18. elokuuta 2016

Hääkampaus vai hääperuukki?

Nyt kun ennätin avautua imettämisen "ihanuudesta" (täällä) täytyy lisätä samaan kategoriaan vielä yksi perin ärsyttävä asia: hiustenlähtö. Asia joka tavalla tai toisella liittyy myös hääpäivään.

Minulla on todella ohut hius. Siis naurettavan ohut. Se ei ole sinänsä haitannut sen jälkeen kun totesin, etten niin hirveästi piittaa pitkästä tukasta ja leikkautin lyhyen mallin, jota olen varioinut lyhyestä pystytukasta irokeesiin vuosien kuluessa. Nyt sellaisen vuoden ajan olen ylläpitänyt toiselta puolelta lyhyttä, toiselta puolelta pituutta kasvavaa mallia ja ajattelin jatkaa samaa linjaa ensi kesään asti ainakin. Paitsi, että nyt näyttää kyllä siltä, ettei tällä morsiamella ole ensi kesänä enää hiuksia päässä ollenkaan.

Olenkin vitsaillut (hieman ehkä ironisesti) kampaajalleni ja lähipiirilleni, että ensi vuonna tarvitsen hääkampauksen sijasta hääperuukin. Mutta tulinpa tässä pohtineeksi miten kalju sopisi morsiamelle noin niinkuin muuten. Itselleni kalju ei olisi täysin uusi asia, olenhan kerran kokeillut sitäkin. Aikoinaan armeijassa ajoin pääni kaljuksi, sillä olin aina halunnut kokeilla sitä ja vapautus hiustenpesusta ja muusta tukanlaitosta oli helpottava tekijä etenkin palveluksen alkuaikoina, kun aikaa oli muutenkin vähän muille kuin käsketyille tehtäville.

Varusveijari vuodelta 2008

Nyt asia on kuitenkin toisin ja kaljun mahdollisuus ketuttaa aivan älyttömästi. Jo lähtökohtaisesti säälittävä pehkoni katoaa kylpyhuoneen viemäriin. Jokaisella hiustenpesulla irtoaa tukkaa aivan valtavasti ja ne karvat jotka eivät valu shampoon mukana lattiakaakeleille irtoavat viimeistään hiuksia harjatessa. Hiuksia lähtee paitsi "tuuheammalta" puolelta päätä, eli pitkältä puolelta, mutta tietenkin myös lyhyeltä puolelta jolloin oikea puoleni päästä uhkaa näyttää pikkuhiljaa kaljulta. Terveyskirjasto tosin väittää, ettei imetyksellä ole mitään tekemistä hiustenlähdön kanssa. Kuulemma tunne normaalia runsaammasta hiustenlähdöstä selittyy sillä, että raskausaikana hiukset olivat elinvoimaisemmat kuin synnytyksen jälkeen. Mene ja tiedä. Itse perustan tämän ahdistukseni omakohtaisiin huomioihin.

Kalju ei sinänsä haittaisi jos se olisi tarkoituksenmukaista. Vaan kun ei ole! En ole koskaan itkenyt hiusteni perään: olen leikannut huolella kasvatetun letin surutta ja nauranut Amerikan huippumalli haussa -ohjelmien tytöille, jotka vollottavat pätkäistyn poninhännän perään. Hiuksethan ovat uusiutuva luonnonmateriaali! Nyt kuitenkin ottaa kupoliin, kaikesta aikaisemmasta huolimatta. Kun kerran olen hyväksynyt ettei hiustyyppini muutu paksuksi jouhimaiseksi unelmaksi ikinä, vaan tällä omalla langanohuella mennään, ottaa jopa kirjaimellisesti päästä että siitäkin vähästä uhkaa loput kadota typerän rintaruokinnan ja sen mukanaan tuoman hormonitoiminnan vuoksi. En minä ollut kaljua tähän väliin suunnitellut! Ei ole reilua! 

Mutta olisiko se kuitenkaan maailmanloppu?

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Eipä kai.
Kyllähän se niin on, että ei se tukka kauniiksi tee. Kyllä se on lähinnä se, kuinka kantaa itsensä ja tyylinsä. Jos siis tukkani irtoaa tämän ihanan imetyksen etsinnän yhteydessä, niin olkoon sitten niin. Kasvaa se joksikin tulevaksi hääpäiväksi takaisin. Ehkä. Eikös?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!