22. maaliskuuta 2016

Kun karkkibuffa ei vain riitä

Makeisista notkuvat herkkupöydät ovat lähes poikkeuksetta häiden vetonaulana tätä nykyään, ainakin jos blogimaailmaa on uskominen. Niiden suosiosta kilpailee ehkä korkeintaan Photo booth, joskin hyvin usein nämä kaksi on yhdistetty ja taattu trendikkäät häät. Tosin molemmat ideathan ovat toki perin hauskoja, joten en lainkaan naljaile kummastakaan.

Meille ei tule Photo boothia vaan luotamme sekä ammattikuvaajiemme että vieraidemme näpsimiin kuvamateriaaleihin päivän ikuistajana. Karkkibuffa meille tulee, sen vaativat jo kaasot pelkästään, joskaan itsekään en vastusta ajatusta omasta pikku makuunimaisesta karkkimaasta josta voin vetää sokeriöverit hääjuhlissani. Mutta karkkibuffan lisäksi meille on pakko järjestää myös sulhasen ja hänen possensa arvostama viskibuffa.

Kuva täältä.

Noh, buffa on ehkä hieman alentava termi. Ehkä viskibaari sopii juoman arvolle paremmin. Sellainen on kuitenkin saatava. Tommi sekä arvostaa että myös nauttii suuresti erityisesti skotlantilaisista mallasviskeistä, joita meiltä löytyykin pullo jos toinenkin kaapista. Sekoiteviskit eivät hirveästi kiitosta kerää, mutta kyllä niitäkin on ennemmin juotu kuin lavuaariin kaadettu. Itse olen enemmän viinin perään mutta kieltämättä olen tässä reilun viiden vuoden aikana oppinut arvostamaan eri viskien aromikkaita tuoksuja ja makuja. En edelleenkään osaa ehkä nauttia sitä kokonaista neljää senttiä kaikella sillä arvokkuudella mitä pitäisi, mutta maistelen mielelläni.

Kuva täältä.

Tommi sen sijaan nauttii viskistä. Etenkin hyvässä seurassa, vaikka kyllä se musiikki taustalla, ihan omalla kotisohvalla, omassa seurassakin maistuu. Toisinaan Tommi ottaa lasillisen ylämaan nektariinia mukaansa ja istahtaa parvekkeelle katselemaan takapihalle levittäytyvää maisemaa ja saattaa vaikka soittaa parhaalle ystävälleen Itä-Suomeen. Siinä menee hyvin toista tuntia kun pojat iskevät juttua, tai hölventävät, kuten heidän tapauksessaan sanotaan. Tähän yhtälöön kuuluu kuitenkin vielä yksi tekijä: sikarit.

Me emme kumpikaan Tommin kanssa polta tupakkaa. Kumpikaan ei koskaan ole edes kokeillut, niin erikoista kuin se ehkä onkin. Tommi sen sijaan polttelee sikarin toisinaan, enkä nyt tarkoita niitä pikkusikareita, joita jokaiselta Ärrältä saa ostettua. Niitäkin menee silloin tällöin baari-illan tai festareiden aikaan, mutta pääasiassa meidän perheessä poltellaan ehkä kerran kuussa (kesäaikaan) kunnon kuubalainen tai muun sikarimaan herkku. Minä en ole edes sikariin vielä sortunut, tosin olen hieman harkinnut josko vuoden päästä kolmekymppisiä pitäisi moisella juhlistaa. Olen kuitenkin äärimmäisen hyvä vieressä nuuhkuttaja enkä vain voi sille mitään, että hyvältä viskiltä tai konjakilta sekä kuubalaiselta sikarilta haiskahtava mies on vain elämys itsessään. Kesäisessä ilta-auringossa pussailu sikarin savun leijuessa ympärillä - toimii.

Kuva täältä.

Oli jotenkin sanomattakin selvää, että häissämme pitäisi tarjota sulhasen maun mukainen lounge joka sisältää laadukasta juomaa ja polteltavaa. Itse olen kovasti visualisoinut jonkin vanhahtavan sohvaryhmän juhlapaikkamme takaterassille tai -pihalle, jossa miehet (ja miksei naisetkin) voisivat istuskella sikareineen ja viskilaseineen elokuisen illan hämärtyessä. Tommikin vallan innostui suunnittelemaan tarjottavia kun kyselin hänen näkemyksiään viski- ja sikaribaarin suhteen, joten nautin suunnattomasti yhteisestä hääsuunnitteluhetkestämme.

Koska viskit ovat hieman arvokkaampia litrahinnaltaan, etenkin mitä laadukkaampaan tavaraan mennään, ei ole kovin järkevää budjetoida montaa erilaista pulloa tarjolle. Etenkään, kun viskien kulutus ei ole monta desiä per juhlija, eikä kunnon laatukamaa todellakaan halua käytettävän epähuomiossa illan viimeisiin drinkkeihin. Mikä vääryys olisikaan sekoittaa kunnon Laphroaig-viskiä kolan kanssa! Joten totesimme, että niiden pullojen lisäksi mitä kotoa löytyy, voisimme ostaa pari parempaa skottilaista viskibaariin. Näiden lisäksi ajattelimme laajentaa hieman tarjontaa ja iskeä pöytään pari giniä ja rommin - onhan meillä kokemusta kuubalaisesta rommista siinä missä sikareistakin. Siinä alkaisi olla jo eräänlainen herraskerhon makupalapöytä mistä sekä me, että vieraat saisivat valita herkkuja mietojen alkoholijuomien lisänä.

Sikareita saa Suomalaisesta sikarikaupasta tilaamalla. Aikoinaan toimme Kuuban reissultamme maltilliset 120 sikaria ja jonkin verran humidoria on täydennetty myös pari kesää sitten Tallinnan matkalla. Sikarikaupasta saa kuitenkin kelvollisia punttisikaireita, joiden polttaminen ei vie sitä toista tuntia (kuten isommat sikarit tuppaavat viemään) mutta joiden maku ei kuitenkaan ole ihan karsea (niin kuin jossakin pikkusikareissa).

Olen tästä viski- ja sikaribaarista melkeinpä enemmän innoissani kuin viskejä ja sikareita harrastava sulhanen. Mitäs se kertoo minusta?

Kuva Pinterestistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!