15. toukokuuta 2016

39+0

Olen ollut nyt kaksi viikkoa pidempään raskaana Sintistä, mitä Papusta aikoinaan. Tänään laskettuun aikaan olisi tasan viikko aikaa.

Kaikki on mennyt sinänsä aivan hyvin, mitä nyt olo on käynyt koko ajan... noh, raskaammaksi. Reilu viikko sitten kävimme Tommin kanssa sairaalalla synnytystapa-arvioinnissa, johon kutsutaan jos edellinen raskaus on päättynyt sektioon. Synnytystapa-arvioinnissa äitiyspoliklinikan osastonlääkäri kävi sanallisesti kanssamme läpi edellisen raskauden ja synnytyksen kulun ja suoritti sisätutkimuksen. Koska Tampereen yliopistollinen sairaala on opetussairaala paikalla oli myös kaksi lääkärikandia, joista toinen teki lääkärin ohjeiden mukaan myös sisätutkimuksen. Aika hurjaa hommaahan se on, etenkin kahteen kertaan, mutta käynnistä jäi aivan positiivinen olo. Lääkäri oli oikein asiallinen ja mukava, esitti asiat kansantajuisesti ja osasi ohjata myös selvästi jännittänyttä kandia niin, ettei kenelläkään ollut tilanteessa kiusaantunut olo. Paitsi ehkä Tommilla, joka perehtyi puhelimensa saloihin niin antaumuksella että meinasi missata ultran, johon hänetkin toivotettiin tervetulleeksi katselemaan Sinttiä.

Viime viikolla Papuun iski flunssa joka tasoittui melko nopeasti pelkäksi vuotavaksi nenäksi, mutta itse sain kunnon kurkkukivun ja tukkoisen nokan seurakseni. Juuri kun ajattelin, että johan tässä on tälle vuodelle aivan tarpeeksi sairastettu... Sinänsä olen jaksellut muuten aivan hyvin, joskaan en ole hirveästi jaksanut enää päivisin puuhastella kotona tai lähteä asioille kaupungille. Hääkenkien prototyyppiä sain sentään vähän eteenpäin, niistä lisää toiste.

Perjantaina oli niin hieno ilta, etten malttanut jäädä sisälle poikien suunnatessa pihalle vaan lähdimme koko perhe pienelle pyörälenkille. Teki kyllä aika tiukkaa, vaikka vauhtia ei ollut juuri nimeksikään ja matkaakin tuli vain noin viitisen kilometriä. Kroppa esitti heti vastalauseen kun alaselkään iski aikamoisen noidannuolen, jota sitten yritin availla loppuillan. Lauantaina kävimme moikkaamassa ystävääni Ninnua läheisellä tekonurmella, sillä hänellä oli joukkuensa kanssa siellä pallopelit menossa. Tommi ja Papu lähtivät mukaan ja otin Papun kantoon toiselle lonkalle kun tunsin toisen nilkan pyörähtävän alla. Nilkka selvisi onneksi vaurioitta, mutta korjausyrityksistä huolimatta tuiskahdimme Papun kanssa vauhdilla kumoon. Onneksi osasin jotenkin laskeutua kyljen kautta selälle ja onnistuin suojaamaan sekä kainalossa olleen 13 kiloisen sällin, että navan takana lilluvan alle kolmekiloisen tyypin. Papua koko tapaus pakkasi vain naurattamaan, joka sinänsä lisää käsitystä siitä, että jätkä on aikamoinen vauhtihirmu. Polvi meni trikoiden alla naarmuille, mutta trikootkin säilyivät onneksi ehjänä!

Liekö perjantain pyöräilystä ja lauantain vauhdikkaasta aamupäivästä johtuvaa, mutta eilen illalla olikin hieman jo epämukava olo leffaa katsoessa. Varsinaisia supistuksia ei tuntunut, mutta sänkyyn mennessä alavatsassa ja selässä tuntui lieviä kuukautiskipuja muistuttavia tuntemuksia. Onnekseni sain niiltä nukahdettua, mutta aamuneljältä heräsin samoihin tuntemuksiin uudestaan. En saanut enää unta aaltoilevalta jomotukselta vaan väkisinmakasin melkein seitsemään etten herättäisi Tommia, joka ei ole tottunut siihen, että minä herään ennen häntä. Lopulta nousin ja kävin kuumassa suihkussa. Se hieman rentoutti lihaksia ja sai jomotusta hellittämään hetkeksi. Eilisen tuiskahduksen seurauksetkin tuntuvat  tänään kun on löytynyt yllättävää lihaskipua käsivarressa ja olkapäässä. Mutta eipä se ole mitään mistä ei selviäisi venyttelemällä ja odottelemalla.

Kävin puoli kahdeksan aikaan nostamassa Papun sängystä ja menimme herättämään Tommin, jolloin tunnustin kärsiväni mahdollisista supistuksista. Nyt niitä alkoi olla jo useammin ja kun kahdeksalta rupesin seurailemaan supistelujen väliä kellosta, niitä tuli 3-4 minuutin välein. Soitin synnytysvastaanotolle jossa ohjeistettiin ottamaan kipulääke, liikkumaan ja hautomaan alavatsaa ja alaselkää kuumakääröllä, ja mikäli kipu alkaisi olla sellaista jonka kanssa ei pärjää, voisi suunnata synnärille.

Sellaista jonka kanssa ei pärjää? Jaaha. Noh, katsellaan mitä se sellainen on. Tommi jo totesi, että jos se siitä ottaa kiinni etten enää omasta mielestäni pärjää, niin synnytän todennäköisesti kotiin. Mutta katsotaan nyt mihin tämä homma etenee, tuskinpa Sinttikään ihan salamana tulee. Mutta tulisikohan jo tänään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!