä luonnehdintoja toivomastani lopputuloksesta ja jättää langat asiantuntijan osaaviin käsiin. 

Morsiuskimppu on toinen asia, jota en ole sen enempää vielä ajatellut. Jotain visiota muodosta ja siinä käytettävistä kukista on, mutta kimpun suhteen en koe olevan vielä mitään kiirettä vielä (joskaan ei nyt hirveästi missään muussakaan). Palataan siihenkin sitten myöhemmin.

Jäikö jotain äärimmäisen tärkeää käsittelemättä? Onko jotain, mitä jokaisella morsiamella tulee hääpäivänään olla päällään? Miltä kuulostaa?

3 kommenttia:

  1. Kattavan listan olet kyllä saanut aikaiseksi! Erittäin hyvää pohdintaa aiheen tiimoilta. Ei tule nopeasti edes mieleen, että tarvitsisi noin moneen asiaan uhrata aikaa ja mielenkiintoa. :D Minä kun jaksan suurinpiirtein neljästi vuodessa laittautua kunnolla. :D

    Ajattelen, että nykypäivän morsiamella ei tule olla mitään, mitä hän ei itse halua. Edes mekko hääpukuna ei ole välttämätön, olen nähnyt netissä esimerkiksi upeita housupukuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa, että tätä listaa pohtiessa meni hetki jos toinenkin! :D Itse olen aika minimalistinen laittautuja, tukka on pääasia (ehhe he) ja jos ennätän/jaksan, niin yritän sutia jotain meikkiä silmiin. Mutta aika paljon hiippailen pipopäänä ja silmälasien taakse piiloutuneena, ja sekin on fine.

      Ehkä itse koen tuon hääpäivän aika suoraan sellaisena Päivä Prinsessana -kokemuksena. Silloin voi mennä hieman överiksi omasta näkökulmasta ja panostaa itseensä, kunhan vain pysyy omalle tyylilleen uskollisena. :)

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!