24. kesäkuuta 2016

Kesä, kärpäset ja koliikki

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kk:n ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista."
Kyllä nyt varmaan täytyy jo todeta, ettei tässä muustakaan voi olla kyse. Itkeminen alkoi kahden viikon iässä ja on pikkuhiljaa yltynyt pahempaan suuntaan. Ensin itkua tuli ehkä tunnin verran nimenomaan illalla. Se meni ihan hyvin ohi pienellä hötkyttelyllä ja hyssyttelyllä ja monesti Sintin sai laittaa unille omaan sänkyyn alkuillasta. Viime viikolla itkeminen saattoi alkaa jo puolen päivän aikaan juuri kun Papu oli mennyt päiväunille, jolloin päiväuniaika meni itkevää pienokaista louhdutellessa.
"Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."
Tällä viikolla itkeminen on alkanut illalla niin, että joku, aika usein minä, on joutunut kantelemaan hysteerisenä, selkä kaarella itkevää lasta ympäri mökkiä samalla kun muut ovat yrittäneet tehdä omia askareitaan mökillä. Kun itku on tauonnut ja vatsan kinnaaminen hellittänyt olemme yrittäneet laskea Sintin hetkeksi sängylle nukkumaan, mutta heti asennon muututtua huuton on alkanut kahta kauheampana. Yleensä huuto lakkaa ilta kahdeksan ja yhdeksän välillä, jonka jälkeen Sintti nukkuu rauhallista yöunta - taivaan kiitos - koko yön heräten vain normaalisti syömään.

Nyt kuitenkin huuto alkaa olla kokopäiväistä. Tänään se alkoi heti aamulla kahdeksalta kun nousimme ylös, taukosi hetkeksi mummon sylissä, alkoi heti kun vauva siirtyi minun syliini muiden lähtiessä ulkoilemaan, taukosi noin puolen tunnin huutamisen jälkeen ja alkoi taas, kun syli vaihtui. Vatsaan alkaa siis koskea heti kun asento muuttuu.
"Koliikkiin ei ole parantavaa lääkettä, vaan ongelma väistyy itsestään kuukausien kuluessa. Kaasun muodostusta suolistossa on hyvä vähentää. Lasta tulee imettää tai ruokkia pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein syötön välissä ja jälkeen."

Joo, ei ole lääkettä ei. Lopetimme aikaisemman Disflatylinkin antamisen kun tuntui, että oireet sillä hetkellä pahenivat lääkkeen myötä. Imetys tuottaa ristiriitaisia tuntemuksia. Itkevän lapsen ensisijaiseksi lohdutuksesti haluaisi tarjota rintaa, etenkin kun syli ei tunnu auttavan lainkaan, mutta imetys on enemmän tai vähemmän tämän kirouksen aiheuttaja. Sen lisäksi Sintti käy niin ylikierroksilla ettei edes pysty keskittymään syömiseen silloin kun vatsaa kipristää oikein kunnolla. Siinä alkaa omakin imetysinto laantua kun toinen karjuu naama punaisena rintaa vasten maidon valuessa vauvan ja äidin vaatteille, sohvasta puhumattakaan.
"Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Jos keinuttelu ei auta noin puoleen tuntiin, on hyvä kokeilla lapsen asettamista omaan rauhaansa vatsalleen sänkyyn. Tällöin ovi on syytä sulkea ja vanhempien tulisi keskittyä muihin askareisiin."
Keinuttelu auttaa joo, mikään muu ei. Aina kun Sintin vatsa pingottuu ja huuto alkaa ainut mistä tuntuu olevan apua on pojan kanniskelu ja sylissä hötkyttely. Kun Sintti alkaa nukahtaa voi onnistua istahtaa alas jos jaksaa jatkaa samaa liikettä vielä istueltaankin. Aika heviä hommaa. Jos pojan itku ennättää yltyä hysteeriseksi juuri kukaan muu ei saa huutoa laantumaan kuin minä. Melkoisen kyseenalainen kunnia, etten sanoisi...
"Jos keinuttelu ei auta noin puoleen tuntiin, on hyvä kokeilla lapsen asettamista omaan rauhaansa vatsalleen sänkyyn. Tällöin ovi on syytä sulkea ja vanhempien tulisi keskittyä muihin askareisiin. Jos huuto jatkuu yli 15 minuuttia, voidaan jälleen kokeilla tuudittamista."
Ei ole kyllä ollut sydäntä laittaa noin pientä huutamaan itsekseen mihinkään. Eiköhän se riitä, että maha on kipeä, ei siinä varmaan enää mitään turvattomuuden tunnetta tarvita kun kukaan ei yritä lohduttaa. Enpä kyllä itse pysty keskittymään myöskään mihinkään muuhun, että ehkä parempi neuvo olisi laittaa äiti toiseen huoneeseen - tai vaikka toiseen rakennukseen - ja katsoa auttaako se.
"Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittaa."
Ei rauhoita. Ei ainakaan autoajelu. Imurointia en ole kylläkään koittanut.

"Tärkeää on pyrkiä siihen, että lapsi viihdyttää itsensä uneen. Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa. Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta."
Kuulostaa kivalta. Mutta eipä tässä kyllä onnistuta kontrolloimaan päiväunirytmiä kun lapsi nukkuu päivän mittaan kymmenestä minuutista ehkä neljänkymmenen minuutin pikaunia, jos siis saa olla sylissä. Huoh... Noh, syöttämistä en ole enää yrittänyt joka kerta kun huuto on tauonnut tai kun se on alkanut, vaan olen mennyt aika fiilispohjalta. En sitten osaa sanoa toimiiko se vai ei, mutta jospa tuo nyt ei nälkään pääsisi kuolemaan. Onneksi poika edes rauhoittuu illalla, noin kahdentoista tunnin kipuilun jälkeen yöunille ja öisin olemme pärjänneet hyvin muutamalla suhteellisen rauhallisella syöttämisellä jonka jälkeen unet ovat jatkuneet. 

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Koliikkikeinu on sana, joka pyrkii useasti tätä nykyä mieleeni. Olisikohan sellaisesta apua? Harkitsen myös Sintin viemistä fysioterapiaan, jos se auttaisi oireisiin jotenkin. Pitäisikö sittenkin yrittää ottaa käyttöön jokin lääke, Cuplaton tai muu vastaava? Erilaisten nettilähteiden mukaan ne eivät kyllä todennäköisesti auta koliikkiin, jos tässä siitä nyt on kyse. 

Mutta kaiken tämän pitäisi helpottaa kolmen kuukauden iässä eikös niin? Mitäs tässä tulisi tehdä tämä odotusaika?

Lainaukset ovat osoitteesta www.terveyskirjasto.fi

EDIT: iPadilla kirjoitettu teksti oli muodostunut esteettisesti rumasti blogiin, joten muokkasin postauksen ulkonäköä jälkikäteen. Rivitys ontuu paikoittain edelleen, mutta näillä mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!