18. heinäkuuta 2016

Nimiarpajaiset on suoritettu

Hui saaketti, näin se vain aika vierähtää eikä sitä muistakaan, että pitäisi päivitellä jotain blogiakin. Anteeksi vain, lupaan parantaa tapani!

Mökkireissulta kotiuduttuamme on pidellyt kiirettä Sintin nimiäisten suhteen. Niitä vietimme kotonamme lauantaina. Hieman meinasi tulla kiire varsinaisen nimen suhteen, se kun piti olla annettuna tässä viikonlopun tuntumassa ihan virallisestikin ja pääsimme Tommin kanssa asiasta lopulta yhteisymmärrykseen perjantaina. Pitkään siinä meni, mutta viimeinkin päädyimme kolmeen erittäin kelvolliseen nimeen jotka omasta mielestämme kuvaavat Sinttiä vallan mainiosti.

Tällainen kortti lähti kaikille vieraille tuossa pari viikkoa sitten.

Juhlien järjestelyssä auttoivat meidän molempien äidit osallaan, anoppi nimittäin leipoi sata karjalanpiirakkaa ja toi ne mukanaan Itä-Suomesta, minun äitini teki kaikissa lastenjuhlissa tarjoiltavaa Kalastaja-Eemelin piirakkaa. Ei ole juhlaa ellei ole Kalastaja-Eemelin piirakkaa. Minä tapani mukaan päätin tehdä kakun, ja koska olen masokisti, tietenkin halusin päällystää sen sokerimassalla. Kakkupohja onnistui mainiosti ja täytteetkin olivat oikein hyviä, mutta lauantaina kaikkien muiden järjestelyiden ohella sokerimassa aiheutti suuret määrät rumia sanoja ja kiristyneitä hermoja. Oman hankaluutensa aiheutti lämmin sää, joka notkisti sokerimassan niin, ettei se meinannut asettua ehjänä kakun päälle ollenkaan. Kyllä otti koville, mutta kakku päätyi kuin päätyikin pöytään, ja katosi parempiin suihin. Koko päivä olisi ollut tuhoon tuomittu ellei apunamme olisi olleet ahkerat äitimme sekä Kummi, joka paitsi teki juhliin toisen kakun, myös kattoi, järjesti ja tiskasi minkä ehti. 




Nimiäisten ohjelma sisälsi tervetulomaljat jonka jälkeen söimme lämpimän ruuan. Olimme valmistaneet kahdelle kymmenelle henkilölle porsaan sisäfilettä, uusia perunoita ja vihersalaatin. Citymarketista ostettu savustettu lohi oli hauskasti päreen päällä ja ruoka huuhdottiin alas raparpereista valmistamallani mehulla. Ruokailun jälkeen muut katsoivat Tommin tekemän kuvakoosteen Sintin ensimmäisistä kuukausista, minä katoin Kummin kanssa kahvitarjoilua. Tämän jälkeen esittelimme Sintille pyytämämme kummit ja keräsimme vierailta laput, joihin jokainen oli saanut arvata Sintin nimet sekä jättää terveisensä pojalle. Tommi luki nimiarvaukset ääneen ja olikin hauska huomata, että kolmesta nimestä kaksi esiintyi monessakin lapussa. Ja niin kun asia tuotti meille päänvaivaa..! 



Lopulta julkistimme Sintin nimen ja kerroimme miksi olimme päätyneet valitsemaan juuri nämä nimet kaikkien mahdollisten nimien joukosta. Olimme laatineet Tommin kanssa kummeille eräänlaiset kummilupaukset, joissa jokainen lupaa kaikkea mahtavaa Sintille. Lupausten runko oli seuraavanlainen:


Kummin Nimi
on tänään 16.7.2016 luvannut

Sintti XX XX XX:n
kummina

tukea Sintin vanhempia kasvattamaan häntä ennakkoluulottomaksi,
rohkeaksi, avoimeksi, valoisaksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi
 ja lähimmäiset huomioon ottavaksi,

~tähän tuli jokaiselle kummille erikseen laadittu osio sen perusteella,
mikä kullekin kummille oli ominaista~

sekä olla Sintin tukena, kun maailma tuntuu olevan häntä
 vastaan, antaa hänelle aikaansa, kuunnella häntä
 ja neuvoa silloin, kun hän neuvoja kaipaa.


Yhdet kummit lupasivat opettaa Sintille rautaista rock-asennetta, yksi kummi sai luvan avittaa silloin kun alkuaineet tuottaisivat vaikeuksia, ja yksi kummi sai luvan ojentaa lainopillisen kätensä mikäli Sintti joskus soittaisi rehtorin kansliasta (tai putkasta). Kummit saivat allekirjoittaa lupauksista kaksi kopiota, joista toinen jäisi Sintille muistoksi.

Lopulta joimme vielä kakkukahvit ja vietimme loppuiltapäivän seurustellen. Sintti karjui suuren osan päivästä milloin kummin, milloin mummin sylissä ja joutui tyytymään pakastettuun rintamaitoon minun ollessa turhan kiireinen, jotta olisin ennättänyt koko ajan kantaa ja syöttää jätkää tämän niin vaatiessa. Vaan hyvinhän sitä pärjättiin näinkin, ja lopulta Sintti nukahtikin jonkun vieraista syliin. 






Papu oli päiväunilla kun juhlat alkoivat ja poika olikin melko pöllähtänyt herätessään, kun tupa oli täynnä väkeä. Tyyppi toki nautti kun paikalla oli monta innokasta kirjan lukijaa ja avointa syliä jossa istua, mutta iltapäivän jännämäisyys sekä ehkä lievä kakkuöveri sai aikaan sen, että nukkumaan meno oli aika työn ja tuskan takana. Kun kaikki lähipäivien asiat, menneet ja tulevat oli käsitelty sekä isin että äidin kanssa, Papu lopulta nukahti peitto rutussa ja raajat X-asennossa. Eilen Papu jo kutsui Sinttiäkin uudella nimellä, fiksu kaveri kun on.

Nyt sitten opetellaan käyttämään Sintistä jotain muuta kuin Sinttiä nimenä. Kyllähän se hieman oudolta tuntuu, vaikka tyyppi onkin aivan itsensä näköinen ja nimi sopii etenkin omaan suuhuni todella hyvin. Sitä oikein pysähtyi miettimään miten suuri asia on valita ihmiselle nimi. Se ei ole mikään köykäinen operaatio, tyyppi kun on hyvän osan elämästään jumissa kyseisen asian kanssa. Jos on hyvin onnistunut valitsemaan, niin koko elämänsä.




Vaikka juhlissa on aina oma hommansa, kyllä niitä vain on mukava suunnitella, järjestää ja, noh, juhlia. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja yleensä ruoka on hyvää. Etenkin lasten vuoksi on erityisen mukava järjestää juhlia, sillä niissä voi hieman irroitella tylsistä aikuisten maailmaan istuvista raameista. Tai ainakin irroittelu on jotenkin helpompaa. Nimiäiset tai kastejuhlat ovat herkät, onhan kyseessä ihmisen ensimmäinen hänelle järjestetty juhla. Perheen ja ystävien kanssa on ihana istahtaa alas ja viettää hetki pieneen ihmiseen keskittyen, toivoa tämän elämään kaikkea hyvää ja kiinnittää turvallisia aikuisia lapsen elämään mm. kummiuden myötä. Ja vaikka kastamista ei tapahtunutkaan, kyllä siinä äitikin hieman herkistyi kun poika puettiin mekkoon, joka on ollut paitsi Papulla, myös minulla, veljelläni ja äitilläni nimen annon yhteydessä. Meidän pieni poika. <3 Kohta hänelle tupsahtaa jo oma Kela-kortti postista! Niin se aika rientää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!