10. toukokuuta 2016

Peti petattu ja laukku pakattu

Viime kerralla raskaana ollessani lähtö sairaalaan tuli sen verran nopeasti, etten tajunnut napata kotoa mukaan juuri neuvolakorttia kummoisempaa. Onneksi kodin ja sairaalan välillä ei ole kovinkaan montaa kilometriä, joten Tommi sai tuotua minulle tavaroita ja vaatteita, joita tarvitsin sektiota odotellessa ja ennen kotiin lähtöä. On kuitenkin turhauttavaa yrittää kertoa millä vaatehuoneen hyllyllä mitäkin on ja mikä niistä kolmestakymmenestä mustasta paidasta on se, jota tällä kertaa tarkoitan. Nyt halusin siis varmistua siitä, että pääsen lähtemään sairaalasta mukavissa kuteissa, jotka itse olen laittanut sivuun odottamaan oikeaa hetkeä.

Omien vaatteiden lisäksi kotiutumispäivänä pitäisi pukea myös toinen ihminen. Papun kohdalla nauroimme melkeinpä pissat housussa kun pähkäilimme niistä kaikista pienimmistä vaatteista pojalle jotain päälle pantavaa. Kaikki pienet, eli 50cm:n kokoiset vaatteet olivat 2,2 kiloiselle ja 46 senttiselle tyypille aivan järjettömän suuria! En ollut hankkinut yhtään pienempää vaatekappaletta ja roudasimmekin jätkän kotiin ylivaltavissa kuteissa. Nyt olenkin sitten haalinut kirppareilta 44-48cm kokoisia vauvan vaatteita, ihan vain varoiksi, ettei Sintti hukkuisi elämänsä alkumetreillä ylisuuriin vaatteisiin.

Koska Sintti tuntuisi kuitenkin kasvavan vallan mainiota vauhtia olen valinnut kaksi erikokoista settiä, joihin hänet voi kotiutumishetkellä pukea. Toinen on pienempi, sitä 44 kokoa olevaa vaatekertaa, toinen taas "normaalimpi" kokoa 50 oleva setti. Tarkoitus on laittaa vauvan päälle kietaisubody, terälliset housut tai housut ja sukat, sekä silkistä ommeltu pipo suojaamaan pientä päätä tuulelta ja vedolta. Tämä toukokuu on alkanut todella lämpöisenä, mutta koska pieni saa helposti kylmää aion vielä pukea näiden vaatteiden lisäksi vauvan haalariin. Haalari on noin 30 vuotta vanha froteekankaasta valmistettu ihanuus, puku jossa minut on aikoinaan tuotu synnäriltä kotiin. Se on hieman aikaansa elänyt ja virttynyt, mutta koin jollain tapaa tärkeäksi pukea omat lapseni samaan asuun jossa minut on kannettu ensimmäisen kerran kotiin. Papu puettiin siihen syksyllä 2014 ja Sintti tullaan pukemaan siihen tänä keväänä. Trendikkäämpiä vaatteita ennätetään käyttää kyllä muulloinkin, kotiutuessa pukeudutaan äidin vanhaan pukuun! Ja jos nyt sattuu aivan kauhean kylmä päivä kotiutumiselle, niin ajattelinpa ottaa mukaan vielä hieman paksumman Mikki Hiiri-haalarin, joskaan eihän sitä vastasyntyneen kanssa paljon vielä ulkona ennätetä sairaalan ja kodin välillä ollakaan.





Vaatteiden lisäksi sairaalalaukkuun pakataan lukemista, iPad ja sen laturi, pokkarikamera varmuuden vuoksi (Tommi ottanee järkkärin mukaan, jos vain muistaa), kännykän laturi, liivinsuojia, hygieniatarvikkeet (kuten hammasharja, tahna, shampoo ja deodorantti viime kerrasta viisastuneena) ja välipalaa (lue: karkkia). Lisäksi pitää muistaa ostaa vielä jonkin sortin varvassandaalit, sillä sairaalalla ei välttämättä ole sopivan kokoisia tossuja lainalle. Viimeksi jouduin hiihtelemään isoissa muovisandaaleissa kunnes Tommi toi jostain marketista ostamansa släbärit. Ne ovat sittemmin päätyneet mökkikengiksi, joten niistäkään ei ole tällä kertaa apua.

Papusta pidimme ensimmäisen vuoden ajan Mauri Kunnaksen Vauvan vuosi -kirjaa, johon merkkasimme lähes päivittäin Papun kehitystä, kommelluksia ja tapahtumia. Olen useasti kuullut, että toisen lapsen kohdalla tällaiset ylimääräiset hommat jäävät vähemmälle huomiolle elleivät jopa kokonaan pois, mutta minulla on ainakin vilpitön tahto yrittää pitää päiväkirjaa myös Sintin ensimmäisestä vuodesta. Aion siis ottaa kirjan mukaan jo synnärille ja toivoa, että saisin aloitettua kirjan täyttämisen heti jolloin siitä voisi muodostua rutiini.



Vanhempani toivat viikonloppuna kotoa varastosta Papun pieneksi käyneet vaatteet sekä rottinkisen sängyn, jossa Papu nukkui ensimmäisen puoli vuotta. Minulla on aikoinaan ollut samanlainen, joka on sittemmin annettu jollekin sukulaisen sukulaiselle lainaan eikä se koskaan enää löytänyt takaisin kotiin. Tämän löysimme äidin kanssa vuosia sitten kirpparilta ja otimme talteen odottamaan jälkikasvua. Vaikka meiltä löytyykin jo Stokken pinnasänky Sintille, samanlainen kuin missä Papu nykyään nukkuu, on mielestäni kiva laittaa pieni vauva nukkumaan pienempään ja kevyempään sänkyyn ensimmäisiksi kuukausiksi. Sänky sitä paitsi vie pienemmän tilan makuuhuoneessakin ja sitä on kevyempi siirrellä tarvittaessa, vaikka vauva nukkuisikin sängyssä. Toki Stokken pinnasängyssäkin on renkaat joka helpottaa siirtelyä, mutta korisänky on mielestäni todella viehättävä.



Ostin aikoinaan Papua varten Eurokankaasta harmaata kangasta josta äitini ompeli reunapehmusteen sänkyyn. Valkoinen pitsireunainen verho on osa isoäitini äidin eli isomummini kapiolakanaa johon isomummi on itse tehnyt pitsin. Lakanasta löytyy myös isomummin nimikirjaimet. Leikkasimme äidin kanssa verhosta osan sänkyä varten, vaikka katos ei sinänsä mikään välttämättömyys olisikaan. Harmaa satiininauha oli oma lisäykseni verhoon ja se sopiikin mielestäni kivasti kokonaisuuteen. Sängyn patja on leikattu äitiyspakkauksen mukana tulleesta vaahtomuovista, sen päällä on muovifrotee joka on peitetty lakanalla. Petivaatteet on aikoinaan hankittu omalle äidilleni jo mainitsemani isomummin toimesta! Mikä nykyaikainen tekstiili kestää kulutusta yli 50 vuotta siirtyen nyt jo kolmannelle polvelle, kysynpä vaan? Lakanoita on useampikin setti ja ne ovat todella viehättäviä. Yksi tyynyliinoista on ollut aikoinaan äitini isällä, joten sekin on jo neljännessä polvessa käytössä. Vielä on löytämättä huopa, joka tuli minun äitiyspakkaukseni mukana ja toimi peittona sekä minulle että veljelleni kun olimme pieniä. Se oli myös Papulla käytössä. Kunnes paikallistamme sen varastostamme laitoin sänkyyn peitoksi amerikkalaisen "äitini" kutoman ja lähettämän valkoisen viltin, joka sekin sopii erittäin kauniisti sänkyyn.






Nyt pitäisi enää hankkia jokin kori sängyn alle, johon saisi vaipat, vaihtolakanat, puhdistusliinat ja muut tarvittavat tavarat säilöön öitä varten. Harkitsimme hetken, että olisimme siirtäneet hoitopöydän Papun huoneesta meidän makuuhuoneeseemme, etenkin kun Papu ei enää pöydällä juurikaan ole. Totesimme kuitekin, että makuuhuone olisi käynyt todella ahtaaksi. Ei liene järkevää myöskään kuljetella vauvaa öisin vaipanvaihdossa huoneessa jossa toinen lapsi nukkuu, joten päädyimme lopulta hieman epäergonomisempaan vaihtoehtoon: vaihtaisimme Sintin vaipat öiseen aikaan sängyn päällä hoitoalustalla. Ei selälle kaikista mukavin ratkaisu, mutta ehkä tässä tapauksessa järkevin. Onneksi Suomen kesät ovat valoisia joten millään yövalolla ei tarvitse pelata samalla tavalla kuin Papun vauva-aikana. Ehkä yöajan erottaminen päivästä muodostuu samalla hieman helpommaksi.

Kaikki pienet vaatteet on järjestetty lastenhuoneeseen odottamaan uutta käyttäjäänsä, muutama tutti on valmiina ja vaippakakun mukana tulleet pienet vaipat on järjestetty koriin hoitopöydälle Papun isompien vaippojen viereen. Ehkä olisi suotavaa ostaa muutama korvikepurkki kaappiin, ihan vain varmuuden varalta... Muuten olemmekin aika hyvin varautuneet Sintin saapumiseen. Kummi on luvannut olla Papua ajatellen hälytystilassa viikonloppuisin ja oma kummitätini viikolla yötä päivää, ettei Tommin tarvitse missata Sintin syntymää jäädessään kotiin esikoisen kanssa. Oma äitini on luvannut olla käytettävissä torstaina loppuvan työprojektinsa jälkeen koska vain, mutta häneltä kestää muutama tunti heilahtaa Etelä-Pohjanmaalta Tampereelle joten on hyvä, että muitakin ihmisiä on puhelun päässä. Tommi on jopa ruvennut jo menettämään yöuniaan ja kuorsaamaan silloin kun saa jännitykseltään unta (joka on aina varma merkki stressistä), joten nämä viimeiset viikot ovat kenties kaikkea muuta kuin seesteisiä. Onneksi sentäs Papun flunssa näyttäisi jääneen pelkäksi vuotavaksi nenäksi ja satunnaisiksi yskän puuskiksi.

Kieltämättä alkaa olla aika jännittävää ajatella, että kohta meitä onkin kolmen sijasta neljä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!