30. kesäkuuta 2016

Päivä poikien kanssa

klo 07.23

Tommi käy sanomassa heipat lähtiessään töihin. Kuin ihmeen kaupalla molemmat pojat nukkuvat vielä, vaikkakin Sintti vääntelehtii ja inisee kopassaan. Olen syöttänyt tyypin viimeksi kuudelta aamulla. Haluan jatkaa unia, mutta pakottaudun nousemaan ja keittämään Papun aamupuuron valmiiksi. Pohdin hetken pitäisikö käydä pikasuihkussa ennen vai jälkeen puuronkeiton, valitsen jälkimmäisen. Hyvä päätös. Puuro saa jäädä jäähtymään kun käyn nopeasti heittämässä saippuaa kainaloon ja vettä päälle. Onneksi tukkaa ei tarvitse tänä aamuna pestä. Tai tarvitsisi, mutta en pese. Hyvä päätös. Sintti alkaa ähkiä lujempaa.

klo 07.38

Menen herättämään Papun. Hän on vielä syvässä unessa. Saan pojan hereille silittelemällä ja ennätän sanoa "huomenta". Saan vastaukseksi "vauva ikkee". Totta. Käyn siis laittamassa Sintille tutin suuhun ja hyssytän hieman, jonka jälkeen tulen nostamaan esikoisen sängystään. Emme ole vieläkään ottaneet pojan pinnasängystä laitaa pois. Pitäisiköhän? Eipä tuo ainakaan vielä yritä kiivetä sängystä poiskaan. Käymme potalla jonne tuleekin hienosti pissi ja pesemme Papun hampaat. Sintti alkaa itkeä. Puen Papulle vaatteet ja menen hakemaan Sintin kopasta ja syötän tämän.

klo 08.12

Istumme aamupuurolle. Papu pitelee lusikkaansa mutta ei oikein viitsi laittaa sillä mitään suuhunsa. Tapa, joka jäi viime viikon mökkeilystä, mummo kun oli kovin aulis syöttämään poikaa... Syön omaa puuroani ja komennan Papua syömään itse. "Hemmelmää" komentaa tyyppi takaisin. Puuroa katoaa suuhun pari lusikallista, osan jätkä syö jopa itse. Sintti itkee olohuoneen lattialla leikkimaton päällä. Haen vauvan syliini ja jatkan oman puuron syömistä. Papu tekee kaikkea muuta kuin syö. "Hemmelmää", joten totean että mikäs siinä sitten. Kaavin molempien puuroon hedelmää. Sintti tuijottaa minua otsa kurtussa sylistäni. Pelkää varmaan puuroroiskeita, mutta itsepä siihen halusi. Siirrän tyypin lopulta sitteriin jonka rehaan pöydän ääreen. Papukin saa puuronsa syötyä.



klo 09.12

Olemme lähdössä ulos. Sintti ei ole tyytyväinen, etenkään kun lasken hänet hetkeksi taas lattialle. Koitan sitteriä, ei auta. Lasken tyypin takaisin lattialle. Ulina jatkuu. Käyn laittamassa Papulle aurinkorasvaa ja haen vaunut parvekkeelta. Ulina yltyy. "Vauva ikkee!" Kiitos kultaseni, äiti huomasi. Nostan Papun vaunuihin ja Sintin kantokoppaan. Huuto alkaa olla hysteeristä. Papu huutaa, että vauva itkee. Laitan Papulle sukat ja kengät, nostan Sintin hetkeksi syliin, ja lisään Papun ulkoasuun vielä hatun ja aurinkolasit. Rappukäytävä kaikuu kun otan vielä rengassuojat pois ja tilaan hissin. Ulkona huuto vaikenee. Tarkistan, että vauva on edelleen hengissä. Nukkuu, viimeinkin.

klo 9.30

Ostan lähikaupasta Papulle vesipullon (koska hänen omansa jäi mökille) ja itselleni pienen energiajuoman. Vitsailen miellyttävän kassahenkilön kanssa siitä, miten nopeasti lapset kasvavat. Eivät tarpeeksi nopeasti. Laitan Sintin nimiäiskutsut postiin. Lähdemme kohti puistoa.



klo 9.50

Olemme viimein puistossa, jossa on yksi perhepäivähoitaja neljän hoitolapsensa kanssa. Kaipaan omaa perhepäivähoitajaamme ja mietin onko heidänkin pakko lomailla. Papu ei haluaisi jakaa lelujaan muiden kanssa, keskustelemme jakamisen tärkeydestä. Papu haluaa kiikkumaan, joten käyn antamassa hänelle vauhtia. Sintti herää. Perhepäivähoitaja hötkyttää rattaita ja toteaa samalla, että kyllä nykyajan rattaat ovatkin käteviä, eipä hänen lasten aikaan moisia ollutkaan mutta ei hän koskaan ole lapsiaan hötkytellytkään. Huikkaan keinujen luota, että voi toki jättää hötkyttelemättä meidänkin rattaita. Perhepäivähoitaja jatkaa hötkyttämistä.

klo 10.08

Sintti hermostuu ja otan hänet vaunuista syömään. Papu haluaa syykkyyn. Kerron etten voi ottaa kun vauvan pitää nyt syödä. Papu itkee. Sintti röyhtäisee ja päätyy takaisin rattaisiin. Papu menee leikkimään hiekkalaatikolle.

klo 10.28

Toinen pikkupoika juoksee vahingossa Papua päin. Papu kaatuu ja alkaa itkeä, minä lohdutan. Sintti alkaa itkeä. Papu haluaa syliin, otan. Toinen poika tulee isoisänsä kanssa pyytämään anteeksi törmäystä, Papu itkee. Seuraavaksi Papu haluaa kiikkumaan, menemme. Kiikussa Papu itkee kun "poika törmäsi Papuun". Kerron, että se oli vahinko ja poika pyysi anteeksi. Papu jatkaa itkemistä. Annan Papulle vauhtia samalla kun hötkyttelen vaunuja. Sintti ei nuku.



klo 10.40

Papu haluaa lähteä kirjastoon joten hän aloittaa lelujen keräämisen. Minä järjestelen lelut kassiin ja köytän kassin rattaisiin. Sintti on hiljaa. Nostan Papun rattaisiin ja tarkistan kännykällä netistä moneltako lähikirjastomme aukeaa. Yhdeltätoista. Lähdemme siis palauttamaan energiajuomatölkkiäni läheiseen kauppaan tappaaksemme aikaa. "Ei halua kauppaan" ilmoittaa esikoinen. Kuopus nukahtaa. Lunastamme palautustölkistäni saamani viisitoista senttiä ja suuntaamme kirjastolle.

klo 10.52

Seisomme kirjaston ovella odottamassa. Ovessa lukee "Kesäaukioloajat" jonka alla kerrotaan, että kirjasto palvelee ma-pe klo 12-18. Papu itkee matkalla kotiin. "Kirjastoon mennään!" Lupaan, että menemme päikkäreiden jälkeen. Ei auta.

klo 11.27

Juttelemme hetken pihalla Papun hoitotädin ja hänen miehensä kanssa. He ovat lähdössä pyörällä torille. Toivotan heille hauskaa lomaa. Sintti herää. Tyhjään Papun kengistä kilon hiekkaa ja huristamme hissillä omaan kerrokseemme. Kärrään Sintin parvekkeelle ja laitan itkuhälyttimestä tuutulaulun soimaan. Vien Papun käsienpesulle. Sintti alkaa itkeä. Lämmitän Papulle (onneksionneksionneksi) edellisenä päivänä tekemääni makaronilaatikkoa ja haen Sintin sisälle. Laitan oman ruoka-annokseni mikroon. Huomaan, että roskis on ihan täynnä ja päätän pyytää Tommia viemään sen töistä tultuaan. Mikro piippaa ilmoittaakseen, että ruokani on valmis. Muistan, että Tommi menee tänään Hämeenlinnaan katsomaan Iron Maidenia. Itku jatkuu. Nostan Papun pöytään ja annan haarukan, sitten tulen itse pöytään imettämään Sinttiä. Mikro piippaa. Papu syö todella hienosti itse haarukalla!



klo 11.55

Sintin koliikkivaivat alkavat joten hytkyttelen poikaa keittiön ja olohuoneen väliä. Papu syö edelleen hienosti, mutta silmissä on lasittunut katse. Raukka on ihan väsyksissä. Mikro ei enää piippaa. Lasken Sintin välillä sitteriin mutta huuto yltyy aina kun liike lakkaa. Muistan miten Tommi eilen epäili koliikkikeinun tarpeellisuutta, ääneen. Tekee mieleni pissiä Tommin viskipulloon. Hötkyttelen Sinttiä ja syötän viimeiset haarukalliset Papulle kehujen kera, nyt oli reipas poika ruokapöydässä! Lasken Sintin ei-värisevään-ja-siksi-lähes-turhaan sitteriin mahdollisimman myttyrään asentoon ja hytkytän sitteriä käsin kunnes tyyppi näyttää torkahtavan. Vien Papun potalle. Papu haluaa lukea kirjaa "Mitä isät tekevät", joten alamme käydä läpi kaikkia niitä hienoja ammatteja joita isit osaavat päivisin harjoittaa lasten leikkiessä iloisesti puistossa. Sintti itkee joten jätän Papun istumaan itsekseen, palaan kun olen hytkytellyt sitterin hiljaiseksi. Papu on tehnyt pissit pottaan, jälleen tulee kehuja.

klo 12.17

Papu on päiväunilla parvekkeella ja Sintti on viimeisen pitkällisen hytkyttelyn jälkeen nukahtanut millä-tähän-saisi-moottorin-sitteriin. Itse hiippailen keittiöön ja käännän mikron käyntiin uudestaan. Keskeytän ohjelman ennen kuin se ennättää piipata. Hetken pohdin tulisiko vain karaista itsensä ja aiheuttaa normaaleja elämisen ääniä niinkuin tähänkin asti. Jänistän ja hiivin pöydän ääreen, jossa vedän makaronilaatikon ennätysvauhdilla naamaan. Sitteristä kuuluu jotain. Vai kuuluuko..? Sintin silmät on kiinni, joten uskallan tiskata Papun ruokailuvälineet. Hiljaa. Etsin kaapista karkkia. Kai nyt jotain karkkia luulisi löytyvän? Pakko löytyä! Löytyy. Yritän kävellä normaalisti työhuoneeseen. Onnistun melko hyvin.



klo 12.32

Muistan, etten muistanut laittaa Papun itkuhälyttimen toista hälytintä päälle. Käyn etsimässä sen Papun huoneesta, jonne olen sen eilen jostain kumman syystä vienyt - me kun käytämme itkuhälytintä vain Papun nukkuessa parvekkeella suljetun oven takana. Oma kummini soittaa ja kertoo, että hän pääsee vahtimaan Papua huomenna kun minulla ja Sintillä on lääkäri. Sitterissä on edelleen hiljaista. Tekee mieli kahvia. Mietin mitä joku joskus sanoikaan siitä, ettei vauvan pitäisi olla pitkiä aikoja sitterissä...



klo 13.40

Edelleen suloisen hiljaista. Keitän kahvin. Juon sen soijamaidon kanssa, sillä olen tämän viikon noudattanut maidotonta ruokavaliota. Jos se auttaisi Sintin vatsavaivoihin. Tekee mieli jäätelöä. Kirjoitan jutun juhannuksen ruuista.

klo 14.34

Papu kuulostaa heränneen. Käyn nostamassa hänet vaunuista ja istumme hetken parvekkeella kahdestaan. Papu haluaa leikkiä kanssani traktorilla ja hakee seuraksi vielä kaivurinkin. Sintti nukkuu edelleen. Vietämme Papun kanssa reilun puoli tuntia aivan kahdestaan. Se on mahtavaa.



Valmistelen päivällisen, uusia perunoita ja uunissa paistettua turskaa, jonka jälkeen menemme Papun kanssa potalle. Mitään ei tule ja tyyppi haluaa nousta ylös. Sintti herää ja alkaa itkeä. Papu haluaakin takaisin potalle ja alkaa itkeä.

klo 15.44

Papu istuu pöydässä syömässä - huonosti - ja minä hytkytän selkä kaarella huutavaa Sinttiä jonka olen juuri syöttänyt. Välillä käyn heittämässä omalta lautaselta haarukallisen naamaan, samalla kannustan Papua syömään oman ruokansa. Huonosti uppoaa. Sintille ei auta oikein mikään, itku jatkuu.

klo 16.10

Ovikello soi ja Kummi tulee kylään. Olen haastanut häntä seurakseni kun Tommikin on poissa. Papu on ikihyviksi iloinen ja ruokakin uppoaa jo hieman paremmin. Kummi tuo meille kokonaisen Subin jaettavaksi, mutta on unohtanut etten voi syödä maitotuotteita. Hyvästi aurajuustostolla ja pepperjackilla maustettu leipä. Mutta seura onkin tärkeintä! Päätän soittaa eräästä Tori.fi:ssä ilmoitetusta koliikkisitteristä ja saan kuulla, että se on edelleen kaupan. Alkuperäinen lähtöhinta 60 euroa on jo tippunut 40 euroon ja saan tingittyä siitä vielä kympin pois. Pakkaamme Kummin kanssa pojat autoon ja lähdemme ensin kirjastoon josta Papu saa valita muutaman uuden kirjan, jonka jälkeen haemme tärisevän sitterin kyytiin. Papu viihtyy autossa ja Sinttikin nukahtaa. Kytken varmuuden vuoksi Volvon automaattisen sammutuksen pois päältä.

klo 17.30

Ajamme kotiin Subwayn kautta ja ostan itselleni maidottoman leivän. Valitettavasti lempikastikkeeni Southwest on poissa laskuista, mutta sentään hunajakauraleipä käy. Samalla reissulla ostamme litran mansikoita joista Papu on ihan fiiliksissä. Käyn myös tarkistamassa viereiseltä Tokmannilta onko vitosen tarjousvaippoja vielä saatavilla. Ei ole. Sintti nukkuu. Huomaan heijaavani vaikka en kantaisikaan vauvaa tai turvakaukaloa. Ikiliikkuja on keksitty.

klo 17.45

Takaisin kotona, Papu haluaa vielä takapihalle kiikkumaan. Testaamme heti sitteriä, mutta Sintti on selkeästi jo nälkäinen. Lähden Sintin kanssa kotiin Kummin jäädessä vielä keinumaan Papun kanssa. Syötän Sintin ja hämmästyn pahemman kerran kun poika syönnin jälkeen pötköttää tyytyväisenä matolla, heiluttelee käsiään ja hyvänen aika: hymyilee! Minulle? Herttijukeli! Sanoopa vielä kainosti "aaaaa" perin kimeällä vauvalle ominaisella tavalla. Sehän puhuu! Ei pelkästään huuda! Olen aivan häkeltynyt.



Kummi ja Papu tulevat sisälle ja käyvät mansikoiden kimppuun. Minä keitän Papulle puuron. Sintti tärisee uudessa sitterissään, hiljaa ja tyytyväisenä. Lähetän Tommille videon WhatsAppin kautta liitesanoilla "Nuon vaan! Ettäs tiiät." Oikeasti haluaisin kirjoittaa "Siitäs sait ähäkutti!" mutta se olisi lapsellista.



klo 18.30

Papu käy potalla ja suuntaa kylpyyn. Kummi kastuu perinpohjaisesti. Sintti makaa sitterissä ja pullauttaa tutin pois, lievää tyytymättömyyttä havaittavissa. Papu on saanut loiskuteltua kaiken veden ammeestaan mutta haluaa uudelleen potalle. Se on salajuoni päästä vielä lukemaan, vieläpä Kummin kanssa. Kirjaksi valikoituu mikäpä muu, kuin kirja erinomaisen ahkerista isistä. Salaa vihaan sitä kirjaa. Lopulta poika toteaa ettei ole enää mitään pottaan tikistettävää ja nousee pois, mutta temppuilee vielä vaipanlaiton yhteydessä ja pyjamaa pukiessa, vaikka suorittaa iltatoimia Kummin kanssa. Salaa olen tyytyväinen, että moista käyttäytymistä esiintyy myös muiden kuin minun kohdalla.

klo 19.00

Papu syö puuronsa tuoreiden mansikoiden kera. Minä pelastan viimeiset kaappiin odottamaan iltaa. Olen kylläkin skeptinen illan suhteen, mitenköhän vaan sujuu tänään. Sintti pötköttelee sohvalla Kummin kanssa perin hyväntuulisena sillä aikaa kun minä pesen Papun kanssa hampaat ja leikkaan pojan varpaankynnet. Tänään Papu ei muistanut huolestua hammaspeikosta. Muistin, että lupasin Papulle uuden leikkihevosen kun Sinttikin sai uuden kiikun. Kaivan hevosen lahjajemmasta kaapista ja annan sen Papulle, joka joutuu heti laittamaan hepan nukkumaan ja odottamaan huomista. Papu sanoo hyvää yötä Kummille jonka jälkeen nostan pojan sänkyynsä ja laulan Päivänsäde ja Menninkäinen. Joka kerta sama biisi. Tylsää? Ehkä, mutta eipä tuo ole vielä valittanut.

klo 19.25

Kummi lähtee. Sintti on edelleen tyytyväisenä sohvalla. Papu aloittaa huomiohuutelunsa. Käyn sanomassa, että nyt pitää olla hiljaa. Poika tottelee ja kohta huoneesta kuuluu enää pientä höpinää. Katselemme Sintin kanssa telkkaria ja juttelemme.

klo 19.54

Laitan Sintille kylvyn ja riisun hänet. Hän alkaa itkemään toimituksen aikana. Kylvyssä katsellaan ja ilmehditään, heilutellaan käsiä ja jalkoja ja käännellään päätä puolelta toiselle. Tyyppi on silmin nähden tyytyväinen. Toisin kuin kylvystä lähtiessä, mutta se nyt ei ole kenestäkään hauskaa. Puen vauvalle puhtaan vaipan ja pyjaman, ensimmäistä kertaa sillä tähän asti kaikki pyjamamme ovat olleet Sintille liian suuria. Syötän pojan vielä sängyllä, jonka aikana tyyppi nukahtaa. Vieno röyhtäisy ja kundi koppaan.

klo 20.12

Vauva nukkuu, Papu edelleen höpöttelee itsekseen. Minä ajattelin syödä loput mansikat ja hieman soijajogurttia päälle.

klo 20.38

Sintin kopasta kuuluu öhkintää. Tutti on hukassa. Kun tutti on taas suussa, ääni lakkaa.

klo 22.15

Kömmin itse suihkun kautta sänkyyn. Ihana hiljaisuus, molemmat pojat vain tuhisevat. Laitan Tommille viestin jossa kehun päivän olleen lopulta aika bueno. Näitä iltoja lisää, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!