12. elokuuta 2016

Vauvamaisia harrastuksia

Papu palasi nyt elokuussa takaisin hoitopaikkaansa tiistaista torstaihin. Tyyppi olikin jo kovasti kaivannut sekä hoitotätiä että kavereitaan, eikä parin kuukauden yhteinen loma aiheuttanut lainkaan eroahdistusta vaikka olin hieman huolissani asiasta. Papu on alusta alkaenkin viihtynyt yksityisessä perhehoitopaikassaan, joka sijaitsee oman kotimme kanssa samassa kerrostalossa, vain toisessa rapussa.

Nyt kun Papu on kolme päivää viikossa hoidossa mahdollistaa se eri tavalla harrastamisen Sintin kanssa. Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet lomailusta huolimatta sen verran hektisiä, että on tuntunut epäreilulta molempia poikia kohtaan kun kummallekaan ei liikene niin paljon aikaa kuin haluaisi. Vauva saa sylittelyä isoveljen päiväunien aikaan mutta on muuten joutunut antamaan sylissä tilaa leikki-ikäiselle, joka osaa perin äänekkäästi ja toisinaan jopa valloittavasti vaatia oman äitinsä ja isänsä huomiota.



Me siis olemme ruvenneet harrastamaan myös Sintin kanssa. Viettämään hieman yhteistä laatuaikaa kahdestaan. Yhteisten vaunulenkkien ohella olemme kunnostautuneet sosiaalisissa tapahtumissa osallistumalla mm. ryhmäneuvolaan ja aloittamalla pari uutta lorutteluryhmää. Toinen laulu-loruhetki otetaan yhdellä Tampereen perhetuvista, joista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. Tampereen Ensi- ja turvakoti ry:n perhetuvilla järjestetään paljon erilaista ohjelmaa eri-ikäisille lapsille ja heidän vanhemmillen. Vauvakahvilassa äidit saavat hetkeksi istahtaa kahvikupposen ääreen ja luovuttaa vauvan osaavien ja ihanien työntekijöiden käsiin. Kahvin kanssa on aina jotain pientä tarjolla, vaikkakin itselleni tärkeintä on muiden äitien ja kaiken kaikkiaan aikuisten seura. Vauvat usein köllöttelevät melko tyytyväisinä tuvan olohuoneen lattialla peiton päällä, ja isommille sisaruksille on oma leikkihuone täynnä leluja, kirjoja ja puuhailtavaa. Kun kahvit on juotu keräännytään peiton laidalle omien vauvojen luo, käydään esittelykierros ja kierrätetään jokaisella vauvalla lorupussi, josta saa noukkia itselleen lorun tai laulun. Usein isommatkin lapset osallistuvat loruhetkeen mielellään, eivätkä lorut ainakaan tähän mennessä ole vielä loppuneet kesken.




Toisen laulu-loruhetken tarjoaa Tampereen Kaupunkilähetyksen Kimpassa-toiminta, joka jalkautuu keskustan toimipisteeltään eri lähiöryhmiin ympäri kaupunkia. Me käymme oman alueemme lähiöryhmässä, johon meiltä on vain reilun kymmenen minuutin kävelymatka. Nimestään huolimatta Kaupunkilähetys ei viittaa mihinkään uskonnolliseen organisaatioon, vaan se on täysin avoin kaikille uskontokunnasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Toimintaa tuetaan Raha-automaattiyhdistyksen ja kaupungin toimesta, joten sekä lähiöryhmät että kaupungissa Kaupunkilähetyksen toimitiloissa järjestettävä toiminta on osallistujilleen maksutonta. Keskustassa pitäisikin käydä jossain välissä tutustumassa siellä järjestettävään ohjelmaan.



Kävin jo Papun kanssa näissä Tähtipiireissä, joissa noin puolen tunnin ajan kommunikoidaan vauvojen kanssa erilaisten lorujen ja laulujen avulla. Lorujen aikana tärkeintä ei tokikaan ole täydellinen laulusuoritus, vaan yhteinen hetki oman vauvan kanssa ohjatusti laulellen, silitellen ja kosketellen. Olimme Tähtipiirissä tällä viikolla ensimmäistä kertaa Sintin kanssa ja hyvin poika jaksoi ihmetellä muita vauvoja ja osallistua hymyillen ja sätkien eri loruihin. Taisi olla sen verran intensiivinen aamupäivä, että jätkä nukkua porskutti ensimmäisen kerran pitkät iltapäiväpäikkärit. Itse en meinannut keksiä mitä olisin tuolla ajalla tehnyt, niin varma olin että tyyppi ponkaisee hereille heti kun aloitan jonkin kodinhoidollisen tehtävän. (Katsoin sitten varmuuden vuoksi yhden elokuvan enkä tehnyt mitään kotitöitä.)

Tällä viikolla alkaa näiden lorutteluhommien lisäksi vielä yksi harrastus, johon tosin voimme osallistua koko perhe. Nimittäin vauvauinti. Papun kohdalla vauvauinnissa kävivät vain Papu ja Tommi. Se oli heidän jokaviikkoinen isä-poika -hetki jonka aikana minä sain suloisesti vedellä unta palloon vielä ylimääräiset pari tuntia kotona. Toki minäkin kävin muutaman kerran altaassa katsomassa miltä homma näytti, mutta pääasiassa Tommi hoiti kaikki vauvahommat uintipäivinä, syöttämistä myöten, sillä Papu oli tuolloin jo pelkällä pulloruokinnalla.

Minulle (ja varmasti myös Tommille) oli todella tärkeää, että Tommi ottaisi saman isä-poika -hetken myös Sintin kanssa, joten ilmoitin pojan nyt syksyllä alkavaan ryhmään. Koska Papu kuitenkin nauttii uimisesta ja vedellä läträämisestä aivan valtavasti, lähdemme uintihommiin koko poppoo. Tommi saa bondata kuopuksen kanssa ja me saamme Papun kanssa hurjastella vesiliukumäessä, loiskutella lastenaltaassa ja kaataa ämpärillä vettä kumiankan päälle. Mikäs sen mukavampaa!

Aika vaihtaa uv-uimapuku uimavaippaan ja suunnata sisätiloihin uimaan. Onneksi kuitenkin  kesälläkin oli uintikelejä!

Aika aktiivinen on vauvan viikko kun sitä tarkemmin ajattelee. Vaunulenkkejä, lauluja, loruttelua ja vielä uinti päälle. Mutta pojan ehdoillahan sitä toki harrastetaan ja onkin mukava, että niin moni vauvan kanssa puuhailtava asia on itselle täysin ilmaista, tai korkeintaan omaehtoisen summan varassa. Silloin ei ole suurta kynnystä jättää joku päivä menemättä, jos Sintti ilmaiseekin haluttomuutta osallistua yhtään mihinkään.

Jatkoa ajatellen Sintti voisi osallistua isä-vauvasirkukseen Tommin kanssa, samoin kuin Papu aikoinaan osallistui. Itseäni on jo Papun vauva-aikana houkuttanut värikylpy, mutta emme koskaan mahtuneet ryhmiin mukaan. Onnistuihikohan tällä kertaa Sintin kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!