1. elokuuta 2016

Lasten kanssa hääjuhlissa

Täällä taas on syöty omia sanojaan oikein urakalla. Olen usein osallistunut keskusteluun "lapset häihin vai ei" ja ollut aina, aina kielteisellä kannalla. Toki, jokainen saa tehdä kuten itse haluaa, siispä sisällyttää lapset omien häidensä vieraslistaan tai rajata juhlat vain aikuisille. Itse olen aina kommentoinut tähän lapsikeskusteluun, että näin pienten lasten vanhempana en loukkaantuisi vaikka kutsu koskisikin vain aikuisia, enkä missään nimessä ottaisi omia lapsiani häihin mukaan, muun muassa syistä joista voi lukea täältä.

Ja tadaa! Millä kokoonpanolla olimmekaan juhlimassa häitä lauantaina? Koko perheen voimin!



Saimme keväällä postin mukana kutsun osallistua lapsuudenystäväni ja hänen morsiamensa häihin, jotka pidettiin Etelä-Pohjanmaalla nyt viikonloppuna. Ihanaa! Viime kutsusta olikin omalla kohdallani vierähtänyt jo sellainen seitsemän vuotta, joten oli todella kivaa saada kyseinen kutsu. Eikä vähiten siksi, että juhlissa olisi hauska fiilistellä omia tulevia juhliamme vieraan näkökulmasta. Kutsu oli osoitettu minulle, Tommille sekä Papulle, joten lapsenkin saisi ottaa mukaan.

Tosin enhän minä sellaista tekisi. Hääthän ovat lapsille tylsiä, niissä vain pönötetään, ruokakin on varmaan enemmän aikuiseen makuun, ja ainakin näihin häihin kuuluisi osana alkoholi. Jota itsekin mielelläni nauttisin sen sijaan, että juoksentelen yhden melkein kaksivuotiaan perässä pitkin juhlatilaa. Luonnollisestikin sopisin vanhempieni kanssa, että lapset saisivat jäädä heidän hoiviinsa hääjuhlan ajaksi, aivan kuten olin tähän asti aina suunnitellut.

Paitsi että eipäs sittenkään. Vanhempani luonnollisestikin saivat kutsun samoihin häihin, onhan kyseessä myös heidän perhetuttunsa aivan samalla tavalla kuin minunkin kohdallani. Vanhemmillani oli vielä ehkä asteen verran suurempi syy osallistua juhlaan, sillä äitini on sulhasen äidin kanssa paras ystävä, vanhempani ovat sulhasen veljen kummeja ja... noh, he ovat perheen kanssa paljon enemmän tekemisissä kuin me. Eli eipäs Etelä-Pohjanmaalla ollutkaan lapsenvahtia käytettävissä.

Tietenkin Sintti olisi hankaloittanut lapsenvahdin käyttöä joka tapauksessa, sillä tyyppi roikkuu edelleen rintaruokinnassa enkä kovista uhkailuistani huolimatta (palaan tähän ehkä hieman myöhemmin) ole raaskinut jättää tyyppiä paria tuntia pidemmäksi aikaa ilman rintavarustustani. Joten lopputuloksena olimme lähdössä hääjuhlaan koko perhe, lapsineen päivineen.

Imettäjä valmiina juhliin!

Kutsussa oli nätisti ilmoitettu, että perheen pienempien toivotaan poistuvan hääjuhlasta kello 21 mennessä. Me rajasimme lasten osallistumista myös juhlien alkupäästä, sillä Tommi jäi poikien kanssa vanhempieni luokse kirkollisen vihkimisen ajaksi. Sain siis herkistellä tippa silmässä vihkimisen ajan kirkossa aivan itsekseni vanhempieni ja veljeni seurassa Tommin valvoessa Papun päiväunta ja pyrkiessään viihdyttämään Sinttiä parhaan taitonsa mukaan. Vihkitoimitus olikin todella liikuttava kaikessa lyhykäisyydessään, oma "kotikirkko" tuntui aivan oikealta paikalta pariskunnan yhteisen avioliiton alkutaipaleen aloittamiselle ja kirkosta poistumisen yhteydessä kanttorin soittama Star Wars -teema paketoi koko vihkitoimituksen erinomaiseksi paketiksi. Kirkon edustalla hääpari ympäröitiin saippuakuplapilvellä jonka jälkeen vastanaineet hurauttivat hääkuviin upouudella BMW:llä ja me kiiruhdimme pukemaan poikia juhlatamineisiin.



Papu oli kertakaikkisen innoissaan siitä, että menisimme aivan oikeisiin juhliin. Hän kantoikin pikkuista puvuntakkiaan kuin isompikin herrasmies ja juhlapaikalla sanoi sekä sulhaselle että morsiamelle käsipäivää, vaikka hieman taisi jännittää kun paapan lahkeessa piti roikkua samalla. Papulle oli nimikoitu oma paikka pöydän päästä ja tyyppi jaksoi hienosti istua ruokailun ajan, joskin kyllä siinä riitti niin isille, mummille kuin paapallekin hommaa kun aina tylsistymisen hetkellä Papu halusi kiertää juhlatilaa, pompottaa koristeena olevia ilmapalloja ja tanssahdella pöytien keskelle jätetyllä tanssilattialla.

Minä sulauduin juhlatilan peräseinään Veljekset Keskiseltä löytämässäni Mamaliciousin juhlamekossa ja hyssyttelin tai hauskuutin Sinttiä aina tämän hereillä ollessa. Juhlapaikalla ei ollut erillistä lastenhoitohuonetta, mutta näppärä kaaso kantoi erilliseen pukuhuonetilaan ylimääräisen penkin joten saatoin käydä ainakin imettämässä hieman syrjemmässä. Naureskelin erään toisen nuoren äidin kanssa, että täällähän on varsinainen VIP Lounge, oikea tissibaari, kun kävimme yhtä aikaa syöttämässä pukuhuoneessa, minä Sinttiä ja hän viiden viikon ikäistä tyttövauvaansa. Taisimme olla aikamoinen näky työnnellessämme rattaita peräseinän tuntumassa, molemmilla samanlaiset (mutta onneksi sentään eriväriset) juhlamekot päällä.

Hieman oli tuota tavaraa mukana...



Niin. Never say never, jälleen kerran. Mitä mieltä sitten olen siitä, kuinka lapset sopivat hääjuhlaan?

Edelleenkin olen täysin sillä kannalla, että jokainen hääpari saa aivan mielivaltaisesti rajata lapset omista juhlistaan pois. En olisi ollut loukkaantunut vaikka saamassamme kutsussa olisikin lukenut, että juhlat ovat K-18 eikä lapsia toivota paikalle. Tosin silloin itseltäni olisi jääneet nämä häät välistä, ja se olisi ollut tietenkin perin harmillista. Koska omat vanhempani osallistuivat samoihin juhliin ei minulla olisi ollut henkilöä jonka hoiviin jättää esikoista, enkä olisi raaskinut jättää Sinttiä varmaankaan koko juhlan ajaksi pulloruokinnalle. Juhlat olisivat siis jääneet näkemättä.

Tosin tälläkin järjestelyllä juhlat jäivät osittain kyllä näkemättä. Onneksi Tommi ennätti kulkea Papun perässä ympäri juhlatilaa silloin, kun käynnissä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa. Tommin syödessä juhlaruokaa jompi kumpi vanhemmistani viihdytti poikaa ja osallistui myös tämän syöttämiseen kun Tommi oli ennättänyt hakea Papullekin oman lautasellisen perunaa, lihapullia ja kalaa. En siis joutunut olemaan esikoisen suhteen sen kummemmin vahtivuorossa. Minä söin viimeisten joukossa, sitten, kun muut perheenjäseneni (sekä aika pitkälti kaikki muutkin vieraat) olivat jo syöneet ja Sintti oli viimenkin nukahtanut matkarattaisiin. Ohjelman aikataulusta johtuen kakku tarjoiltiin melko myöhään, jolloin Tommi oli laittamassa Papua vanhempieni matkailuvaunuun nukkumaan ja Sintti oli juuri herännyt torkuiltaan. Tommi siis nukutti esikoista, minä syötin kuopusta. Lopputuloksena neljän tai viiden eri kakun kakkubuffetista saimme maistaa ainoastaan yhtä kermakakkua muiden jo loputtua. Kun varsinainen ohjelma alkoi Tommi oli edelleen päivystämässä asuntovaunulla ja minä yritin saada Sinttiä nukkumaan juhlatilan ulkopuolella, sillä sisällä juhlatilassa alkoi olla paitsi todella kuuma, myös aika kova meteli. Jätin Sintinkin Tommin huolehdittavaksi muutaman puheen sekä häätanssin ajaksi, sillä ne halusin kuulla ja nähdä. Sitten kirmasin takaisin pihalle, jossa Sintti osoitti jo selvästi ettei aikoisi nukkua näin normaalioloista poikkeavassa tapahtumassa. Kun baari aukesi puoli kymmenen aikaan ja juhlaväli valui juhlatilasta ulos haukkamaan happea Sintti huusi jo suoraa huutoa ja Papukin hyppi tasajalkaa matkasängyssään aivan ylikierroksilla. Me kiitimme juhlaparia ja pakkasimme pojat autoon ja suuntasimme mumpalaan (mumman ja paapan kotiin).



Oli ihanaa osallistua häihin, mutta olisi ollut vielä ihanampaa jos häistä olisi päässyt oikeasti nauttimaan. Olin ilahtunut siitä, miten hienosti Papu juhlissa käyttäytyi, oli hienoa, että saimme lähipiiriltäni apua lasten kanssa, ja oli mukava huomata, että juhlissa oli paljon muitakin lapsia jotka ottivat oman tilansa, nauttivat koristeiden pompottelusta ja pupersivat perunaa pöytäliinalle. Huomasin kuitenkin olevani koko ajan suorittavan äidin tilassa. Mietin oliko Papu jo syönyt tai juonut tai pissannut vaippaansa. Oliko se minun lapseni, joka pamautti ilmapallon rikki? (Oli se.) Mitä kello on, joko pojan pitäisi päästä nukkumaan? Missähän evääksi otettu puuro on? Ja sitten mietin Sinttiä. Läkähtyyköhän poika tuolla vaunuissa? Onnistuikohan imetys ilman, että maitoa on puvulla? Herttijukeli, muistinko laittaa puvun imetysläpät kiinni kun lähdin VIP Loungesta? Eihän vauva itke puheiden aikana?

Lopulta mumpalassa mietimme Tommin kanssa vielä hieman ennen puolta yötä, että miten ihmeessä saamme Papun nukahtamaan unille, tyyppi kun kävi niin ylikierroksilla juhlien jäljiltä ettei meinannut rauhoittua ollenkaan. Itse tajusin, etten ollut koko päivänä käynyt vessassa lainkaan.

Jos kyseessä olisivat olleet minulle todella läheisen pariskunnan häät olisin ollut todella pahoilla mielin siitä, että otin lapset mukaan juhlaan. Nyt juhlat olivat mielestäni aivan onnistuneet omasta puolestani, sillä vaikka Papu valvoi pisimään kuin koskaan ennen ja vaikka Sintti karjui hysteerisesti koko automatkan juhlapaikalta mumpalaan, pääsimme osallistumaan juhlaan. Päivä ei ollut niin haastava mitä hieman kauhulla odotin, mutta ei se myöskään ollut niin mukava juhlapäivä mitä olisin sen mielelläni suonut olevan.

Meillä on edelleen omien häiden lapsiasiat auki emmekä ole päättäneet toivotammeko lapset ylipäänsä tervetulleiksi vai emme, tai että mikä omien lastemme rooli kyseisenä päivänä oikein on. Se on kuitenkin edelleen varmaa, että itse en aio olla omien lasteni lastenvahtina omissa häissämme. Sinä päivänä haluan olla ensisijaisesti hääpäivästänsä nauttiva morsian. Äiti ennätän olla kaikkina muinakin päivinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!