17. huhtikuuta 2016

Äitiyslomalle lomps

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kevään 3,5 kuukautta kestänyt työharjoittelu on ohi ja tämän naisen on aika siirtyä äitiyslomalle kypsyttelemään Sinttiä. Työ, sillä sitä se todella oli, ei niinkään mitään harjoittelua, oli perin antoisaa ja todella tervetullutta vaihtelua syksyn työttömyyteen. Johan siinä TE-toimiston sivuja selaillessa ja hakemuksia lähetellessä alkoi aivan pimahtaa, kun mistään ei tuntunut aukeavan mahdollisuutta aloittaa sen arvokkaan työkokemuksen kartuttaminen, jota niin monessa paikassa peräänkuulutettiin. Mitenkä ihmeessä työnantajat suunnittelevat työnhakua, kun jokainen tuntuu odottavan työnhakijalta korkeakoulututkintoa, alle 30-vuoden ikää ja vähintään viiden vuoden työkokemusta vastaavista tehtävistä? Hei missä välissä?

Koko työharjoittelun tärkein anti oli paitsi aikataulutettu arki, myös äärimmäisen mahtavat työkaverit joiden kanssa sain päivät viettää. Kahden samaa toimistohuonetta asuttavan kollegan kanssa hitsauduimme uskomattoman nopeasti tiimiksi, jossa kukki äärimmäisen huono huumori ja raikasi todella äänekäs nauru. Toivon todella, että näiden ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä jatkossakin ja pääsen vähintääkin häiriköimään heitä lounastreffien merkeissä edes silloin tällöin. Eikä toki ole poissuljettua sekään, että palaisin loppuvuodesta äitiyslomalta takaisin samaan työyhteisöön, tällä kertaa jopa palkattuna työntekijänä, jos tilanne antaa siihen myöten. Jää nähtäväksi!

Nyt on kuitenkin äitiyslomaa edessä, ainakin oletettavasti se reipas kuukausi. Sintin laskettu aikahan on toukokuun 22. päivä, ja koska raskausmyrkytyksestä ei ole ollut oikeastaan mitään viitteitä, voisi annettu päivä pitää jopa kutinsa. Entäpä jos meneekin tällä kertaa yli? Tulisi ainakin tasattua raskauksien pituus johonkin keskiarvoon, Papu kun saapui sen kolme viikkoa etuajassa. Aspiriinin olen nyt lopettanut, sillä sitä ei suositella enää raskausviikolta 34 eteenpäin. Anopilta lainassa olevalla verenpainemittarilla seurailen paineita pari kertaa viikossa ja ainakin tähän mennessä ne ovat olleet aivan maltilliset. Sain neuvolasta kotiin myös sellaisia tikkuja, joilla voi seurata proteiinin määrää virtsassa, joten pari kertaa viikossa mittaan myös sitten omasta pissasta mahdollisia raskausmyrkytykseen viittaavia tekijöitä. Ei ole onneksi vielä sellaisia näkynyt. Eilen kärsin kyllä niin kamalasta päänsärystä, että epäilin jo myrkytyksen viimeinkin potkaisseen päälle. Onneksi paineet ja pissa olivat edelleen jees ja paracetamolikin auttoi lopulta särkyyn, joten taisi olla ihan vain jokin lomalle siirtymisen aiheuttama jännityksen laukeaminen tai muu vastaava kyseessä.

Alkuviikosta neuvolassa ihmettelin neuvolantädille sitä, kun muutamana iltana on ollut melko huono olo ja ilta on kulunut pitkälti sängyssä makoillen kun muuhunkaan ei ole oikein energiaa ollut. Hemoglobiinit mittaamalla syy tähänkin selvisi. Minulla on normaalisti hemoblogiini huidellut 164 korkeuksissa ja vielä raskauden alkuvaiheessakin mittari näytti lukemaksi 146. Tästä syystä ei minulta ole hemoglobiinia edes otettu neuvolakäyntien yhteydessä, mutta nyt kun se mitattiin olin lentää pehvalleni: 108. No joo, eipä ihme jos hieman on ollut huono olla! Muistelen aikoinani armeijassa ollessani, että olin aivan kuollut kun hemoglobiinini laski 112 tuntumaan. En pysynyt hereillä edes seisaallani, joka oli perin hankalaa kun olisi pitänyt olla skarppina niin luokkahuoneessa kuin maastossa taisteluharjoituksessakin. Nyt lukema näytti alle sen, ja oireina oli ollut vain lievää pahoinvointia. No jopas. Neuvolasta ohjattiin korjaamaan tilannetta raudalla, joten kipaisinkin apteekista juotavaa rautavalmistetta. Nyt pitäisi enää muistaa ottaa tätä kaksi kertaa päivässä, joka se taitanee olla se kaikista haastavin osuus...

Kuva täältä.

Mitäs sitten olisi tarkoitus tehdä tällä parilla viikolla, jotka saan olla kotosalla ennen kuin arkeni täyttyy jälleen kakkaavasta, nukkuvasta ja syövästä pikkuihmisestä? Tietenkin yritän levätä päivisin sen minkä nyt jaksan menettämättä järkeäni, mutta kieltämättä varmaan päiviin tulee keksittyä yhtä jos toistakin tekemistä aina kirppareilla käymisestä kavereiden kanssa kahvitteluun. Kummi ainakin on tässä kuussa jonkin verran lomalla, joten yritän soitella hänelle ja kysellä josko hän leikkisi kanssani ainakin joinain päivinä. Vakaa aikomukseni oli lenkkeillä, sillä neuvolasta ohjeistettiin laskemaan alkavaa turvotusta rennolla liikunnalla. Tällä viikolla kävimmekin aurinkoisen iltapäivän innoittamana koko perheen voimin ulkoilemassa, Papu Tommilla selässä rinkassa, ja puuskutettuani reilun kolme kilometriä reippaiden poikien perässä rantapolulla totesin nyt tietäväni, miltä supistukset todella tuntuvat. Oli sen verran tukalaa etenemistä, että harkitsin vakaasti viimeisen kahden kilometrin kohdalla ottavani bussin ja tulevani sillä perässä. Jaksoin kuitenkin omin jaloin kotiin, mutta pidemmät ja reippaat kävelylenkit, samoin kuin muun "raskaamman" liikunnan saan siis unohtaa tällä äitiyslomalla.



Tommi sai Sintille ostetun Ikean neljän lokeron Kallax-hyllyn koottua viikko sitten, joten vakaana aikomuksena on järjestellä Papun vanhat vaatteet sekä kirppareilta haalitut "uudet" kuteet kokoluokittain koreihin, jotka hyllyyn pääsevät odottamaan uutta käyttäjäänsä. Vanhempani ovat kaivaneet esiin heidän varastoonsa säilytykseen viemäni pieneksi jääneet vaatteet ja vauvan tarvikkeet ja lupautuneet tuomaan ne tässä vielä ennen Sintin syntymää, jotta saamme pedata vauvalle nukkumakopan valmiiksi. Jonkin verran siis huushollin järjestelyä on edessä kun valmistaudumme vastaanottamaan perheen kuopuksen taloon.

Koska kohta arjen kuviot menevät taas hieman uusiksi, on viimeiset häähypetyksen ajat edessä, ainakin vähäksi aikaa. Ajattelin tosissani yrittää saada hieman pohdittua juhlapöytien kokonaisuutta, sillä tällä hetkellä haalin kirppareilta mitä epämääräisempiä koriste-esineitä ajatuksella "nämähän sopivat hienosti häiden teemaan" enkä ole sen koommin tuumaillut miten esineet sopivat yhteen isomman kokonaisuuden kanssa. Olisi tarkoitus myös hieman suunnitella aikaisemmin mainitsemiani servettirenkaitakin ja tehdä ensimmäiset koeversiot niistä. Jos vain suinkaan saan aikaiseksi, ajattelin myös tuunata ensimmäiset hääkorkkareiden prototyypit. Katsotaan miten näiden projektien kanssa menee!

Päivisin yritän suorittaa perheen tarpeelliset ruokaostokset, että koko poppoo saisi iltapäivät ja illat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä kotosalla ja ulkona. Lisääntynyt valo tekee ihmeitä ja oikein kutsuu vetämään Papun päälle kuravaatteet ja lähtemään ulos haistelemaan kevään tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen säksätystä!





Tuntuu, että pitkät päivät kotosalla lupaavat aikaa vaikka ja mihin, mutta totuushan on todennäköisesti jälleen kerran tarua ihmeellisempää:


Kuva täältä.

Game of Thronesin kuudes tuotantokausi alkaa nimittäin viikon kuluttua! En malta odottaa! Ja koska en malta odottaa, menin juuri lainaamaan sarjan neljä ensimmäistä kautta blu rayna, joten niin surullista kuin se onkin, hyvästi DIY-projektit, hyvästi järjestely, hyvästi kauppareissut. Tervetuloa juonittelut, kieroutuneet perhekuviot ja ennen kaikkea, tervetuloa talvi. Sillä vaikka sitä voisi kuvitella toisin: Talvi on tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!