6. huhtikuuta 2016

Terveisiä Sintiltä

Terve täältä monimutkaisesta viikkojen ja päivien maailmasta, eli RV 33+3.

Koska edellinen raskaus päättyi raskausmyrkytykseen olen ollut tämän raskauden aikana kovemmassa syynäyksessä sekä neuvolan, että Hatanpään sairaalan toimesta. Raskautta on valvottu lyhyemmillä tarkistusväleillä, Sintin kasvua on kontrolloitu kasvukontrolliultrissa ja olen syönyt aspiriinia taatakseni veren paremman virtauksen istukassa. Aspiriinien aika alkaa olla kohta ohi, sillä niiden syömisen saa lopettaa raskausviikolla 34, eikä eilisen kasvukontrollinkaan jälkeen pitäisi enää olla tarvetta suunnata Hatanpäälle äitiysultraan.

Tommin työkiireiden takia kävin eilisessä ultrassa tällä kertaa yksin. Sopivasti Papullakin oli pari päivää sairaslomaa uudelleen ilmestyneen silmä- ja korvatulehduksen takia, mutta onneksi Kummi oli vapaalla ja ennätti leikittämään poikaa siksi aikaa, kun käväisin "katsomassa vauvaa telkkarista", kuten Papulle olemme selittäneet. (Lapsiahan ei saa viedä mukana ultraäänitutkimuksiin.) Naispuoleinen lääkäri jolla olen käynyt melkeinpä jokaisen ultran tämän raskauden aikana on oikein mukava tapaus, mutta tavattoman nopea selittämään vauvan tilaa, kuvassa näkyviä osia, reisiluun pituutta ja virtsarakon kokoa. Olemmekin Tommin kanssa viitanneet häneen nimellä Mertaranta - niin urheiluselostajamaista höpinää naisesta lähtee. Eilen lääkäriltä meinasi lipsahtaa Sintin sukupuolikin, vaikka olemme jokaisella aikaisemmalla kerralla muistuttaneet, ettemme halua sitä tietää (tai Tommi ei halua). Jos olisin tajunnut olla hieman paremmin selvillä siitä, että kyseisellä hetkellä kuvattiin juurikin Sintin jalkoväliä, olisi yllätys varmaan mennyt piloille, sillä lääkäri esitti jossain vaiheessa perin arkisesti toteamuksen "ja sukupuolihan sinulla taisikin olla jo tiedossa". Kun vastasin, että eipä kyllä ole, niin lääkäri meni hieman hämilleen ja ultraaminen loppui siihen.

Vaikka itselläni onkin melko vahva käsitys siitä kumpi tyyppi täältä on toukokuussa tulossa, salaisuus jäi silti ainakin näillä näkymin selviämättä - lääkäristä huolimatta. Kuulin kätilönäkin toimivalta Kummilta, että jopa yhdeksän kymmenestä odottavasta pariskunnasta haluaa tietää lapsensa sukupuolen, joten lääkäreillekin voi olla hankala muistaa meitä, jotka mieluumin odottavat synnytykseen asti.

Sintin nenä ja huulen muoto on kyllä aivan sama kuin veljellään.

Sintillä kuitenkin kaikki näyttäisi olevan hyvin. Hän on itse asiassa jo nyt vain 210 grammaa kevyempi mitä Papu oli syntyessään! Reisiluun mitta antaisi syntymäpainoennusteeksi 3,5 kiloa kun taas pään koko 3,1 kiloa, joten varmaan sinne hieman kolmen kilon päälle tyyppi tulee vielä kasvamaan. Lääkäri tosin totesi Sintin hoikkaa vartaloa tiiratessaan, että enpä minä mitään isoja lapsia teekään, vaikka kuinka tyyppi kasvaisi normaalisti. Istukan virtaukset ja lapsiveden määrä näytti hyvältä ja koska kyseessä on (ainakin äitinsä mielestä) perin aktiivinen liikkuja, ei senkään puolesta ole huolta sikiön hyvinvoinnista. Eilen leffaa katsoessa jopa Tommi ihmetteli, miten vahvasti potkut tuntuvat. Tuumailimme yksissä mielin, että Papun jumppaamiset olivat monin kerroin maltillisempia koko raskauden ajan. Mutta Papu olikin niin kovin pieni tapaus, ehkäpä sitä ei jaksanut hötkyillä jos kohdussa ei muutenkaan ollut parhaat mahdolliset oltavat.

Ensi viikolla aloitan sitten jo äitiysloman. Alkuvuosi on mennyt perin vikkelästi laittaessa lasta aamulla hoitoon, istuessa itse töissä toimistolla päivän, ja pyörittämällä perhearkea iltaisin. Olen alkanut ymmärtää mitä niillä kuuluisilla ruuhkavuosilla tarkoitetaan! Olemme Tommin kanssa molemmat viimeinkin tajunneet mitä lapsiperheen arki oikeasti on kun kaupassa käyminen, siivoaminen, ruoan laittaminen ja pyykkääminen pitää hoitaa toisen aikuisen kanssa suunnitellen, harrastustoiminnasta nyt puhumattakaan! Ja heti kun toinen joutuu vaikka työreissuun tai vaikkapa yhdistystoiminnan kokoukseen illaksi, pitää sovitella kuka hakee Papun ja koska ja milloin ennättää tehdä puuttuvat työtunnit takaisin sisään. Onneksi molemmilla on joustavat työpaikat, joten tilanteisiin mukautuminen onnistuu melko kivuttomasti.

Mikäli ennätän tästä äityslomasta nauttia hieman pidempään kuin Papun kanssa ennen Sintin syntymää, niin yritän varmaan nukkua hieman varastoon, käydä kävelemässä sen mitä selkäsäryt antavat myöten ja viettää vielä laatuaikaa itsekseni ja Kummin kanssa Tommin ollessa päivät töissä ja Papun hoidossa. Sintin synnyttyä molemmat pojat kuitenkin jäävät kotiin ainakin lomiksi, joten siinä saakin sitten jo hiljaista hetkeä etsiä. Mutta kyllä tässä alkaa jo ajatukset olla kohta perheeseen saapuvassa ipanassa!

Muutes, muistakaa osallistua blogin 1v.-arvontaan täällä! Arvonnassa voi voittaa 20 euron arvoisen lahjakortin Party Bubble -juhlatarvikekauppaan, jonka voi käyttää vaikka synttäreiden tai ristiäisten koristeluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!