25. toukokuuta 2016

Ensimmäinen viikko nelihenkisenä perheenä

Niin vaan se ensimmäinen viikko Tommin sanojen mukaan suurperheenä meni menojaan. Kotiuduimme sairaalasta keskiviikkona ja olemme nyt totutelleet uuteen päivärytmiin jossa ei vaikuta paitsi yksi erittäin aktiivinen leikki-ikäinen mutta myös yksi täysin fiilispohjalta elävä vauva. Papu on ottanut pikkuveljen hienosti vastaan, on selkeästi kiinnostunut vauvasta mutta osaa myös antaa tilaa vauvalle kun vanhemmat pelkäävät nopeiden liikkeiden auttavan vaaratilanteita pienelle ihmiselle.



Hieman ensimmäistä viikkoamme varjosti se, että samoin kuin aikoinaan Papun kohdalla, myös Sintin kanssa imetys oli alusta alkaen yhtä tuskaa. Varpaat kippurassa ja hammasta purren yritin syöttökerrasta toiseen ajatella, että kohta sen on pakko helpottua ja kivun lakata. Kun kipu ei lakannut ja kun Sinttikin alkoi käydä ärtyneeksi etenkin öisin, jolloin imetys saattoi ottaa yhteensä lähes kolme tuntia, alkoi korvike ja pullo tuntua todella kutsuvalta. Koska kätilöt olivat tarkistaneet vauvan imuotteen sairaalassa ja todenneet sen oikeaksi olin viikonloppuun mennessä varma, että rinnoissani on vain jotain rakenteellista vikaa eikä minun yksinkertaisesti kannata jatkaa imetystä joka aiheuttaa niin paljon kipua ja sitä mukaan ahdistusta itselleni ja stressiä vauvalle. 

Mutta onni on oma henkilökohtainen kätilö, jonka apuun voi aina luottaa. Kummi tuli sunnuntaina katsomaan lapsia ja kylään saapuneita vanhempiani ja lupasi samalla tarkistaa Sintin imuotteen. Kävikin ilmi, että Sintti on koko ajan ollut rinnalla aivan väärin puhumattakaan omasta asennostani, jossa siinäkin oli paljon korjattavaa. Kummin avulla ihme tapahtui ja onnistuin imettämään ehkä ensimmäisen kerran ilman viiltävää kipua. Kun Kummi kävi vielä illalla varmistamassa, että ohjeet olivat menneet perille saatoin todeta, että kyllä tässä varmaan imetys saattaa jopa onnistua tällä kertaa. Papun aikaan imetys oli sen verran kamalaa, että lopetin sen kolmen kuukauden kuluttua ja kärsin pitkään siitä johtuvista epäonnistumisen tunteista. Jospa tällä kertaa homma luonnistuisi Kummin tärkeän avun myötä paremmin!

Viikon aikana olemme olleet paljolti ihan vain perheen kesken, mitä nyt omat vanhempani kävivät viikonloppuna jotta isänikin näki uuden tyttärenpoikansa. Sintin kummit pyörähtivät tervehtimässä poikaa lauantaina, mutta muuten päivät ovat kuluneet Tommin ja Papun ulkoillessa aamupäivät ja minun ja Sintin hengaillessa kotona joko molempien torkkuessa tai minun järjestellessä kämppää. Yllättävän nopeasti nurkat täyttyvät kirpparia varten kerätyistä vaatepusseista tai pyykistä tulleista lakanapinoista. Yhtenä iltana lähdin nauttimaan ihanasta kesäillasta lenkkeillen lähikaupalle ja takaisin, vaikka olin varautunut ottamaan bussin kotimatkalle jos paikat olisivat vielä liian hellänä kotimatkaa ajatellen. Oli huikea fiilis päästä pitkästä aikaa kävelemään reippaasti, puhumattakaan siitä, että sekä urheilutrikoot että lenkkarit menivät moitteettomasti jalkaan! Kyllä tämä keho kuuluu lähtökohtaisesti vain yhdelle ihmiselle: minulle.



Sintti täytti maanantaina yhden viikon ja kävi ensimmäistä kertaa neuvolassa sekä ulkoilemassa. Neuvolassa tuli paljon kehuja ärsykkeisiin reagoinnista sekä huikeasta painon noususta, sillä syntymäpaino oli jo ylitetty. Silmä näyttäisi hieman rähmivän, joten sitä ohjeistettiin seuraamaan mahdollisen antibioottikuurin tarpeen varalta. Eipä olisi ihme jos silmätulehdus tulisi, sillä Papulla on jo kevään kolmas silmätulehdus käynnissä. Kokeilussa on nyt eri antibiootti kuin kahdella erillisellä kerralla, joten toivotaan tämän kuurin purevan paremmin ja vapauttavan meidät tästä vaivasta.

Vietimme maanantaina illalla koko perhe aikaa taloyhtiömme takapihalla, Papu hiekkalaatikolla leikkien ja Sintti kantoliinassa nukkuen. Kantoliina minulla oli jo Papun syntyessä, mutta en koskaan oikein oppinut käyttämään sitä kunnolla. Kun sitten hankin Manducan, jäi liina täysin vaille käyttöä Papun kanssa. Nyt olen ajatellut yrittää harjoitella kantoliinankin käyttöä hieman enemmän, sillä etenkin noin pieni vauva on mukavampi ottaa lyhyille kävelyille mukaan liinassa kuin rattaissa. Varsinkin kun työnnettävänä on ne tuplarattaat. Samalla odotan kyllä innolla pidempiä vaunulenkkejäkin ja sitä, että saisimme Tommin kanssa startattua ulkoilun uudella tarmolla. Keväällä molempien liikkuminen on jäänyt kokonaan pois joten nyt on aika ottaa itseään taas niskasta kiinni. Varmaan jossain vaiheessa kesää tulee käynnistää myös muiden morsianten tavoin Hääkuntoon 2017 -projekti, mutta ainakaan vielä en aio ryhtyä lisääntynyttä arkiliikuntaa kummempiin suorituksiin.




Eilen Sintti pääsi ensimmäistä kertaa vaunujen kyytiin kun kävimme lenkillä lähikaupassa. Papu kulki kätevästi Tommin selässä rinkassa - rinkka onkin osoittautunut erinomaiseksi välineeksi jota isi tykkää kantaa ja jossa poika tykkää istua pidempiäkin tarpomisia. Tänään kävimme muutamalla kirppiksellä Lielahdessa koko poppoo, leikimme hetken lastenkirppis Vadelmatarhan  (lue Vadelmatarhasta lisää täältä) leikkinurkkauksessa ja söimme vielä peritamperelaasen lounaan Tapolan mustamakkarabaarissa. On mukavaa kun liikkelle pääsee pikkuhiljaa koko perheen voimin, etenkin kun säät edelleen kannustavat lähtemään ulos kesästä nauttimaan.




Se on sitten meidänkin taloudessa selvä ukkovalta. Tosin veljeni kummitäti, hänkin kahden pojan äiti neuvoi minulle, että vaikka jokaisella perheen miehellä onkin äänestyksissä aina yksi ääni, äidillä ääniä on neljä. Mielestäni tämä on erittäin loogista ja aion toteuttaa samaa myös meillä.

Kyllä sitä saa taas olla elämäänsä tyytyväinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!