22. huhtikuuta 2016

"Rakas Sintti..."

Kun odotin Papua kirjoitin hänelle kirjeen tasan kuukausi ennen laskettua aikaa. Taittelin sen kirjekuoreen ja teippasin kuoren kiinni. Kun Papu syntyi kirjoitin kuoreen "Papulle" sekä hänen 18-vuotissyntymäpäivänsä, sillä tuolloin tyyppi kulki vielä meidänkin kesken työnimellään "Papu". Aion antaa kirjeen hänelle kun hän tulee täyteen ikään.

Kirjeeseen kirjoitin muistaakseni ajatuksiani odotusajalta. Miten ihmeellistä oli tuntea ensimmäisiä kertoja liikettä oman kehon sisällä, miten liikkeet olivat alkaneet tuntua jossain vaiheessa myös isän käteen ihoni läpi, ja millaisia tunteita raskaus oli aiheuttanut. (Luonnollisestikin positiivisessa valossa, sillä eikai kenenkään 18-vuotiaan tarvitse kuulla äitinsä tunnevyöryistä sen kummemmin.) Kirjoitin myös asioista, joita toivoisin lapselleni hänen elämässään. Onnistumisen hetkiä, hyviä kokemuksia, rakastavia ihmisiä. Kompasteluja, epäonnistumisia ja sydänsuruja, sillä kaikki ne opettavat meille paitsi ympäröivästä maailmasta, myös itsestämme. Pohdin sitä, olisiki Papu tyttö vai poika, ja ehkä jopa sitä, miltä hän näyttäisi. Lähinnä toivoin kirjeessä, että kun Papu juuri aikuiseksi tultuaan lukee sitä, hän voisi kokea kasvaneensa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä, jossa hänelle olisi itsestäänselvää kuinka paljon häntä rakastetaan. Halusin kertoa hänelle, että häntä rakastettiin jo paljon ennen kuin hän oli edes olemassa. Kirjeessä toivoin, että perhe olisi hänelle tärkeä, ja että hän olisi lapsena ja nuorena oppinut sietämään sisaruksiaan ja aikuisena rakastamaan heitä lähimpinä ystävinään. Kirjoitin siitä, miten isovanhemmat kuljettavat perheen koottuja viisauksia mukanaan ja heitä tulisi aina kunnioittaa, sekä pyrkiä luomaan heihin läheiset välit mikäli siihen itse pystyisi mitenkään vaikuttamaan. Kirjoitin myös siitä, että kaikista kurjista säännöistä, riidoista ja kotiaresteista huolimatta hänen vanhempansa ovat aina rakastaneet häntä aivan kammottavan paljon.

Kirjoitin kolme sivullista tekstiä, ja olisin kirjoittanut enemmänkin jos olisin kehdannut. Kyseessä ei ollut kaikista jäsennellyin kirjeeni jonka olen saanut aikaan, mutta väittäisin, että yksi tärkeimmistä.




Tänään oli aika kirjoittaa uusi kirje, tällä kertaa Sintille. Tänään nimittäin on tasan kuukausi Sintin laskettuun aikaan. Käsittämätöntä, että aika on jälleen mennyt näin nopeasti! Vaikka kieltämättä välillä onkin tuntunut, että tämä raskaus kestää ikuisuuden... Noin kuukauden sisään perheessä on yksi ihminen lisää. Kirje on hyvä kirjoittaa nyt, sillä eihän sitä koskaan tiedä missä vaiheessa tämäkin muksu päättää saapua keskuuteemme. Papun kirjeen ennätin kirjoittaa "hyvissä ajoin" noin puolitoista viikkoa ennen kuin jätkä otti ja syntyi.  Tällä kertaa toki saattaa mennä lasketun ajan ylikin, mutta parempi pelata varman päälle ja varmistaa, että myös Sinttiä odottaa 18-vuotissyntymäpäivänään postia menneisyydestä. Tulee olemaan jännä nähdä, onko kirjeiden sisältö samankaltainen vai toisistaan poikkeava, jahka ne joskus avataan. 

"Rakkaudella, äiti."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!